Vastauksia kysymyksiinne.

Miten, miksi ja koska päädyit alalle? 
Olin haaveillut räppärin urasta 7-vuotiaasta asti. Ollessani 12-vuotias, kokeilin ensimmäistä kertaa räpätä - äänitin sen c-kasetille. Pettyneenä lopputulokseen jätin rap-haaveet vuosiksi, kunnes v. 2005 pääsin studiolle kaverini kautta (Ville Vaatimaton). Ensimmäinen äänitykseni oli fiitti Villelle, jonka jälkeen palasin studiolle tekemään soolomateriaalia.

Miten sinut otettiin vastaan?
Olin ylpeä tuotoksistani, mutta monet pitivät minua pilkkanaan. Ei tuohon aikaan otettu vakavasti räppäävää tyttöä, vaan minua pidettiin outona ja säälittävänä. Keikkoja riitti silti alusta asti, mutta niitähän nyt riittää kenellä tahansa niin kauan kun ilmaiseksi tekee. Keikoilla kävi useita ihmisiä, uskoisin, että osittain silkasta mielenkiinnosta.

Mikä on merkityksellisin kappaleesi?
Merkityksellisin kappaleeni - hyvä kysymys. Uskoisin, että Libertas on sanoitukseltaan kaikista henkilökohtaisin, ja täten minulle merkityksellisin. Elin vaikeassa suhteessa, olin masentunut, alkoholisoitunut ja niin väsynyt kaikkeen. Kappaleen teko todella avasi kahleeni, sillä sain yhteyden yläkertaan, kuten yritinkin.

Keksitkö itse sanat, ja mistä se inspiraatio tulee? 
Kirjoitan jokaisen kappaleeni sanat itse. Useimmat tekstit ovat suoraan elämästäni, toiset jotain aiemmin koettua, ja jotkut vain fiktiivisiä tarinoita, joiden aiheista haluan puhua. Inspiraatio vain tulee, en osaa siitä sanoa enempää. En kirjoita mitään väkisin, vaan annan tekstejen tulla sydämestäni.

Mikä on musiikinteossa tärkeintä? Millä tavoin musiikki on muuttanut elämääsi?  
Musiikissa tärkeintä on tunne ja sanoma. Haluan välittää musiikillani erilaisia tunnetiloja ihmisille. Haluan kertoa tärkeistä asioista, enkä jauhaa paskaa. Tärkeintä on, että pystyn auttamaan ihmisiä ja olla läsnä musiikillani. Musiikki on avartanut maailmaani todella paljon. Olen päässyt kokemaan niin hienoja asioita, mitä ilman musiikkia en olisi ikinä kokenut. Olen tutustunut uusiin upeisiin ihmisiin ja kokenut olevani tärkeä. Tämä on minun osani. Olen löytänyt itseni ja paikkani maailmassa.

Harkitsitko muuta uraa? Uskoitko lapsena tulevasi rap-artistiksi?
Rap-artistin haaveet heräsivät ollessani lapsi, enkä tainnut ikinä mitään muuta vakavissani haluta. Olen aina ollut kovapäinen, joten aloin pienestä pitäen kurkoittaa kohti haavettani - kyllä minä syvällä sisimmässäni tiesin, että räppäisin vielä joku päivä. En tosin varmasti uskonut, että kykyni kantaisivat tänne asti. Nykyään haluaisin työskennellä musiikin lisäksi näyttelijänä, mallina ja myyntialalla.

Miten puolikuuroutesi vaikuttaa musiikin tekoon?
Menetin vasemman korvan kuuloni lähes kokonaan ollessani teini-ikäinen. Piti opetella monia asioita uudestaan, musiikin saralla menetin rytmitajuni. Rap-lyriikoita oli siispä vaikea rytmittää alussa, jonka takia räppäsinkin pienenä off-beattiin (rytmin ohi). Nykyään rytmityksessä ei ole ongelmaa, mutta miksaaminen on hankalaa. Haluaisin myös itse säveltää, mutta taustojen miksaaminen olisi lähes mahdotonta, sillä en kuule kaikkia taajuuksia.

Minkä ikäisenä aloitit keikkailun? Mikä siinä on parasta? Eikö sinua alkuun hävettänyt esiintyä? Mitä mieltä olet faneistasi?
Aloitin keikkailun samana vuonna kuin räppäämisenkin, eli ollessani 15-vuotias. Ensimmäinen keikka jännitti, mutta paikalle oli kertynyt paljon perheestä ja kavereista koostuvaa tukijoukkoa. Ei minua hävettänyt yhtään, minua vain jännitti. Jännitys vähentyi vuosien varsilla, ja katosi lopulta lähes kokonaan. Nykyään en juurikaan jännitä, mutta muutamia perhosia pyörii vatsan pohjalla - se on ihan tervettä. Nautin esiintymisestä täysillä alusta asti, sillä silloin tunsin olevani elossa. Esiintymisen aikana vaipuu aina sellaiseen transsin omaiseen tilaan, se on upeaa. On myös hienoa nähdä, kuinka ihmiset nauttivat ja laulavat mukana. Sillä hetkellä minä annan kaikkeni heille, sillä olen siinä lavalla heidän takiaan. Rakastan ja arvostan jokaista faniani, te teitte unelmastani totta!

