Tien päällä.

Heräsin perjantai aamuna unisena auringonpaisteeseen. Olin nukkunut todella huonosti. Kai minua stressasi illan keikka, sillä emme olleet aiemmin keikkailleet Maricelin kanssa kaksin (jos ei lasketa heikosti mennyttä Kuivaniemeä v. 2011...) Nousin pakkailemaan ja meikkaamaan. Ei kauaakaan kun Maricel olikin jo ovellani. Viimeiset kamat pakettiin, ja matkaan! Koukkasimme kyytiin vielä kakkoskuskiksi kaverini Jonin.

Ajokeli oli upea. Aurinko paistoi. Kemissä pysähdyimme hakemaan kameran miesystävältäni Jukalta, joka ei jaksanut lähteä mukaan pitkän ajomatkan vuoksi. Mielestäni matka oli melko kivuton ja kului yllättävän nopeasti. Kuuntelimme musiikkia, juttelimme ja treenasimme keikkasettiä. 


 Kolmen pintaan Radio Inarin toimittaja Ilmari soitteli ja haastatteli minua. Kerroin matkankulusta ja fiiliksistä. Se meni kohtalaisen hyvin - ainakin paremmin kuin viime kesän radiodebyytti Suomipopilla... Siitä ei sen enempää.


 Lähestyimme Ivaloa. Aurinko laski totuttua aiemmin, mutta olimmehan kohtalaisen pohjoisessa. En ollutkaan ikinä edes käynyt niin korkealla. Maisemat vilisivät silmissä. Pian saavuimme Hotelli Kultahipun pihaan.

Joni kohteliaasti kantoi kaikki laukkuni ja mainosständini. Minä sipsuttelin vieressä kantaen käsilaukkuani. Hotellin vastaanotto oli lämmin, ja meidät ohjattiin huoneen kautta ruokailemaan. Talo tarjosi vuohenjuusto-kanaa salaattipedillä. Ruoka oli maittavaa, jonka jälkeen laitettiin huoneemme sauna kuumaksi ja haettiin parit saunasiiderit.

Saunan jälkeen oli aika laittautua illan keikkaa varten. Päätimme tehdä samantyyliset kampaukset ja meikin. Meikkaaminen pamahti minun vastuulleni, mutta mielelläni otin haasteen vastaan. Myös radio Inarin Ilmari istui iltaa huoneessamme ja haastatteli meitä maanantain lähetykseen.

JS Studion Satu saapui tatskaaja Even kanssa Kultahippuun markkinoimaan palveluitaan ja myymään kaikenlaista sälää. Menimme tekemään soundcheckiä ja moikkaamaan kaksikkoa.

Soundcheckin jälkeen vetäydyimme takaisin huoneeseen. Soundcheckissä ilmeni hieman ongelmia, joka latisti tunnelmaamme - varsinkin minun. "Henkinen valmentajamme" Joni puhui kannustavasti ja sai minutkin paremmalle tuulelle. Ilta kului jutellen ja kuunnellen musiikkia.

Kello kulki ja olimme jo väsyneitä. Yhden aikaan siirryimme baariin katsomaan Satun myyntipuuhia ja Even tatskailua. Porukkaa valui vasta baariin - Ivalossa tämä on kuulemma ihan normaalia. Siirsimme esiintymistämme tämän takia eteenpäin. 

Puoli kahdelta hyppäsimme lavalle ja aloitimme shown. Mielestäni vedimme todella hyvin - varsinkin olosuhteisiin nähden. Parin viikon varoitusajalla tullut keikka vaati uusien biisejen opettelua ja koko setti meni uusiksi, sillä DJP1 ei päässyt mukaan töiden takia. Niimpä minun ja Maricelin oli selvittävä kaksin - tämä vaati paljon sovellusta ja treeniä. Olimme nähneet järjettömän paljon vaivaa, mutta keikkasetti palkitsi. Se oli loistava! 

Yleisön heikosta osallistumisesta huolimatta saimme paljon positiivista palautetta keikan jälkeen. Ivalossa kuuleman mukaan on vain hitaasti syttyvää väkeä, ja vaikea sisäistää uusia juttuja. Kuulin, että silti suurinosa oli tullut katsomaan juuri meitä. Se tuntui hyvältä.

