Heräsin perjantai aamuna
unisena auringonpaisteeseen. Olin nukkunut todella huonosti. Kai minua stressasi illan keikka, sillä emme olleet aiemmin keikkailleet
Maricelin kanssa kaksin (jos ei lasketa heikosti mennyttä Kuivaniemeä v. 2011...) Nousin
pakkailemaan ja meikkaamaan. Ei kauaakaan kun
Maricel olikin jo ovellani. Viimeiset kamat pakettiin,
ja matkaan! Koukkasimme kyytiin vielä kakkoskuskiksi
kaverini Jonin.
Ajokeli oli upea. Aurinko paistoi. Kemissä pysähdyimme hakemaan kameran
miesystävältäni Jukalta, joka ei jaksanut lähteä mukaan
pitkän ajomatkan vuoksi. Mielestäni matka oli melko kivuton ja
kului yllättävän nopeasti. Kuuntelimme musiikkia, juttelimme ja
treenasimme keikkasettiä.

Kolmen pintaan
Radio Inarin toimittaja Ilmari soitteli ja haastatteli minua.
Kerroin matkankulusta ja fiiliksistä. Se meni kohtalaisen hyvin - ainakin paremmin kuin viime kesän
radiodebyytti Suomipopilla... Siitä ei sen enempää.
Lähestyimme Ivaloa. Aurinko laski totuttua aiemmin, mutta olimmehan kohtalaisen pohjoisessa. En ollutkaan
ikinä edes käynyt niin korkealla. Maisemat vilisivät silmissä.
Pian saavuimme Hotelli Kultahipun pihaan.
Joni kohteliaasti kantoi kaikki
laukkuni ja mainosständini. Minä sipsuttelin vieressä kantaen käsilaukkuani. Hotellin
vastaanotto oli lämmin, ja meidät ohjattiin huoneen kautta ruokailemaan. Talo tarjosi
vuohenjuusto-kanaa salaattipedillä. Ruoka oli maittavaa, jonka jälkeen laitettiin
huoneemme sauna kuumaksi ja haettiin parit saunasiiderit.
Saunan jälkeen
oli aika laittautua illan keikkaa varten. Päätimme tehdä samantyyliset kampaukset ja meikin. Meikkaaminen
pamahti minun vastuulleni, mutta mielelläni otin haasteen vastaan. Myös
radio Inarin Ilmari istui iltaa huoneessamme ja haastatteli meitä
maanantain lähetykseen.
JS Studion Satu saapui tatskaaja
Even kanssa
Kultahippuun markkinoimaan palveluitaan ja myymään kaikenlaista sälää. Menimme tekemään
soundcheckiä ja moikkaamaan kaksikkoa.
Soundcheckin jälkeen
vetäydyimme takaisin huoneeseen. Soundcheckissä ilmeni hieman ongelmia,
joka latisti tunnelmaamme - varsinkin minun.
"Henkinen valmentajamme" Joni puhui kannustavasti ja
sai minutkin paremmalle tuulelle. Ilta kului jutellen ja kuunnellen musiikkia.
Kello kulki ja olimme jo väsyneitä. Yhden aikaan siirryimme baariin katsomaan
Satun myyntipuuhia ja Even tatskailua. Porukkaa valui vasta baariin - Ivalossa tämä on kuulemma ihan normaalia.
Siirsimme esiintymistämme tämän takia eteenpäin.
Puoli kahdelta hyppäsimme lavalle ja aloitimme shown. Mielestäni
vedimme todella hyvin - varsinkin olosuhteisiin nähden. Parin viikon varoitusajalla tullut keikka vaati
uusien biisejen opettelua ja
koko setti meni uusiksi, sillä
DJP1 ei päässyt mukaan töiden takia. Niimpä minun ja Maricelin
oli selvittävä kaksin - tämä vaati
paljon sovellusta ja treeniä. Olimme nähneet järjettömän paljon vaivaa, mutta keikkasetti palkitsi.
Se oli loistava!
Yleisön heikosta osallistumisesta huolimatta saimme paljon
positiivista palautetta keikan jälkeen. Ivalossa kuuleman mukaan on vain
hitaasti syttyvää väkeä, ja vaikea sisäistää uusia juttuja. Kuulin, että silti
suurinosa oli tullut katsomaan juuri meitä. Se tuntui hyvältä.

