tiistai 11. helmikuuta 2014

Melkoista tuuria.



Huhhuh, olipa melkoinen viikonloppu! Rela ja Neea saapuivat perjantaina Ouluun keikkailemaan. Ensimmäisenä vuorossa oli nuorten loppuunmyyty One Move - tapahtuma. Vähäisten yöunien vuoksi olimme hieman kujalla, mutta mielestäni keikka meni silti hyvin. Oli hauskaa!
 
Seuraavana päivänä keikkailimme hieman hiljaisemmissa tunnelmissa Puokkarin Happy Placessa. Yleisöä ei kamalasti ollut, mutta iloksemme eräs seurue oli tullut takiamme vähän kauempaakin. Nimmareita jaettiin ja keikka vedettiin perinteisesti hyvällä meiningillä, miesvoittoisen yleisön kannustaessa. Ps. Paikan pizzat ovat taivaallisia!


Sunnuntaina päätimme pitää löhöpäivän ja suuntasimme Oulun Edeniin poreileviin ammeisiin rentoutumaan. Se oli ihanaa! Edenistä lähdimme syömään, tarkoituksena käydä Pannukakkutalossa, joka harmiksemme olikin juuri menossa kiinni. Siinä taisi Sannalta päästä parit ärräpäät suusta. Varasuunnitelmana meitä kutsui, mikäs muukaan, kuin Mäkkäri!

Kotiuduttuamme reissusta aloimme meikkailemaan ja valmistautumaan iltaa varten. Olimme lähdössä Oulun yöelämää katsastamaan. Illan aikana syntyi varsin hauska kappale, joka pääsee suoriltaan ainakin keikkalistaamme! En olisi uskonut, että saamme tehtyä siinä ajassa, niillä aivoilla, sellaisen kipaleen! Uskomatonta. Odotan innolla, että kappale pääsee kuuntelijoiden korviin! Öh, vaikka naapurit sen taisivat kuulla jo, eivätkä ilmeisesti pitäneet kuulemastaan - vai oliko syy kellonajan... Heh.. Neea hoiti vihaisevat naapurit pois ovelta, ja minä jäin anteeksipyynnön velkaa. Hups. :(

Pian valitusten jälkeen suuntasimme Apolloon. Tanssimme, lauloimme ja vietimme mukavaa iltaa. Emme juurikaan nauttineet alkoholia. Pian kuitenkin tapahtui jotain odottomatonta; Neea sai ilmeisesti tyrmäystippoja juomaansa - hetkessä hän oli totaalisen pihalla.

Vein Neean ulos hengittämään, ja pyysin Jenniä informoimaan henkilökuntaa tapahtuneesta. Olimme tulossa sisään takaisin, kun poke sanoikin, ettei Neeaa enää päästetä ravintolaan. WTF!? Hän pyysi narikkalapun ja toi takin. Pyysin toiselta pokelta, saisiko Neea edes tulla baarin tuulikaappiin odottamaan soittamaani ambulanssia. Neuvottelujen jälkeen se sentään sopi. Hätäkeskuksestakin pyydettiin pitämään tyttö lämpimänä. Neea alkoi menettää otteensa jalkoihinsa, joten pyysimme tuolia. Poket olivat erittäin yhteistyöhaluttomia ja vähättelivät tilannetta. Lopulta yksi ymmärtäväinen poke toi tuolin. KIITOS!

Mielestäni oli täysin kohtuutonta, että baari oli heittämässä tyttöä siinä kunnossa pihalle? "No on hänelle kavereita" - oli tähän vastaus. Entä jos ei olisi, tai entä jos kaverit olisivat liian kännissä huolehtimaan? Illan aikana kuulin useilta ihmisiltä, että vastaavia tyrmäystippatapauksia on sattunut kyseisessä baarissa enemmänkin, ja että pokejen toiminta on aina sama - ihmiset siis ns. jätetään heitteille. Eikö henkilökunnan ole nimenomaan tarkoitus turvata iltamme ja pitää juhlijoista huolta?  Aika karseeta. Noh, ambulanssi kävi tarkistamassa Neean, ja kuuden kieppeillä pääsimme turvallisesti nukkumaan. 

Maanantaina nukuimme pitkään, ylläri. Tein tytöille aamiaista, jonka jälkeen oli aika pakata laukut ja suunnata lentokentälle. Jenni oli lähdössä kuskiksi - otimme hänen poikaystävänsä auton, sillä Jennin takaluukku oli jumissa, eivätkä isot matkalaukut olisi mahtuneet sisätilaan. "Palautan tän ehjänä", Jenni vielä huikkasi ivallisesti poikaystävälleen. Autossa vallitsi hiljaisuus, sillä kaikki olivat väsyneitä.

Ajoimme ruuhka-aikaan moottoritiellä, ohituskaistalla Oulujoensillan päällä kun rysähti. Tuulilasi peittyi kokonaan jostakin, emme ensin nähneet mikä se on. Tuulilasi rikkoontui pahasti, mutta ei onneksi tullut sisään. Huusin heti hätävilkuista, sillä muuten joku pamahtaisi pian takaa sisään. Jenni sai sokkona ajettua auton hallitusti sivuun. Onneksi ei painanut jarruja lukkoon, sillä silloin olisimme olleet pannukakkuja. Hyppäsin ulos autosta ja tajusin, että konepeltimme oli auennut ja pamahtanut tuulilasiin. Mitä ihmettä... Juoksin varoittamaan muita autoja, kun muut etsivät kolmiota.

Veimme kolmion, ja Jenni soitti poikaystävälleen kertoakseen, että auto meni paskaksi - tämä ei meinannut ensin uskoa. Poliisit saapuivat paikalle ja sulkivat moottoritien toisen kaistan. Selvitimme tilannetta, ja poliisit taivuttivat konepellin varovaisesti paikoilleen ja käskivät ajaa hiljaa seuraavasta rampista ylös. Siinä me sitten köröttelimme poliisisaattueessa. Minä soittelin hädissäni lentokentälle, sillä enää oli 15min tyttöjen lennon lähtöön! Luojan kiitos, Finnair tuli asiassa vastaan ja saimme lennot vaihdettua tuntia myöhempään. KIIITOS!

Jennin poikaystävä tuli sovitulle tapaamispaikalle, eikä ollut iloinen näkemästään, vaikka tottakai hänellekin tärkeintä oli, että kaikki olivat kunnossa. Pelti on peltiä. 
Nappasimme toisen auton ja lähdimme ajamaan lentokentälle. Koko matkan päässä pyöri, miten huonosti siinä olisi voinut käydä. Meillä oli suojelusenkelit mukana.

Tytöt pääsivät hieman järkyttyneinä, mutta turvallisesti lentokoneeseen. Ompa ainakin mitä kertoa kotona reissusta! Viikonloppu ei mennyt ihan putkeen, mutta hauskaa oli silti! 

Kauhulla odotamme mitä tapahtuu ensi keikkareissulla....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti! Pyrin vastaamaan myös kaikkiin kysymyksiin!