lauantai 13. huhtikuuta 2013

Sähkönsininen uni.

Näin viime yönä unta, että salainen musiikkiprojektini päätyi radiosoittoon, jonka kautta minut kutsuttiin levy-yhtiöön juttelemaan sopimuksesta. Vastassa oli kaksi naista, jotka katsoivat minua toiveekkaasti sanoen, että olisin juuri sopiva. Ihmettelin. Toinen naisista kysyi, olisinko valmis värjäämään hiukseni vihreiksi tai sinisiksi, totesin sinisen olevan ihan okei. Nainen kysyi, osaanko kävellä korkokengillä katsoen jalassani olleita "räppitossuja". Kurtistin kulmiani epäillen, ja sanoin ääni värähtäen osaavani. Naiset vetäytyivät kauemmaksi juttelemaan keskenään ja palasivat hetken päästä takaisin. He sanoivat, että saisin sopimuksen, jos olisin valmis muuttamaan imagoni. Minusta tulisi sinihiuksinen seksipommi, sellainen joka myy musiikkia puoliksi (ellei kokonaan) ulkonäöllään. Minä suostuin.

Uni jatkui vielä pitkään, jostain syystä hengasin paljon kyseisten naisten kanssa ja näin myös heidän ökytalonsa. Biisini alkoi soimaan kaikkialla. Promokuvissa minut oli puettu niukkiin vaatteisiin ja korkeisiin korkoihin. Sähkönsininen pörrötetty tukkani ja vahva meikkini teki minusta enemmänkin halvan näköisen. Siinä minä keikuttelin, ja kuvaaja räpsi kuvia levyn kanteen. Olin iloinen, olin saavuttanut unelmani - pääsin työstämään levyä ammattilaisten kanssa. Ainoa vain, että minulta oli viety minuuteni, mutta uni-minää se ei jostain syystä haitannut.

Herätyskello alkoi soimaan.


Kuva: Juho Tauriainen
Huh, onneksi heräsin. Ensinnäkin haluaisin kysyä itseltäni, että WTF?! Millä tapaa ne siniset hiukset ovat muka seksikkäät? Mahtoi alitajunnassa tapahtua joku pieni moka. Toisekseen ottaisin kantaa uni-minääni sen verran, että en kyllä ikinä suostuisi muuttamaan itseäni jonkun toisen pyynnöstä! Jos muutos pukeutumiseen tai tyylini tulee, se muutos lähtee minusta itsestäni - ei muista. En käsitä, miten olin unessani niin tyhmä ja heikko. Yrittiköhän uni viestittää minulle jotakin?

Jokaisen artistin unelma on päästä työskentelemään ammattilaisten kanssa, ja päästä toteuttamaan itseään. Se on myös minun unelmani. Onneksi olen saavuttanut palan siitä, sillä toteutan itseäni kokoajan. Olen päässyt työstämään biisejä myös ammattilaisten kanssa, joten ehkä olen ihan tyytyväinen tilanteeseeni. Haluan jatkuvasti kehittää itseäni, kokeilla uutta ja saada kokemusta, joten olen avoin kaikelle uudelle. En ota palautteesta nokkiini, vaan otan kritiikistä opiksi, ja varsinkin parin ammattilaisen sanat ovat porautuneet mieleeni. Niiden neuvojen avulla olen kehittänyt äänenkäyttöäni ja tyyliäni. Ehkä vielä joskus on minun vuoroni loistaa. 

Suomessa on tavallaan vaikea menestyä, varsinkin jos asuu kehäkolmosen ulkopuolella, eikä tunne "oikeita ihmisiä". Reittä pitkin on helppo kiivetä, sen tien kaikki varmasti tietää. Minua taasen mietityttää se, että voiko silloin sanoa saavuttaneensa itse jotakin? Tunteeko silloin tehneensä töitä asian eteen? En usko. Toinen tälläinen väylä on myös tv-formaatit, esim. Idols. Itse en tue näitä, sillä mielestäni jokaisen pitäisi luoda omaa uraansa ja työntää itse jalkaa oven väliin - nähdä vaivaa unelmansa eteen. Tiedän kyllä, kuinka se välillä turhauttaa. Suomi on pullollaan kaiken maailman tosi-tv "tähtiä", turhia julkkiksia ja sellaisia laulajia, joita kukaan ei kuuntele. Silti tv-formaattejen kautta niitä pusketaan viihteen nimissä kokoajan ulos. Käsittämätöntä. Monet lahjakkaat kaverit jäävät jalkoihin.

Kuva: Seppo Hinkula
Menestys on pitkälti itsestään kiinni, kuinka paljon jaksaa tehdä töitä sen eteen, mutta suurimman osan menestyksestä määrittelee kansa. Ei Tuksukaan keikkailisi, jos ei kukaan menisi katsomaan, eikä Viidakon Tähtösiä näytettäisi jo toista tuotantokautta, jos kanava vaihtuisi ohjelman alettua. Tämä on fakta. Ihminen itse päättää, millaista viihdettä tuotetaan. Esimerkiksi rap-musiikki on muuttunut kaupalliseksi, sillä se myy eniten! Tottakai sitä silloin halutaan tehdä. Tälläisessä maailmassa harva pärjää sillä ns. "omalla jutulla", vaan pitäisi mennä massan mukaan menestyäkseen. Monet ovat valmiita tekemään sen. Mielestäni on typerää, että kaikki biisit kuulostavat samalta ja aihepiireinä on lähinnä juhliminen. Minä teen omaa juttuani, ja jos menestyn joskus sillä, niin olen onnellinen. En muuta itseäni, arvojani tai musiikkiani toisten mukaan. Olen oma rääväsuinen itseni loppuun asti.  

Elämme vain kerran, eletään se elämä omilla ehdoillamme. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti! Pyrin vastaamaan myös kaikkiin kysymyksiin!