Hengasimme jonkin aikaa baarissa ja hörppäsin siiderin
jutellen Ivalolaisten kanssa. Kolmen jälkeen lähdimme huoneeseen, sillä
aamulla olisi aikainen herätys. Oman aikansa vei
meikkejen poisto, hiusten selvitys ja iltatoimet. Neljän aikaan v
etäydyimme sänkyihimme huoneen yläkertaan ja
pidimme vielä palaveria keikasta, jotta mitään ei jäisi hampaankoloon.
Uni maistui.
Nousimme seuraavana aamuna Maricelin kanssa
kahdeksan aikaan meikkaamaan ja pakkaamaan. Juttelimme myös illan keikasta ja tulevaisuudesta. Annoimme Jonin nukkua aamupalaan asti. Aamiaisena oli
kattava valikoima leipätarvikkeita, munakasta, jogurttia, muroja, nakkeja, puuroa ja
VOHVELEITA ! Tein pari leipää,
nautin aamukahvin ja pitkän harkinnan jälkeen
oli pakko maistaa myös vohvelia. Joni teki vohvelini, sillä vohvelirauta ei ole minulle kovinkaan tuttu.
Nam!
Matka alkoi
hieman ennen kymmentä väsyneissä, mutta iloisissa tunnelmissa. Mitä siinä sitten kävikään, mutta
unohdimme tankata auton... Ajettuamme hyvän tovin kuskina toiminut
Maricel totesi tyynesti, että bensa taitaa loppua. O-ou. Paniikki alkoi iskeä, sillä
bensa-asemia ei tullut vastaan. Bensavalo syttyi palamaan, ja
matkaa Sodankylään oli n. 100km. Emme jostain syystä edes miettineet takaisin kääntymistä, vaan
päätimme yrittää Sodankylään asti. Kyllä siinä rukoili ja toivoi, että ei matkalle jäädä.
Luojan kiitos, pääsimme Sodankylään tankkaamaan.
Matka jatkui vähän
rennommissa tunnelmissa, ja bensavälikohtaus enemmänkin vain nauratti.
Rovaniemelle saapuessa ei enää naurattanut, sillä olimme hieman aikataulusta myöhässä. Ei se mitään, ehdimme kuitenkin ajoissa
järjestellä rap-työpajan tilan, viedä mainosständin kauppakeskuksen keskiöön ja
kuuluttaa työpajasta. Kahvi maistui ja vatsa kurni.
Pääsimme syömään hieman sovittua aiemmin, mutta
Ravintola Martinan henkilökunta otti meidät hyvin vastaan. Tilasimme ruoat ja
kävimme salaattipöydän kimppuun. Salaattipöydän kruunasi erittäin maukas
parmesaani-leipä! Ruoka valmistui nopeasti ja oli todella hyvää. Varmasti
yksi elämäni parhaita pippuripihvejä! Tarjoilija antoi
parmesaani-leipää pyynnöstäni meille
matkaevääksikin! Todella kohtelias, osaava ja mukava henkilökunta! Onnekseni
Martina löytyy muualtakin Suomesta, joten aion ehdottomasti tilaisuuden tullen
syödä kyseisessä ravintolassa uudemman kerran! Martinan facebookissa
pyörii parhaillaan kilpailu, josta voit voittaa pizzabileet! Osallistu
täällä!
Rovaniemeltä lähdimme neljän aikaan
ajelemaan kohti Oulua. Torkahdin matkalla
tunnin verran. Saavuimme Ouluun seitsämän jälkeen ja
Maricel auttoi kantamaan laukkuni kotiin. Oma sänky tuntui hyvältä ja
kissat olivat innoissaan kotiintulostani. Tuntui, että olisi ollut reissussa viikon, vaikka
todellisuudessa vain yhden yön. Keikkamatka oli raskas, mutta todella mukava!

Haluan kiittää ennenkaikkea
ihanaa laulajaani Maricelia keikasta, seurasta ja kokemuksesta. Seuraavan kerran meidät näkee
Kempeleen työväentalolla 23.3.2013 ilmaisessa ja päihteettömässä tapahtumassa
n. klo 21.00. Tulkaa paikalle!
Kiitos myös
Jonille, Satulle, Jannelle ja Ilmarille seurasta,
Hotelli Kultahipulle vieraanvaraisuudesta, hyvästä ruoasta ja tapahtumasta! Iso kiitos myös
Rovaniemen Martinalle herkullisesta ruoasta.
Loppupäivän otan rennosti. Vihdoin ehtii hengähtää.