Hengasimme jonkin aikaa baarissa ja hörppäsin siiderin jutellen Ivalolaisten kanssa. Kolmen jälkeen lähdimme huoneeseen, sillä aamulla olisi aikainen herätys. Oman aikansa vei meikkejen poisto, hiusten selvitys ja iltatoimet. Neljän aikaan vetäydyimme sänkyihimme huoneen yläkertaan ja pidimme vielä palaveria keikasta, jotta mitään ei jäisi hampaankoloon. Uni maistui.

Nousimme seuraavana aamuna Maricelin kanssa kahdeksan aikaan meikkaamaan ja pakkaamaan. Juttelimme myös illan keikasta ja tulevaisuudesta. Annoimme Jonin nukkua aamupalaan asti. Aamiaisena oli kattava valikoima leipätarvikkeita, munakasta, jogurttia, muroja, nakkeja, puuroa ja VOHVELEITA ! Tein pari leipää, nautin aamukahvin ja pitkän harkinnan jälkeen oli pakko maistaa myös vohvelia. Joni teki vohvelini, sillä vohvelirauta ei ole minulle kovinkaan tuttu. Nam!





Matka alkoi hieman ennen kymmentä väsyneissä, mutta iloisissa tunnelmissa. Mitä siinä sitten kävikään, mutta unohdimme tankata auton... Ajettuamme hyvän tovin kuskina toiminut Maricel totesi tyynesti, että bensa taitaa loppua. O-ou. Paniikki alkoi iskeä, sillä bensa-asemia ei tullut vastaan. Bensavalo syttyi palamaan, ja matkaa Sodankylään oli n. 100km. Emme jostain syystä edes miettineet takaisin kääntymistä, vaan päätimme yrittää Sodankylään asti. Kyllä siinä rukoili ja toivoi, että ei matkalle jäädä. Luojan kiitos, pääsimme Sodankylään tankkaamaan. 
 
Matka jatkui vähän rennommissa tunnelmissa, ja bensavälikohtaus enemmänkin vain nauratti. Rovaniemelle saapuessa ei enää naurattanut, sillä olimme hieman aikataulusta myöhässä. Ei se mitään, ehdimme kuitenkin ajoissa järjestellä rap-työpajan tilan, viedä mainosständin kauppakeskuksen keskiöön ja kuuluttaa työpajasta. Kahvi maistui ja vatsa kurni. 

Pääsimme syömään hieman sovittua aiemmin, mutta Ravintola Martinan henkilökunta otti meidät hyvin vastaan. Tilasimme ruoat ja kävimme salaattipöydän kimppuun. Salaattipöydän kruunasi erittäin maukas parmesaani-leipä! Ruoka valmistui nopeasti ja oli todella hyvää. Varmasti yksi elämäni parhaita pippuripihvejä! Tarjoilija antoi parmesaani-leipää pyynnöstäni meille matkaevääksikin! Todella kohtelias, osaava ja mukava henkilökunta! Onnekseni Martina löytyy muualtakin Suomesta, joten aion ehdottomasti tilaisuuden tullen syödä kyseisessä ravintolassa uudemman kerran! Martinan facebookissa pyörii parhaillaan kilpailu, josta voit voittaa pizzabileet! Osallistu täällä!

Rovaniemeltä lähdimme neljän aikaan ajelemaan kohti Oulua. Torkahdin matkalla tunnin verran. Saavuimme Ouluun seitsämän jälkeen ja Maricel auttoi kantamaan laukkuni kotiin. Oma sänky tuntui hyvältä ja kissat olivat innoissaan kotiintulostani. Tuntui, että olisi ollut reissussa viikon, vaikka todellisuudessa vain yhden yön. Keikkamatka oli raskas, mutta todella mukava!

Haluan kiittää ennenkaikkea ihanaa laulajaani Maricelia keikasta, seurasta ja kokemuksesta. Seuraavan kerran meidät näkee Kempeleen työväentalolla 23.3.2013 ilmaisessa ja päihteettömässä tapahtumassa n. klo 21.00. Tulkaa paikalle!

Kiitos myös Jonille, Satulle, Jannelle ja Ilmarille seurasta, Hotelli Kultahipulle vieraanvaraisuudesta, hyvästä ruoasta ja tapahtumasta! Iso kiitos myös Rovaniemen Martinalle herkullisesta ruoasta.

Loppupäivän otan rennosti. Vihdoin ehtii hengähtää.