Millaista musiikkia haluaisit tehdä, ja millainen on tulevan musiikkisi suuntaus?
Haluan tehdä voimaannuttavaa ja kannustavaa musiikkia. Haluan olla monipuolinen ja kertoa erilaisista asioista kaunistelematta tai kiertelemättä. Haluan avata maailmani teille, näyttää syvimmätkin ajatukseni ja tunteeni. Haluan auttaa kuuntelijoitani, mutta samalla ilahduttaa ja saada jalan vipattamaan. Voin paljastaa, että levyni tulee olemaan kaikkea tätä.

Onko sinua koulukiusattu?
Minua kiusattiin ala-asteella sen vuoksi, että olin hieman pyöreä. En minä muuten siitä olisi kritiikkiä saanut, mutta menin sekaantumaan tarkkisluokan poikiin, jotka sen jälkeen piikittelivät minua lopun ala-asteen ajan. Esitin kovaa ja välinpitämätöntä, vaikka oikeasti olin ihan rikki. Kolhaistu kuoreni kerrytti lisää kerroksia, ja hautauduin syvemmälle sen alle turvaan. Yläasteelle mennessä olin haudannut herkän puoleni kokonaan, eikä kukaan piikitellyt minua mistään. Asiaan tuli muutos silloin, kun aloin vuodattamaan herkät ajatukseni päiväkirjamaisesti räppiin. Kaikki koulustani kuulivat kappaleeni. Sain monien vihan niskaani, ja goottitytöt aiheuttivat päänvaivaa - jouduin jopa nyrkkitappeluun koulun aulassa, johtuen löysistä housuistani ja kiinnostuksestani räppiin.

Onko mielestäsi tärkeää näyttää räppäriltä?
Nuorena minulle oli tärkeää "näyttää räppäriltä", eli käyttää isoja vaatteita ja räppilippoja. Käytin isoja kuteita 18-vuotiaaksi, jolloin aloin vaivaantumaan siitä, että menetin naisellisuuteni vaatteiden alle. Muutin Ouluun ja samalla vaihdoin housut pienempiin. Aluksi tuntui oudolta kävellä koroilla, kireissä farkuissa ja käyttää naisellisia toppeja. Siihen tottui nopeasti ja sain huomattavasti enemmän huomiota miehiltä - olin imarreltu. Lihonut ulkomuotonikin sai kohennusta, kun en voinutkaan enää piiloutua säkkeihin. Nyt olen tyytyväinen vaatetyyliini, joka on yhdellä sanalla sanottuna melko rouhea. Tykkään herättää huomiota ja pukeutua räikeästi. Arvostan pukeutumisessa mukavuutta ja tyyliä.

Kuka on rap-idolisi? Entä suosikkilaulajasi?
Minulla ei valitettavasti ole rap-idolia. Tietenkin, jos joku pitää sanoa, sanoisin Eminem. Siinä vasta mahtava mies! Suosikkilaulajani on ehdottomasti Kaija Koo! Antaisin mitä vain, jos saisin Kaijan biisiini laulamaan. Arvostan kyseistä artistia ihan mielettömästi!

Mitä lemmikkejä sinulla on? Onko ollut muita? 
Minulla on neljä kissaa; bengalityttö Fanni Esmeralda, American curl-poika Fili Severius, sekä maatiaispojat Fasu Casper ja Fido Arthur. Kissani ovat minulle kaikki kaikessa, pienet kultapalleroni. Muita eläimiä minulla ei ole ollut, ellei lasketa kahta punakorvakilpikonnaa, jotka asuivat evakossa luonani viikon verran.

Mitä mieltä olet itsestäsi?
Olen kokenut kovia itsetunto-ongelmia nuorempana, mutta nykyään olen todella itsevarma! Olen itsevarma ja kaunis nainen. Oman elämäni sankari, oman tieni kulkija, joka pyrkii elämään elämäänsä täysillä, kokemaan, nauttimaan ja toteuttamaan unelmiaan! Olen tyytyväinen itseeni ja elämääni. En voisi toivoa enempää.

Mikä on suurin pelkosi? Onko elämä opettanut sinulle jotain kantapään kautta? Uskotko Jumalaan?
Suurin pelkoni on se, että menettäisin minulle rakkaan ihmisen (tai eläimen). Elämä on opettanut minulle todella monia asioita kantapään kautta, valitettavasti. Liian usein olen uskonut sinisilmäisesti ihmisiin, jotka ovat julmasti pettäneet minut. Ehkä vielä jokin päivä opin välttymään siltäkin. Uskon silti, että kaikella on tarkoituksensa ja otan mitä vastaan tulee. Uskon Jumalaan, ja tiedän, että Hän antaa minulle juuri sellaisen taakan, minkä tietää minun jaksavan kantaa.

Kiitos kysymyksistä! Toivottavasti vastaukseni olivat riittäviä!