torstai 29. lokakuuta 2015

Olet mitä syöt.

Moikka!

Multa on kyselty paljon viime aikoina, että mitä mä nyt syön, kun olen dieetillä. Haluan korostaa, että en ole dieetillä, vaan yritän oikeasti elää lopun elämääni tämän terveellisemmän kaavan mukaan. Siksipä en halua kieltää itseltäni mitään, vaan syön oikeastaan mitä mieli tekee milloinkin - mutta syön järkevästi.

En olisi pari kuukautta sitten uskonut, että pystyisin muuttamaan elintapani näin. Söin päivittäin suklaata, einesruokia ja muuta epäterveellistä. Leivoin usein erilaisia suklaa - ja juustokakkuja, join skumppaa ja kokkasin kaikenlaisia kerma ja voi pohjaisia ruokia. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin : niitä ei ole ollut yhtään ikävä!

Olen kehitellyt terveellisempiä herkkuja, joita voi syödä hyvällä omatunnolla herkkuhimon iskiessä. Uusin kokeiluni on mustikkakaurapaistos, johon tein vaniljakastikkeen kaveriksi. Se oli todella hyvää! Toimii varmasti myös omenalla ja kanelilla.

Sekoitin 40g kaurahiutaleita ja 15g kookosöljyä keskenään massaksi, voitelin kaksi pientä vuokaa (kuvassa), laitoin mustikat pohjalle ja kauraseoksen päälle. Uuni 200 astetta ja noin 20min.

Vaniljakastikkeen tein vaniljan makuisesta proteiinivanukkaasta ja Wholefood360 vaniljan makuisesta voimaruoasta (kuvassa). Oman maun mukaan kannattaa annostella!

Aivan superhyvää! Ajattelin kokeilla tätä myös omenalla ja jopa banaanilla! Toinen kevyt, mutta täyttävä herkku on proteiinipannarit. Ne ovat todella hyviä hedelmien tai nutellan kanssa. Kannattaa kokeilla myös suolaisia versioita, joihin laittaa vaikkapa kinkkua ja herkkusieniä. Nam!

Tässä ihan kuola valuen kirjoittelen tätä tekstiä, ja totean jälleen, että ei, ei tee mieli entisiä lempiherkkuja. Miksi tekisi, kun tarjolla on paremman makuisia ja triplasti terveellisempiä vaihtoehtoja? Suosittelen kokeilemaan näitä!

Päiväni alkaa useimmiten puurolla, joka sisältää erilaisia siemeniä (Fazer Alku sadonkorjuu). Lisään puuron joukkoon Wholefood360 voimaruokaa, joko suklaan tai vaniljan makuisena. Suklaan kanssa kaveriksi sopii banaani ja vaniljaan mustikka. Todella hyvä startti päivälle!

Kuntosalin jälkeen nappaan palautusjuoman, ja välipäivinä syön lounaaksi esimerkiksi salaatin tai kasvissosekeiton (bataattisosekeitto on taivaallista!) Välipaloja en juurikaan osaa vielä syödä, joten seuraava ruokani on päivällinen, jolloin syön lämpimän aterian, joka voi olla vaikka naudanjauhelihasta tehtyä kastiketta ja täysjyväpastaa, tai kanaa ja tummaa riisiä. Lisukkeena maistuu salaatti tai lämpimät kasvikset.

Iltapalana menee rahka ja hedelmiä tai munakas. Ajoittain myös proteiinipannarit, ruisleipä tai proteiinipirtelö. Eli kuten huomaat, syön ihan normaalisti - silti saan tuloksia! Se johtuu ihan puhtaasti siitä, että olen jättänyt valmisruoat, rasvaiset ja sokeriset herkut, energiajuomat ja alkoholin. Olen lisännyt liikuntaa (2-3krt kuntosali + lenkkeilyä). Todella helppoa ja mukavaa! Ei siis enää tekosyitä, vaan ylös, ulos ja kirpeään pieneen pakkaseen reippailemaan.

On niin mahtava tunne, kun farkut ei purista ja vaatteet alkavat taas istua. On ihanaa saada ylimääräiset kilot pois, mutta kaikista parasta on silti tämä olo! Voin niin hyvin ja olen mielettömän energinen. Haluaisin jokaisen kokevan tämän fiiliksen - ja kun ei tämä oikeasti vaadi suurtakaan muutosta, järkeä ja itsekuria vain!

Kyllä se vain totta on, että olet mitä syöt.

 

tiistai 20. lokakuuta 2015

Sana & Rela teidän pikkujouluihin?


Sana & Rela etsii pikkujoulukeikkoja Oulun alueelta!
Mikäli haluat ikimuistoisen ja positiivisen bilesetin pikkujouluihisi,
ota yhteyttä minni (at) dragonwhite.com 
ja räätälöidään juhliisi sopiva paketti! 

