Kotimatka tyssäsi.

Eilen keikkailimme Piippolassa yhdessä VOF-menestyjä Tanja Vähäsarjan kanssa. Olin pettynyt tapahtuman markkinointiin ja puuttuviin backstage-tarjoiluihin, mutta laadukas pa-laitteisto ja osaava ääniteknikko saivat pisteitä.

Olimme vetäneet settiämme hyvällä meiningillä vasta muutaman biisin verran, kun Pessin langaton mikki päästi poks-äänen ja hiljeni. Tilalle tuli pienen selvittelyn jälkeen langallinen. Miksi emme ikinä välty näiltä teknisiltä ongelmilta? Tilanteen jälkeen kutsuimme lavalle iki-ihanan Tanjan ja vedimme loppusetin hyvällä energialla, vaikka lava olikin todella pieni. Keikan jälkeen sain kirjoitella läjäpäin nimmareita, vaikka nopeimmat olivatkin hakeneet ne jo ennen tapahtuman alkua.

Tanja veti oman cover-settinsä upeasti, ja sai aikaan kylmiä väreitä. Siinä on nainen, joka osaa todella laulaa ja esiintyä! Esityksen jälkeen Tanja jäi vielä juttelemaan ihmisten kanssa, jonka jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut, ja pakkauduimme pienehköön autoomme.



Kotimatka saikin hieman nolon ja epäonnisen käänteen, kun pari kilometriä ajettuamme keikkapaikalta auto hajosi tien varteen. Onneksi vauhtia ei ollut paljoa, sillä auton ohjaus petti; kovemmassa vauhdissa olisi voinut käydä hullusti. Muut alkoivat työntämään autoa sivuun, ja minä keskityin varoittamaan muita autoilijoita huitomalla.




Hetken ihmeteltyämme rekka lähestyi meitä kovaa vauhtia ja huidoin minkä ehdin. Viime hetkellä rekka lähti vaihtamaan kaistaa, mutta hetken luulin, että rekan toinen vaunu suistuu kaistalta ja tulee meitä päin. Hyi helvetti. Kuten kaikki arvaa, niin ei käynyt, kun kirjoitan tätä tekstiä.


Pian kohdallemme pysähtyi auto täynnä paikallisia poikia amistelemassa. Pyysimme heiltä apua kyydin kanssa ja he yrittivätkin soitella kavereilleen, jotka kuitenkin vaativat hirveitä rahoja 9km matkasta ABC:lle. Päädyimme tilaamaan taxin.
 
ABC:lle päästyämme olimme helpottuneita. Olimme sisällä lämpimässä ja saisimme syödäksemme. Vastaan tulikin yllättäen nuoruuden tuttuni, joka olikin ajanut kyseistä rekkaa, joka meni ohitsemme. Hän sanoi, ettei auringon vuoksi nähnyt koko autoa, vain minut huitomassa. Hui. Siinä olisi voinut käydä huonosti. Rekkakuski oli suuntaamassa Ouluun, ja ottikin kiireisimmät kyytiin. Näin DJ:ni ja Tanjan kitaristi pääsivät matkaan.

Jäimme syömään Tanjan ja kuskimme kanssa, ja odottamaan Oulusta tulevaa kyytiämme. Ruoka tosin ei ollut hääviä; pihvi oli niin sitkeä ja kuiva, ettei sitä voinut syödä, ja siitäkin syödystä osasta kitalaki tuli kipeäksi. Noh, ehdimme juuri syödä ja juoda kahvit, kun jo pääsimmekin matkaan. Olimme Oulussa vain pari tuntia ajateltua myöhemmin. Ei paha.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta kyllä sitä silti miettii, että miten hullusti siinä olisi voinut käydä... Oli suojelusenkeleitä mukana.