Toinen Mahdollisuus.

Jee, vihdoin ja viimein uusi biisi on julkaistu! "Toinen Mahdollisuus" - nimeä kantava herkkä kipale kertoo perinteistä tarinaa siitä, kuinka suhde hajoaa ja toinen osapuoli haluaa vielä sen kuuluisan toisen mahdollisuuden. Lähes jokainen on varmasti tilanteeseen törmännyt (tai iän myötä törmää), ja osaa samaistua sydäntä särkevään suruun ja vakuutteluun siitä, kuinka parantaa tapansa. Toisinaan nämä tilanteet päättyvät ikävästi, mutta joskus kumppani suo toisen mahdollisuuden. Kappale on suunnattu lähinnä nuoremmalle kuuntelijakunnalle, ja kertosäkeessä on mukana aivan fantastinen Tanja Vähäsarja, joka nähtiin viime kaudella Voice Of Finland - ohjelmassa. Kuuntele kappale täältä!

Parisuhteeni voi hyvin, ei hätää. Tämän kappaleen oikeastaan kirjoitin puhtaasti kuuntelijoille. Olen toiminut viime aikoina monen virtuaalisena olkapäänä, ja kuunnellut sydänsuruja facebookin kautta. Olen koittanut auttaa ja tsempata, mutta tiedän kyllä, kuinka paljon hajonnut parisuhde masentaa. Jokainen meistä on yksilö, ja me kaikki koemme asian omalla tavalla. Ei ole mitään tiettyä kaavaa. Toinen saattaa itkeä silmät päästään useita viikkoja, kun taas toinen itkee hetken ja jatkaa. Joku taas peittää tunteensa, eikä ole moksiskaan, vaikka on sisältä rikki. Minun neuvoni on, että käsittelet suruasi itsesi ja ystäväsi kanssa. On hyvä tiedostaa, ettei maailma kaadu siihen. Minun ajattelutapani on, että kaikella on tarkoituksensa - se on kantanut minut tänne asti ohi ongelmien. Kokeile sinäkin; eron tullen siis mietit, että näin oli vain tarkoitus tapahtua. Kaikella on tarkoituksensa, ja tämän seurauksena tapahtuu jotain - mutta mitä? Sen näyttää vain tulevaisuus!

Olen itse 23-vuotias nainen. "Ensirakkauteni" koin ollessani 6-vuotias. Ihastuin palavasti naapuriini Topiin, joka oli minua vuotta vanhempi. En uskaltanut edes pussata, heh. Suureksi surukseni heidän perheensä muutti pois, enkä ikinä saanut tietää minne. Sydämeni särkyi ensimmäistä kertaa, vaikka olin vasta pieni lapsi. Kirjoitin Topista vuodet päiväkirjaani, ja itkin tapahtunutta monesti. Nyt tuntuu oudolta, miten lapsi voi kokea sellaisia tunteita, mutta muistan sen aidosti.

Ala-asteella minulla oli kaksi poikaystävää, mutta se oli vain ns. pelleilyä. Oli coolia "olla kimpassa", ei siinä mitään tunteita ollut. Yläasteellakin seurustelin parin rinnakkaisluokkalaisen kanssa, mutta sekin oli vain kulissia - oli hienoa, kun seurusteli. Sillä todisti koulumaailmassamme olevansa "suosittu". Ensimmäisen kerran Topin jälkeen koin ihastumisen tunteita tutustuessani Vammalalaiseen pari vuotta vanhempaan poikaan netissä, ollessani 15-vuotias. Juttelimme ensin netissä, sitten puhelimessa ja pian hän tuli tapaamaan minua. Olin myyty! Vuorottelimme toistemme luona viikonloppuisin, sen jälkeen kun olin saanut vanhempani hyväksymään suhteen. Olimme luonteeltamme melko samanlaisia, ja hänkin oli alkanut vasta räppäämään - kuten minäkin. Kaikki vaikutti täydelliseltä.  

Sanna 16v.

Pian maailmani kuitenkin sortui. Kuulin, että hän oli pettänyt minua. Olin shokissa. Muistan edelleen ne tunteet, muistan sen tuskan. Se oli kamalaa. En halua enää ikinä kokea sitä, enkä toivo sitä kenellekään. Hän kuitenkin myönsi tapahtuneen, pahoitteli ja lupasi, ettei se enää ikinä toistu - jos hän vain saisi vielä mahdollisuuden. Olin vasta lapsi, mitä minä olisin osannut sanoa tai ajatella? Kumpa olisin puhunut asiasta esim. äitihahmolleni Annelle, mutta enhän minä nuorena halunnut kertoa asioitani vanhemmilleni... Sinisilmäisenä annoin anteeksi, eikä mennyt kuukauttakaan kun hän jo kosi minua - ja minä suostuin. Muistan vieläkin, kuinka epäilin häntä, enkä olisi halunnut suostua kosintaan. Siinä hän oli huoneessani sormus rasiassa. En voinut kieltäytyä.

Se suhde ei kauas kantanut, vaan erosimme muutaman kuukauden jälkeen kosinnasta. Olin totaalisen rikki. Muistan, kuinka isäni lohdutti ja sanoi, ettei maailma kaadu siihen. En uskonut, itkin vain. Minua loukattiin verisesti, ja jätettiin sitten ilman syytä yksin. En voinut käsittää. Olin hajalla. Nyt voin sanoa, että uskon isäni sanat, sillä eihän se maailma siihen kaatunutkaan. Erotilanteessa se vaan tuntui siltä.

Minulla on oikeastaan ollut tapani mukaan niin huono tuuri, että lähes jokainen suhteeni on ollut jollain tapaa huono. Liikaa alkoholia, liikaa riitelyä, liikaa mustasukkaisuutta... Silti olen selvinnyt voittajana kaikista, kasvanut vahvemmaksi ja oppinut virheistäni. En olisi minä, jos en olisi käynyt kaikkea sitä läpi. Olen tavallaan kiitollinen entisille kumppaneilleni kaikesta siitä, mitä tapahtui, vaikka olenkin saanut turpaani, kahlittu kotiini, tullut petetyksi ja palannut kotiin, jossa kaikki on hajoitettu. Ilman sitä kaikkea, olisin edelleen se sinisilmäinen alkoholiongelman kanssa kamppaileva ylipainoinen naisenalku, vailla järkeä, vastuuntuntoa tai unelmia.

Nyt elän ensimmäistä kertaa mahtavassa parisuhteessa, voin hyvin, uskon vahvasti unelmiini ja olen asettanut elämälleni tavoitteet. Ikinä ei pidä antaa periksi vaikean tilanteen tullen, sillä tulevaisuudessa sinua odottaa parempi huominen.

Kaikilla asioilla on positiiviset puolensa.