Koulut menivät osaltani niin sanotusti penkin alle. Olin hieman villi lapsi. Tästä huolimatta selvisin peruskoulusta ihan aikataulun mukaisesti, enkä toivottavasti aiheuttanut kovin monelle opettajalle pään verisuonen katkeamista. Heh. Olen aina ollut kova suustani, joten voitte kuvitella, etten ollut opettajien suosiossa.
Kahdeksannen luokan lopulla löysin rap-musiikin. Tai olin minä sitä jo 7-vuotiaana tunnustellut, ja 12-vuotiaana räpännyt c-kasetille erinäisiä sanoja - jopa englanniksi ja espanjaksi isosiskoni Kiiran avustuksella. Kasiluokalla rap kuitenkin kolahti ja kovaa, ja pian löysin itseni Sellon kirjaston studiolta tekemästä ensimmäistä omakustannelevyäni. Oli vuosi 2006, eli minä olin vain 16-vuotias. Eihän se levy mikään menestys ollut, mutta iskä tuki levyprojektiani täysillä. Se oli tärkeintä. Ja kyllähän iskä tuki minua monessa muussakin asiassa, vaikka välillä (lue: useimmiten) iskänkin hermot olivat vuokseni koetuksella. Myös iskän kauniimpi puolisko, Anne, sai osansa teinikapinoinnistani. Kovin pitkäpinnaisia ihmisiä, todettakoon, pisteet ja kiitokset siitä! Maailman parhaat vanhemmat.
Vuodet vierivät räpäten ja välivuosia koulusta pitäen. En tiennyt mitä halusin opiskella, eikä mielenkiintoni riittänyt miettimään asiaa sen enempää. Vuosien varrella housuni tippuivat alaspäin ja kasvoivat valtavasti leveyttä – olinhan räppäri! Minulla piti olla Espoon isoimmat housut! Iskää ja Kiiraa naurattaa vieläkin housujani miettiessä. Minua lähinnä hävettää.
Vuoden 2008 tammikuussa aloitin opintoni sosiaali- ja terveysalalla, lisäksi työskentelin henkilökohtaisena avustajana. Saman vuoden maaliskuussa täytin 18 vuotta. Olin lihonut noina aikoina valtavasti ja energiani mm. keikoilla oli tiukoilla – en vain jaksanut. Aloin haaveilla uudesta elämästä. Sen enempää miettimättä paikaksi valikoitui Oulu, ja saman vuoden syksynä vuokrasin ensimmäisen asuntoni, kaksion, Meri-Toppilasta. Lopetin opintoni ja pakkasin tavarani. Iskä lastasi muuttoauton ja halasi minua kovaa, minkä jälkeen keltainen paku kaasuttelikin jo kauas pois tutusta ja turvallisesta ympäristöstä.
Miksi Oulu?
Monet kysyvät minulta, että miten espoolainen nuori nainen päätyi Ouluun. No minäpä kerron ihan yleisesti. Kävin v. 2006 keikalla Pudasjärvellä, joka oli ensimmäinen kosketukseni Pohjois-Suomeen. Ihastuin välittömästi ihmisiin, ympäristöön, yleiseen ilmapiiriin ja fiilikseen. Tiesin jo tuolloin, että jonain päivänä muutan Ouluun.
Asun edelleen Meri-Toppilassa, mutta en ensimmäisessä vuokrakaksiossani. Muutin pari vuotta sitten kolmioon, jotta sain erillisen huoneen musiikkistudiolleni. Nykyään huone toimii myös kynsistudiona, jossa teen harrastelijana geelikynsiä tutuille ja tuntemattomille pientä korvausta vastaan. Minulla on myös neljä kissaa, joille 81neliötä ei aina tunnu olevan tarpeeksi. Vauhtia ja vilinää riittää. Eipä ole yksinäistä, vaikka joudunkin viettämään lähes kaikki päivät neljän seinän sisällä. Jäin nimittäin sairaslomalle reilu vuosi sitten selkäsairauteni takia. Sairasloma jatkuu edelleen.
Olen sitä mieltä, että ihmisen täytyy pysähtyä ja kysyä, oliko tämä se elämä mitä halusi? Näinkö halusi elää elämänsä? Tässä kaupungissa, tässä työssä, tässä asunnossa? Tästäkö haaveili?
Oulu muutti minun elämäni. En ole katunut päivääkään muuttoani tänne. Ensimmäinen askel oli nostaa housut ja vaihtaa hiphop-tyyli naisellisiin vaatteisiin. Alkuun se tuntui ja näytti oudolta. Nykyään en voisi kuvitellakaan pukevani jättimäisiä vaatteita päälleni - mutta olenhan laihtunutkin reilut 20kg niistä ajoista. Entisenä tervakeuhkona tajusin myös tumpata tupakan ja jättää alkoholin vähemmälle. Olo koheni huomattavasti.
Tiedän, että Espoossa en olisi kyennyt samoihin muutoksiin. Kaveripiirin vaihtuminen oli yksi elämäni käännekohtia. Vaikka kaverit ovat nuorelle ihmiselle henkireikä, on hyvä pyrkiä miettimään myös itseään ja omaa hyvinvointiaan. Aina ei kannata mennä kaveriporukan mukana. Vaikka monesti painotankin sitä, kuinka itsekkäitä ihmiset ovat, niin välillä itsekkyys on ihan suotavaa. Miten se sanonta menikään; älä hyppää sillalta kaverisi perässä, vaan ole alhaalla ottamassa kiinni.
Tässä oli lyhyesti infoa minusta. Parhaiten pääset tutustumaan minuun musiikkini kautta.
Kaiken oleellisen musiikistani löydät: www.facebook.com/sanarapmusic
hei! mihin hintaan teet noita geelikynsiä? oon kuunnellu sun musaa vuodesta 06-07, en muista tarkasti, mut kuitenki ku tuli ekat biisit mikseriin. uusimpia en oo oikee kuunnellu, ku ei oo itellä nettiä..
VastaaPoista