Kaikenlaiset tapahtumat;
päiväkodit, koulut, baarit, yritysjuhlat,  
yksityis - ja yleisötilaisuudet.


Teemme tänäkin vuonna lisäksi muutaman ilmaisen 
pikkujoulusetin tuodaksemme hyvää mieltä.
Näissä asioissa yhteys Sanan facebookin kautta!

Ps. Teemme keikkoja nyt Joulun alla toki muuallakin, mutta huomioithan 
esiintymispalkkion päälle kilometrikorvaukset ja majoituksen. 

Tämä hulvaton kaksikko pistää vipinää jokaisen kinttuihin ja saa hymyn huulille!




 Myös kevään keikat myynnissä, kysy Minniltä!


Kuvat: Lungi Media

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Niimpä, ole itse se muutos!


Minä tänään lenkillä.
Moikka!

Sateinen sunnuntai alkoi taas smoothiella ja reilun 10km lenkillä. Muutama kuukausi sitten sunnuntai olisi alkanut päänsäryllä ja pitsalla. Mitä tapahtui?

Tein muutama vuosi sitten ison elämäntaparemontin, pääasiassa laihduttaakseni. Homma karkasi kuitenkin käsistä pari vuotta myöhemmin ja laihdutus meni syömishäiriön puolelle. Palasin takaisin alkuperäisiin elämäntapoihini, jotka ovat nyt varjostaneet elämääni jo kaksi vuotta. En tiedä miksi en aiemmin ole ajatellut elämäntapojani. Tai kai minä olen, mutta en ole ollut tarpeeksi päättäväinen muuttaakseni niitä.

Olen syönyt epäterveellisesti, katsomatta yhtään mitä suuhuni laitan. Suklaata on mennyt levyittäin, enkä todellakaan ole ylpeä siitä juodusta kuohuviinimäärästä... Täytyy myös ihan valehtelematta sanoa, että kausittain olen myös polttanut tupakkaa. Olen elänyt siis juuri sen kaavan mukaan, mitä vastaan aikoinaan taistelin.

Nyt olen ollut 3kk tipatta ja ilman tupakkaa, lisäksi reilut 1,5kk ilman suklaata! Aika huikeita saavutuksia, joilla on iso merkitys hyvinvoinnissani. Olen energisempi ja onnellisempi kuin ikinä. Toivon, että enää en ratkea vanhaan, sillä en halua samoja myrkkyjä enää tukahduttamaan oloani. Uskon, että otin opikseni viime kerrasta ja pysyn nyt valitsemallani tiellä - haluan voida hyvin.


Bataatti ja lanttu ovat herkullisia!

Mutta mistä sain motivaatiota? 
Se on se kuuluisa hetki, kun katsot itseäsi syvälle peiliin ja tajuat, että asioiden on muututtava. Tajuat, että et voi hyvin kehossasi. Et ole onnellinen. Se hetki oli parasta. Se muutti kaiken.
Mitkä ovat tavoitteeni?
Haluan pudottaa repsahduksen tuomat kilot tietenkin, mutta pidempiaikainen tavoite on kokonaisvaltainen pysyvä elämäntapamuutos.


Kuvien välissä 2kk.

Syyskuun alussa otin itseäni niskasta kiinni. Join ensin 10päivän puhdistuskuurin, jonka takia myös ruokavalio muuttui hetkessä terveelliseksi. Kirjasin ylös kaiken mitä söin. Lisäsin pikkuhiljaa liikuntaa; aluksi jumppaa ja lenkkeilyä. Kirosin jumppatunnit alimpaan helvettiin, mutta nyt vain odotan salille pääsyä. Liikunnasta tulee niin mahtava olo. (Ei siis kannata luovuttaa, vaikka ensimmäiset kerrat ärsyttäisivät - se muuttuu hyvin pian iloksi!) Herkuttelin ensimmäisen kerran vasta tasan kuukauden kuluttua aloituksesta, eikä oikeastaan ole edes tehnyt mieli herkkuja. Olen tyytyväinen muutokseen, ja vielä tyytyväisempi, että se näkyy nyt jo myös ulospäin!

Aloita sinäkin jo tänään uusi parempi elämä! Vaikeinta on tehdä päätös. Kun olet sen tehnyt, muu sujuu helposti. Minä olen loistava esimerkki! En todellakaan olisi uskonut muutama kuukausi sitten, että elän terveellisesti ja liikun. Sohvaperunasta tuli urheilija. Voin vain suositella!

Kirjoittelen taas kun ehdin! Kommentoi ihmeessä, jos mielessäsi on jotain mitä haluaisit blogistani lukea!


torstai 15. lokakuuta 2015

Kun laihdutus menee yli.

Suurinosa blogini lukijoista varmasti muistaa huikean 25 kilon painonpudotukseni? Kyllähän siitä uutisoi lehdetkin, ja minua haastateltiin jopa radioon. Moni varmasti jäi miettimään, että mitä ihmettä sitten tapahtui? Ensimmäistä kertaa avaan projektin luurankoja...
Kesä 2013.

