Kenkäfetissi.

Lempikenkäni vierekkäin. SDS:n ja Duffyn niittikorot!

Olen kertonut teille monista intohimoistani, ja nyt kerron ehkä pahimmasta fetissistäni, joka on niinkin yksinkertaisen kaunis asia, kuin kengät! Rakastan kenkiä! Ah. Täytyyhän naisella olla tossut joka lähtöön, ja sitten sellaisiakin, jotka ei sinne lähdöille asti koskaan pääse - eli siis koristeita.

 

Monet lukijoista ovat toivoneet tekstejä tyylistäni ja vaatteistani, joten aloitetaan toiveiden täyttäminen kertomalla kengistä!

Minulla on kenkiä ihan mielettömästi... Asuntoni säilytystila ei enää riitä, joten kauneimmat kengät ovat päätyneet koristamaan hattuhyllyä. Viime aikoina olen yrittänyt haikein mielin luopua turhista, ja olenkin saanut myytyä ja lahjoitettua yhteensä n. 20 paria kenkiä - sellaisia, jotka ovat liian suuria, pieniä, epämukavia tai lojuneet kaapissa käyttämättöminä (eli eivät ole päässeet koristetasolle). Olen muuttamassa, enkä haluaisi viedä uuteen asuntooni kaikkia niitä turhuuksia lojumaan kaappeihin. Tietenkin käyttämättömät koristekenkäni pääsevät mukaan, kuten myös kaikki ne epämukavat kuvauskenkäni - nehän ovat tarpeellisia!

Suhteeni kenkiin ei aina ole ollut tälläinen. Nuorempana hädintuskin välitin, mitkä kulahtaneet räppitossut nakkasin jalkaani. Kävelin samoilla kengillä, kunnes ne kuluivat puhki. Yksi pari kerrallaan riitti mainiosti. Muutos tapahtui vasta paljon myöhemmin.

Vuoden 2008 syksyllä vaihdoin räppikuteet naisellisempiin vaatteisiin ja opettelin samana syksynä kävelemään korkkareilla. Näytin luultavasti idiootilta - tiedättehän te, miltä näyttää nainen, joka ei osaa kävellä korkokengillä? Niimpä, näytin siis siltä. Jatkoin vuosia samalla asenteella, että kyllähän se yksi pari riittää, ja ostetaan uudet sitten kun vanhat hajoaa! Vasta vuonna 2010, kun aloin laihduttumaan ja pitämään kehostani, huomasin kenkien kauneuden ja sen, kuinka ne muokkaavat koko vartaloa, ryhtiä myöten. Olin jättänyt tupakoinnin, joten ns. ylimääräistä rahaa oli, miksi en panostaisi itseeni? Ja sitten niitä alkoi kertyä, milloin mistäkin.

Esittelen teille osan kengistäni kuvien kera.

Kuva 1.

Kuva 2

.

Kuva 3.

Kesällä heitän vapaa-ajalla jalkaani lempparikenkäni (kuvassa 1, oikealla keskimmäiset), jotka eivät varmasti enää ensi kesää näe. Kengät ovat mielettömän hyvät jalassa, ja sopivat rentoihin vapaa-ajan asuihini täydellisesti. Jos lähden kaupungille tai illanviettoihin, istuu jalkaan täydellisesti aina tyyliin sopivat kiilakorokengät tai mustat korkkarit (Kuva 2). Kesäkeikoilla jalassani näkee ballerinat, jotka pysyvät tukevasti jalassani myös hyppiessä - kengissä on siis oltava remmi nilkan ympärillä. Uudet kesäkeikkaballerinat sain Footwaylta! (kuva 1, edessä)

Kuva 4.

Syksyn viilentyessä pidän vapaa-ajalla tennarikiilakoroja, (kuva 3) ja tärkeämpiin tapahtumiin kaivan nahkakorkkarit tai ihanat leopardikuosiset kiilakorot (kuva 4 ja 5). Viime syksynä ostetut, vielä käyttämättä jääneet, vaaleanruskeat mokkasaappaat (kuva 5) pääsevät tänä syksynä varmasti käyttöön. Syksyn lempikenkäni ovat silti ehdottomasti (kuva 3, alimmaiset) Footwaylta saadut Duffyn niittikorot! Rakastan niitä! Syksyllä myös keikkakengät muuttuvat astetta räpimmiksi! (kuva 6).
 

Kuva 5.

Kuva 6.

Kuva 7.

Kuvauskenkiä (kuva 7) minulle kertyy ehkä eniten, sillä ostan aina uudet hienot kengät kun niitä näen. Kuvauskengät ovat siis kenkiä, joita en juurikaan muuten käytä kuin kuvauksissa. Toki satunnaisesti ne pääsevät juhlakengiksi. Suosikkini ovat SDS:n niittikorot (kuva 7, ns. keskellä).

Urheilukenkiä on hyvä olla useammat, ja minulla onkin sisäpelikenkien lisäksi kahdet juoksukengät (kuva 8). Juoksukengissä tärkeintä minulle on hyvä istuvuus ja tärähdyksen vaimentaminen.

Kuva 8

.

Yleisesti arvostan käyttökengissä mukavuutta ja ulkonäköä. Kuvauskenkien tulee vain olla hienot, ei sillä ole väliä kuinka kipeää ne sen hetken jalkoihin käyvät, tai vaikka niillä ei pystyisi astua askeltakaan. Niiden täytyy vain olla upeat!

Jos siis haluat minusta kaverin, osta minulle korkkarit tai hajuvesi, hahah! Siinä on kaksi intohimoani - esittelempä myös hajuvesikokoelmani teille sitten muuton jälkeen.