Ystävä vai selkäänpuukottaja?

Ylä - ja alamäkiä vuodesta 04.

Ystävänpäivä herätti minussa ajatuksia, jotka harvemmin tuppaavat pääkoppaani vaivaamaan. Mietin meinaan entisiä ystäviäni. Niin monet ovat jääneet matkalle. Niin monet, joiden kanssa vietimme upeaa aikaa ja saimme hienoja muistoja. Useimmat ystävistäni jäivät, kun muutin viisi vuotta sitten Espoosta Ouluun. Vain kourallinen Espoon kavereita jäi. Harmillista. Voiko tässä kohtaa nyt sanoa, että "kasvoimme erillemme". Näihin ystävyyssuhteisiin ei sentään liittynyt mitään draamaa.

Vuosi sitten ystävänpäivänä minulla oli kaksi ystävää enemmän. Pidin heitä molempia hyvinä ystävinäni, kerroin surut ja murheet, avasin sydämeni ja luotin heihin. En ehtinyt edes kääntyä selin, kun he jo puukottivatkin selkääni. Mikä saa ihmisen toimimaan näin ystäväänsä kohtaan? Miten joku voi elää kaksinaamaisuutensa kanssa? Eikö ihminen itse tiedosta tekojaan? Entä sitten, kun hän tekee kaikille ystävilleen näin? Sitten hän on yksin. 

Kerron teille toisen näistä tarinoista.

Tunarointia vuodesta 06.

Toinen näistä ystävistäni, sanotaan vaikka Venlaksi, vannotti aina luottamustaan. Hän lupasi, ettei ikinä kertoisi asioitani kenellekään ja sai minut uskomaan sinisilmäisesti itseensä. Vietimme monet illat saunoen ja jutellen "tyttöjen juttuja". Kerroimme toisillemme kaiken. Voi kuinka monta kertaa itkimme toisiamme vasten, ja kuinka monta kertaa nauroimme kuollaksemme. Venla oli ehdottomasti yksi parhaimpia ystäviäni. Hänen seurassaan pystyin huoletta olla oma itseni.

Venla asui eri puolella Suomea, ja vieraili satunnaisesti luonani. Autoin Venlaa aina hyväsydämisesti, sehän on ystävän tehtävä. Ilman minua hän olisi jäänyt paljosta paitsi. Soittelimme usein. Useimmiten puheenaiheemme koskivat miehiä ja tapahtuneita kommelluksia. Välillä meillä ei ollut edes mitään asiaa ja silti soittelimme - niinhän ystävät tekevät.

Seuraavan kerran kun Venla tuli luokseni, olin maassa. Hän kysyi syytä, ja kerroin tyypistä, joka jatkuvasti pilkkasi ja haukkui minua täysin syyttä. Venla tunsi kyseisen henkilön. Keskustelun aikana Venla haukkui hänet pystyyn ja kääntyi asiassa puolelleni - tottakai. En minä häntä pakottanut tai manipuloinut; tämä oli hänen oma kantansa asiaan. Monesti keskustelun jälkeenkin hän kirosi kyseisen ihmisen maanrakoon, mistä syystä milloinkin. Pian tälläisiä tapauksia alkoi tulla lisää, moni ihminen sai kuulla kunniansa - selän takana tietenkin. Minä nöykyttelin ja yritin ymmärtää, kuinka julmia tai tyhmiä nämä ihmiset ovat. 

Kaverisuhde ja musaa vuodesta 10.

Aika kului, tapahtui muutoksia. (Näistä en sano enempää, sillä en halua kenenkään tietävän Venlan oikeaa henkilöllisyyttä, sillä en halua mustamaalata tarkoituksella ketään.) Venla kuitenkin jäi minulle lopulta velkaa tuntuvan summan rahaa, kyllähän minä häneen luotin - lähes parhaaseen ystävääni! Hän lupasi aina seuraavana päivänä maksaa, mutta rahaa ei kuulunut. Aika venyi ja venyi. Hänestä ei enää juurikaan kuulunut. Hän ei vastannut soittoihini. Tuntui, että Venla ignoorasi minut velan takia. Enkö ollutkaan sen arvokkaampi? Pistin Venlalle monia viestejä, etten halua menettää ystävääni rahan vuoksi, ja että ihmettelin miksei hän maksa, kun kerta oli luvannut. Lopulta sain vastauksen; jälleen tyhjiä lupauksia. Tilanne kärjistyi siihen, että sain rahan - en tosin Venlalta itseltään. Yhteydenpito heikkeni olemattomiin.

Venlan ystäväpiiri muuttui muuton myötä, ja hän alkoi hengailla näiden ihmisten kanssa, joita oli minulle aina haukkunut. Ihmettelin asiaa, mutta en vaivannut päätäni sillä sen enempää. Ei ole minun asiani. Olimme satunnaisesti yhteydessä, mutta luottamukseni häneen oli hiipunut.

Tyttöjen juttuja vuodesta 11.

Pian aloinkin kuulla monelta ihmiseltä, luotettavilta tietolähteiltä siitä, kuinka Venla puhuu minusta pahaa selän takana ja levittää perättömiä juoruja. Minulle hän taasen esitti kaveria. Mitä ihmettä? Yhä useampi kertoi näistä paskapuheista, jolloin minun oli pakko hyväksyä tosiasiat - Venla oli todella kaksinaamainen. Mietittyäni asiaa tajusin, että juuri näinhän hän toimi minunkin kanssani; haukkui muita selän takana - ja nyt hän tekee samaa minulle. Kysyin häneltä asioista suoraan, mutta hän kielsi kaiken. Hän siis valehteli, ja vielä aivan pokkana. Tämän jälkeen jätin Venlan täysin omaan arvoonsa. Senkun puukottaa ystäviään selkään, valehtelee ja pettää. Se ei ole minun ongelmani, vaan hänen. Laskettuani asioita yhteen, ymmärsin myös, että hän käyttää ihmisiä hyväkseen saavuttaakseen itse jotakin. Minä olin helppo sinisilmäinen kohde. Hänen ystävyytensä oli vain kulissia. 

En vain voi uskoa, että Venla on sisimmiltään paha ihminen, mutta enhän minä ikinä halua uskoa kenestäkään mitään pahaa. Tunsimme vuosia ja vietimme unohtumattomia hetkiä - en voi uskoa todeksi, että hän petti minut. Tätä menoa hänen tarinansa ei tule päättymään hyvin.

Suuri rakkaus vuodesta 11.

Tämän tekstin pointti oli se, että älä koskaan, ikinä, milloinkaan puukota ystävääsi selkään. Älä päästä kaksinaamaisia ihmisiä lähellesi, äläkä ole liian sinisilmäinen. Mietin joka päivä, mitä olisin voinut tehdä toisin, että olisin välttynyt tältä. Vastaus on; en mitään. Toiset ihmiset ovat julmia, tekevät mitä vain saadakseen haluamansa. Me sinisilmäiset uhrit jäämme helposti välikappaleiksi ja pelinappuloiksi.

Kunnioita, rakasta ja ole rehellinen.