Aloitin ison elämäntaparemontin vuoden 2010 syksyllä. Tumppasin tupakan ja jätin alkoholin. Herkut saivat kyytiä ja söin vain mitättömät 700kcal päivässä. Hurjaa, jopa tyhmää. Paino tippui nopeasti, vaikka en harrastanut liikuntaa ollenkaan.

Projekti jatkui hyvin vuoden verran, kunnes selkäni hajosi, enkä kertakaikkiaan enää jaksanut panostaa. Masennuin, vaivuin synkkyyteen ja välillä toivoin kuolevani, sillä kivut olivat niin kamalat. Onneksi jaksoin sinnitellä ensimmäiset puoli vuotta, sillä sen jälkeen tajusin, että tilanne ei tästä miksikään muutu, vaan minun täytyy sopeutua sairauteeni ja kipuihini - oppia elämään sen kanssa. Ja minä opin. Niin jatkui projekti läskiä vastaan.

Selkäkipuja saatiin aisoihin kuntoutuksella ja lääkkeillä, joiden ansioista pystyin aloittamaan treenaamisen kuntosalilla - se oli mahtavaa! Viimein pystyin kuntoilla ja muokata kehoani, ja hommasin tietenkin personal trainerin avukseni. Muistan elävästi PT:n sanat, kun totesin haluavani lihasmassaa. Hän sanoi, että olen niin pieni, että ensin pitäisi nesteyttää ja kerätä massaa pitkän aikaa.

Tavoitepainoni laski silti kokoajan, sillä pitihän se nyt joku tavoite olla; ikinä en ollut tyytyväinen, ja kuten arvata saattaa - siinä vaiheessa seinä alkoi tulla vastaan. Näin kokoajan peilistä läskin. Aina se sama vanha Sanna tuijotti takaisin, vaikka olin laihtunut jo 25 kiloa ja olin alittanut ihannepainoni aikaa sitten. Kasvoni olivat luiset, samoin koko kehoni. Minä näin silti lihavan tytön.

Se meni syömishäiriön puolelle, Se meni yli. Sitä oli vaikea myöntää silloin kenellekään. Kulissit olivat kunnossa, ja niiden varjolla olin arjen sankari - elämäntaparemontin läpikäynyt selkäsairas ihminen. Todellisuudessa kävin taistelua itseni kanssa, itkin, oksensin ja itkin taas lisää. Olin umpikujassa.

Siinä on sellainen pieni musta-aukko, että mitä tarkalleen tuolloin tapahtui. Parantuminen kuitenkin alkoi ja sain voimavaroja musiikista. Kun pahin oli takana, päätin, että en koskaan palaa siihen oravanpyörään, joten helpointa oli palata takaisin alkuperäisiin, huonoihin elämäntapoihin. Ei hyvä.

Kevät 2015.
Siinä sitten kertyi kilo jos toinenkin, vuosien varsillahan se sitten meni jo ihan ylipainon puolelle, kuten kenties olette kuvista nähneetkin. Kumpi näistä ääripäistä on parempi - en osaa sanoa, sillä pidän molempia itselleni huonoina vaihtoehtoina. Haluan vain voida hyvin, ja luulen nyt löytäneeni sen kultaisen keskitien. Uskon, että olen nyt oppinut. Rajansa kaikella.

Toivon, että muutkin painonsa kanssa kamppailevat miettivät näitä asioita. Pääasia on voida hyvin, ei saada rasvaprosenttiaan mahdollisimman pieneksi. Suklaalevy auttaa suruun vain hetken, kun taas reipas kävelylenkki voi pelastaa koko päivän. Tärkeintä on vain löytää se tapa, joka kohentaa omaa päivittäistä jaksamista ja hyvinvointia.

Kerron seuraavassa postauksessa, miten minä löysin omani ja mitä se on.




maanantai 12. lokakuuta 2015

Back in the business.

En ole kirjoittanut aikoihin. En väitä, että olisi ollut niin kiire, ennemmin sanon suoraan, etten ole jaksanut.


Rakas ukkini kuoli keväällä. Arkku laskettiin, heitin sen päälle sinisen, glitterillä koristellun ruusun ja purskahdin itkuun. Siitä alkoi alamäki. Laiminlöin kaiken, jopa työni, kun yritin epätoivoisesti käsitellä tapahtunutta. Asiasta puhuminen on vieläkin hankalaa.


Ei siitä sen enempää. Muuten voin hyvin. Olen tehnyt todella hyviä biisejä, jotka toivottavasti pian saadaan teillekin kuultavaksi. Olen myös ottanut itseäni niskasta kiinni elämäntapojen suhteen - niistä voisinkin kirjoitella tänään oman postauksen.


Pahoittelen pitkää taukoa ja pyrin jatkossa kirjoittelemaan taas aktiivisesti.