Koska ihmisestä on tullut niin paha?

Olen miettinyt pitkään miten ihmeellisiä ja erilaisia ihmisiä maailmassa on. Hyviä, luotettavia ihmisiä on enää harvassa, ja niitä pahantahtoisia pirulaisia joka nurkassa. Itse luokittelisin itseni hyväksi ihmiseksi, enkä voi ymmärtää näiden pahisten ajattelutapaa, vaikka haluaisin. Haluaisin tietää, mikä ajaa ihmisen pettämään toisen, puhumaan pahaa tai kilpailemaan toisen kanssa. Mikä ajaa ihmisen niin pohjalle, että voimme arvostella toista ja tuomita ihmisen tuntematta? Onko ihmisen omat asiat niin huonosti, että täytyy pyrkiä pilaamaan toisenkin elämä negatiivisella virtauksella? Onko ihmisen itseluottamus niin kehno, että täytyy yrittää painaa toinenkin alas?

Tälläiset ihmiset rämpivät paskasuossa, johon sinun ei kannata upottaa edes pikkuvarvastasi.

Miten kukaan ihminen edes kehtaa heittäytyä kaksinaamaiseksi? Eikö pelko kiinnijäämisestä hidasta vauhtia? Miten voimme puukottaa ihmistä samalla selkään, kun esitämme hänelle parasta ystävää? Miksi ihmeessä me sitten esitämme hänen ystäväänsä, jos hän oikeasti on niin paska tyyppi, kuin hänestä muille puhumme? Miksemme sitten jätä tyyppiä vain omaan arvoonsa? Tai miksi me puhumme sellaista, jos hän ei oikeasti olekaan niin paska tyyppi. Miksi me mustamaalaamme häntä? Ketä se hyödyttää? Ei ketään. Miksi ihmiset ovat kaksinaamaisia, kun siitä ei edes hyödy mitään? Siinä voi vain menettää - ja paljon.

Samaan kastiin kuuluu ylipäätään paskan puhuminen. Miksi harrastamme sitä? Miksi keksimme toisista perättömiä asioita, ja laitamme ne juoruina eteenpäin? Miksi paisuttelemme toisten sanomisia ja esitämme itse viattomia uhreja? Miten meillä on niin hyvä mielikuvitus, että edes keksimme toisista sellaisia asioita? Entä ketä se taaskaan hyödyttää, jos paisuttelemme juorut matkaan? Emme me ainakaan itse siitä mitään hyödy - päinvastoin, omatunto kolkuttaa ja menetämme yöunet. Ellemme sitten ole läpeensä niin pahoja, ettemme edes välitä. Säälin tälläisiä ihmisiä. Säälin todella.

Miksi me petämme jatkuvasti ystävämme? Jos emme petä lupauksia, petämme luottamuksen niin, ettei ystävämme edes tiedä siitä. Kerromme liian usein kaverin henkilökohtaisia asioita eteenpäin toiselle kaverille, jolle nämä asiat eivät millään tapaa kuulu. Kerromme ihmissuhteista ja perhe-elämästä, osoitamme tällä huolta toisesta, mutta samalla teemme väärin. Pintaa voisimme raapaista, mutta miksi kertoa kaikki luottamuksella kuultu yksityiskohtaisesti ja kenties vielä paisutellen eteenpäin? Se ei ole reilua. Ei kukaan meistä haluaisi, että ventovieraat ihmiset tietäisivät kaiken raha-asioistamme, perhe-elämästämme ja ihmissuhteistamme. Kukaan ei halua, eikä ansaitse kadulla niitä arvostelevia, tuomitsevia tai sääliviä katseita.

Kohtele muita aina niin, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Miksi me emme osaa olla edes onnellisia toisen puolesta? Jos kaverisi voittaa arvasta tai ostaa upeat kengät, meidän pitäisi olla iloisia hänen puolestaan, mutta mitä päässämme oikeasti liikkuu? Katkeruutta. Olemme kateellisia, sillä emme itse voittaneet tai löytäneet niin makeita kenkiä. Tottakai haluamme aina olla parempia kuin muut. Tämä ajatusmaailma on levinnyt ihmisiin kuin syöpä. Emme osaa enää iloita muiden puolesta. Se on sairasta. Ihmisten katse on kääntynyt vain omaan napaan, emmekä voi hyväksyä toisen onnea. Kilpailemme jopa ystäviemme kanssa siitä, kenelle on hienoimmat farkut tai kuka on kaunein. Miksi? Vaikka meillä olisi kaikki hyvin, emme silti voi olla aidosti onnellisia toisen puolesta. Kateus, ahneus ja täydellisyyden tavoittelu on vallannut ihmismielen.

Miksi sitten esitämme olevamme onnellisia kaverin puolesta? Yritämme kai olla kohteliaita ja haudata todelliset katkeruuden tunteet, sillä aivomme pitävät niitä automaattisesti moraalittomina ajatuksina. Minua henkilökohtaisesti ärsyttää, kun näen joka kerta ystäväni naamalta hänen oikeat tunteensa - luen häntä kuin avointa kirjaa, mutta hän ei huomaa. Hän kirkkain silmin esittää olevansa onnellinen puolestani ja valehtelee asioita. Odotan, että vielä joku päivä hän itse ymmärtää tekonsa.

Keskitä kaikki energiasi positiivisen ilmapiirin luomiseen.

Toivon, että tekstini herätti jokaisessa lukijassa ajatuksia, ja että jokainen omalla käytöksellään vaikuttaisi siihen, mihin suuntaan tulevaisuutemme on menossa. Nyt se näyttää pahalta.