Lahjoituksia.

Pojat tutkimassa lahjoituspusseja.

Eilen perhe haki lahjoitukseni. Odotin tilannetta innoissani. Tilanteen jälkeen olin niin onnellinen. Olin oikeasti pystynyt ilahduttamaan kyseistä perhettä, ja auttamaan heitä. Se oli mahtava fiilis! Olin pakannut pusseihin kaikkea peitoista ja tyynyistä aamutossujen ja ripsivärin kautta lautapeleihin. Uskoisin, että tavaroista ja vaatteista on iloa ja hyötyä pitkään. Tänäänkin kaappeja tyhjentäessäni pidin heidät mielessäni, ja aina löytäessäni ylimääräistä tavaraa, otin ne sivuun heitä ajatellen. Nyt olisi taas kasoittain lisää tavaraa menossa kyseiselle perheelle!

Kyllä auttamisesta saa huomattavasti paremman olon, kuin muutamasta eurosta. Vaikka olenkin suhteellisen köyhä ja tuloton, koen auttamisen tärkeämmäksi kuin oman kukkaron kasvattamisen. Kumpa useammat ihmiset ajattelisivat näin.

Mielestäni on ikävää, että monet hyvätuloiset, jopa rikkaaksi luettavat, myyvät ylimääräistä tavaraansa nettikirppiksillä. Mikseivät he voisi lahjoittaa niitä vastaavanlaisesti vähävaraisille ihmisille? Hyvätuloisen pussissa kun se muutama euro tuskin mitään merkitsee, ja vähävaraiselle uusi vaate on pelastus ja piristys. Niin pienellä vaivalla voisimme ilahduttaa, auttaa ja piristää arjen keskellä muita. Käsittämätöntä, että ihmiset harrastavat tälläistä lahjoittamista järin vähän. Toivoisin, että omalla esimerkilläni kannustaisin muitakin ajattelemaan tässä asiassa omaa napaansa pidemmälle. 

Kohtele muita, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan.