Liikkujan viikon rap-kappale.

Lauantaina oli suuri päivä, jota jännitin hieman tavallista keikkapäivää enemmän. Oli aika julkaista lasten rap-kappale Oulun kävelykadulla Rotuaarilla. Olimme työstäneet sitä viimeisen kuukauden aikana neljän lapsen kanssa, jotka valittiin projektiin useiden hakijoiden joukosta. Lapset jännittivät varmasti minua enemmän, mutta pakko sanoa, että kyllä perhosia oli vatsassa ihan mielettömästi!

Olimme harjoitelleet suhteellisen vähän, sillä projektin aikataulu oli tiukka. Onneksi lapset olivat potentiaalisia ja innokkaita projektin suhteen. Mikäli joku olisi heittäytynyt hankalaksi, olisi voinut koko projekti kaatua siihen. Jouduin kyllä pitämään ajoittain tiukkaa kuria villille nelikolle, että jutut pysyivät räpissä tapaamisilla, enkä minä aina siinä onnistunut - kokemusta lapsista kun ei juurikaan vielä ole. Tuntui siltä, että lapset aistivat tämän ja päästivät minut suhteellisen helpolla. Oli helpotus huomata, että kaikki puhalsivat yhteen hiileen, ja ymmärsivät, että meillä olisi kiire.

Kappale saatiin valmiiksi täysin aikataulussaan ja pääsimme treenaamaan esiintymistä. Yksi lapsista, Emma, oli ollut AnkkaRap - nimisessä tv-formaatissa ja näin omasi kokemusta esiintymisestä jo jonkin verran. Muut lapset, Eetu, Tomi ja Meri, olivat tälläisessä mukana ensimmäistä kertaa. Oli hienoa, että Emma tsemppasi toisia ja näytti esimerkkiä liikkumiseen. Lapsen esimerkki oli varmasti arvokasta, sillä jokainen oli projektissa samalla viivalla - toisin kuin minä, "opettaja". 

Paikalla ei ollutkaan vielä äänentoistoa.

Lauantain sateisena aamupäivänä tapasimme sovitusti klo 11.00 aikaan Rotuaarilla. Saavuimme miesystäväni kanssa paikalle, jossa DJ:mme Pessi ja lapset jo odottivatkin. Laulajamme Laura saapui lapsensa kanssa samoihin aikoihin. Jokainen huomasi välittömästi saman asian: paikalla ei ollutkaan vielä äänentoistoa. Parin minuutin ihmettelyn jälkeen pieni pakettiauto ajoi lavan sivuun ja autosta nousi kaksi miestä - siinä olisi aamupäivän teknikkomme. Soitin omalle teknikolleni Samulle, joka ryhtyi puhelimitse selvittämään aikataulua ja teknisiä asioita. Kuulemma puoli 12 pääsisimme soundcheckaamaan. 

Ilma oli kolea, joten pyysin lapsia menemään lämmittelemään joko pukutiloihin tai alueen kahviloihin - tapaisimme puolelta lavan edessä. Me lähdimme kahvilaan, mutta Pessi jäi odottamaan tekniikan kasausta omien laitteidensa kanssa. Puolelta palasimme lavan edustalle, jossa Pessi edelleen kylmissään odotti. Lavalla oli vain yksi monitori, kolmen pyydetyn sijaan. Kysyin teknikoilta asiasta, ja vanhempi mies totesi meidän olevan "ihmeellistä porukkaa" kun tarvitsemme niin monta monitoria. Että kuinka? Pienemmällä lavalla, sisätiloissa, tämä olisi ehkä vielä mennyt, mutta nyt kun ulkolava oli n. 10m leveä ja meitä olisi lavalla samaan aikaan seitsemän... Yksi monitori ei todellakaan riittäisi!

Kattokaa mä leijun!

Kello oli kutakuinkin varttia vaille 12, kun Pessi pääsi rakentamaan omaa pistettään. Kohtasimme toisen ongelman; äänimiehet olivat ällikällä päähän lyötyjä siitä, että DJ-laitteet piti kytkeä, vaikka tästäkin oli etukäteen kerrottu. Kului aikaa. Lopulta Pessi oli saanut tavaransa paikoilleen, ja menin kysymään teknikoilta mikkejämme - kuutta mikkiä, kuten oltiin pyydetty sähköpostitse ja puhelimitse. No eihän heillä pyydettyä määrää mikkejä ollut! Sillä hetkellä ajattelin, että tämä oli tässä. Menin kertomaan järjestäjälle kohdatuista ongelmista - hänkin oli kauhuissaan tilanteesta. Olimme kaikki hämillämme. Pidimme oman jengimme kanssa pikaista palaveria, enkä niinkään ollut huolissani meidän keikan onnistumisesta - vaan lapsien!
 
Esiintymisemme oli määrä alkaa 12.15, ja klo 12.10 tekniikka oli kasassa ja kuusi mikkiä hommattuna. Soundcheck siispä oli unohdettava. Kerroin tästä vakavana lapsille, jotka jo muutenkin jännittivät onnistumista - nyt he eivät edes pääsisi kokeilemaan laitteistoa ennen keikkaa, kuten olin luvannut. Olin häpeissäni, vaikka syy ei ollut minun, vaan äänentoistosta vastaavan yrityksen.

Menin juttelemaan tekniikalle järjestäjän kanssa, sillä sopimusehdothan eivät olleet täyttyneet, kun emme olleet saaneet tarvittavaa laitteistoa (monitorit edelleen puuttuivat). Teknikko keksi tekosyitä ja selityksiä, syyllisti minua ja epäili ammattitaitoani. Kukaan teknikko ei ole ikinä loukannut minua artistina niin. Teknikko ei ollut yhteistyöhaluinen, eikä ammattitaitoinen. He eivät olleet tuoneet paikalle sovittua laitteistoa sovitussa ajassa, eivätkä itse kantaneet asiasta edes
minkäänlaista vastuuta.

Kuka aikuinen ihminen edes kehtaisi pilata sen omalla käytöksellään?

Järjestäjän läsnäollessa teknikko jopa väitti, että soundcheck mahdollisuus oli klo 11.30, kuten oltiin sovittu. Ja paskat. Mikit oltiin saatu kasaan vasta pari minuuttia sitten, joten meidänkö olisi pitänyt soundcheckissä vaihdella neljää mikkiä keskenämme? "Juuri niin", kuului vastaus äänensävyllä, joka muistutti Euroopan omistajaa. Älä viitsi, taidat olla väärällä alalla. Minun mielestä koko kuvio oli kaoottinen ja jopa epäoikeudenmukainen, sillä heillä oli tiedossa, että kyseessä on 8-13 vuotiaiden lasten ensiesiintyminen, jota he odottivat kuin kuuta nousevaa. Kuka aikuinen ihminen edes kehtaisi pilata sen omalla käytöksellään? Voi että se pisti vihaksi!

Meidän setti alkoi, vedimme hyvällä fiiliksellä vaikka äänentoistolaitteisto ryttyili ja lavasoundi oli kamala. Mikit kiersivät, eikä yksi monitori todellakaan riittänyt kattamaan koko lavaa. Pyysin ensimmäisen kappaleen jälkeen, saisinko itseäni isommalle monitorista. Samaa jouduin pyytämään myös toisen kappaleen jälkeen. Tämä kovin ammattitaitoinen miksaaja kun kovensi vain Pessiä ja Lauraa. Kolmannen kappaleen jälkeen totesin, että koventaisi minua ja hiljentäisi kavereita, joita nyt oli koventanut. Viimeisen kappaleen aikaan siispä kuulin itseäni edes vähän! 

Olin äänentoiston vuoksi kauhusta kankeana, kun spiikkasin lapset lavalle. Pelkäsin, että koko homma kaatuu siihen. Ennen esiintymistä olin tosin jo painottanut heille, että jokainen keskittyisi vain omaan tekemiseensä, vaikka ei kuulisikaan itseään tai vaikka mikit kiertäisikin. Nyt ei auttanut kuin toivoa parasta!

Lapset juoksivat lavalle vilkuttaen, yleisön taputusten saattelemana. Se oli upea hetki. Jaoimme mikit, teimme nopeat tsekit mikkejen toiminnasta ja pyysin miksaajaa olemaan todella skarppina äänentasojen suhteen. Pessi löi taustan soimaan, ja sitten mentiin! Mikit kiersivät, mutta lapset eivät antaneet sen häiritä. Kappale vietiin kunnialla loppuun, juuri niin kuin oltiin sovittukin. Kaikki meni loistavasti esiintyjien puolelta - äänentoistofirma saa pelkkiä risuja. Esiintyminen päättyi hurjiin kunnianosoituksiin, yleisö taputti ja vislasi. Lapset olivat onnessaan. Niin olin minäkin.


Oli kunnia olla projektissa mukana, tavata nämä rohkeat lapset ja saada opastaa heitä. Liikkujan Viikon rap-kappale "Mieti miten kuljet" julkaistaan youtubessa lokakuun puolen välin tietämillä esiintymisvideon kera!

Kiitos luottamuksesta projektin vetäjille. Tämä oli upea kokemus.