Olipa reissu perkele! Perjantaina lentoni lähti aamulla puoli yhdeksältä Helsinkiin, josta isäni tuli hakemaan minut. Menin vanhempieni luokse, jossa yöpyisin reissun ajan. Meikkailin ja lähdin ystäväni Neean kanssa kahvittelemaan kauppakeskus Selloon. Juttua riitti, kun harvoin nähdään.
Tapaamisen jälkeen oli aika palaveerata erään tanssiryhmän ja managerini kanssa. Kuviot saatiin kuosiin, ja lähdin Helsinkiin laitattamaan kynsiäni Kynsistudio Saoon. Olin eksyksissä. Lopulta löysin perille. Paikka oli viihtyisä ja työntekijät mukavia. Kynsistä tuli ihan mielettömät!
Kynsistudiosta lähdin suoraan Meilahteen, jossa kuvaisimme musiikkivideon ensimmäisen pätkän. Olin jo aivan poikki. Meinasin nukahtaa meikissä, mutta yritin sinnitellä. Viimeisissä pätkissä minua alkoi jo kiukuttaa, mutta kai filmille päätyi ihan kelpomatskua. Pääsin nukkumaan puoli kahdentoista jälkeen, ja simahdin samantien.
Seuraavana aamuna kello soi aikaisin. Torkutin pari kertaa, mutta sitten oli pakko nousta. Olisi suuri päivä; musiikkivideon kuvaukset. Neean pikkuveli heitti meidät Hietsuun, jossa Pinup-tyttöjen meikkaukset olivat jo täydessä touhussa parkkipaikalla. Meikkaus aikataulut olivat hieman sekaisin ja pääsin meikkiin sovittua myöhemmin. Sitten kohtasimme ensimmäiset vastoinkäymiset. Meikkaajani teki työnsä niin kiireellä, että lopputulos oli kamala. WTF? Miksi pääsolistin meikin kanssa kiirehdittiin? Kyseisen meikkarin käsiin en halua enää ikinä. Toinen meikkaaja joutui tekemään meikkini kokonaan uudestaan, ja aikataulusta jäätiin heti aamusta pahasti jälkeen.
Ensimmäistä kohtausta alettiin kuvaamaan, eikä kukaan oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, miten kävellä tai olla. Tunnelma oli jännittynyt. Kohtauksen jälkeen kehoitin kuvaamaan sen uudestaan parempien ohjeiden saattelemana, mutta ohjaajan mielestä siihen ei ollut tarvetta. Asia jäi vaivaamaan monia. Toinen kohtaus meni jo paremmin, kun olimme ohjeistaneet Pinup-tyttöjä yhdessä Sini Tarkkisen kanssa.
Viimeinen kohtaus kuvattiin koko porukalla, ja osittain hieman märkä jengi biletti hyvillä mielin. Kuvauksia lannisti pula avustajista, joka kärjistyi minun ja ohjaajan yhteenottoon. Pahoittelin suorasanaisuuttani myöhemmin, mutta pidän tiukasti periaatteistani kiinni. 
Kuvaukset olivat ohi, hyvästeltiin Pinup-jengi ja lähdettiin Neean kanssa suunnistamaan keskustaan. Meillä ei ollut hajuakaan miten pääsisimme Kamppiin, mutta onneksi eräs Pinup-neito opasti meitä. Jalkani olivat täysin rakkuloilla, joten kävelimme hitaasti. Vettä alkoi tihkumaan, ja tarjosin sateenvarjoni Neealle, sillä hänellä oli valkoinen paita. Jonkin aikaa sateessa käveltyäni tajusin, että perhana, minullakin on valkoinen paita! Voi idiootit.. Kumpikaan ei sitä jotenkin älynnyt. Ei se mitään. Tihkusade yltyi kaatosateeksi ja jäimme sateensuojaan jonkun katoksen alle. Pian ukkonen iski ja kiljuimme kuin kakarat. Olemme molemmat ukkoskammoisia, joten yritin pysyä rauhallisena, ettemme molemmat sekoaisi. Ukkonen oli ihan päällämme, hyi helvetti!
Pääsimme jatkamaan matkaa, kun sade hieman laantui. Kipitimme vauhdilla Kamppiin ja menimme kahville. Oli pakko lepuuttaa jalkojani. Hyppäsimme Kampista bussiin. Leppävaarassa kävimme ostamassa kasoittain herkkuja leffailtaa varten.Sunnuntai meni leppoisissa fiiliksissä. Nukuin pitkään, näin kavereitani ja otin aurinkoa. Illalla lähdimme rannalle, jossa uskalsin jopa kastella varpaani veteen - se oli kylmää! Päivä oli mukava, eikä ehtinyt edes koti-ikävä tulla. Oli ihanaa nähdä ystäviäni ja viettää aikaa heidän kanssaan.
Tänäänkin menin vielä Neealle kahville ennen kotiin lähtöä. Näin myös Jaanikaa (JaneLy), jonka kanssa olemme tekemässä yhteistyötä. Matka sujui hyvin, ja oli ihan parasta tulla kotiin! Karvainen nelikkoni oli heti ovella vastassa. Reissu oli upea, mutta oma koti on aina paras paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti! Pyrin vastaamaan myös kaikkiin kysymyksiin!