Mustavalkoista.

Kuva: Toni Manninen

Kylläpä on taas aikaa kulunut viime kirjoituskerrasta. Onhan tässä sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.. 

Saimme kevään aikana tehtyä uuden "Pessimistijolla" - kappaleen ja musiikkivideon, (katso video postauksen alaosasta). Kappale oli ns hetken mielijohteesta alkunsa saanut positiivinen rallatus, jonka teksteissä mukana on Sana Mustonen. Kevyt kesäralli ei kuitenkaan saavuttanut odotettua suosiota - harmi. Uhrasimme tunteja ja tunteja biisin ja videon eteen.. Mutta tälläistä se on tällä alalla, ei auta kuin toivoa parempaa menestystä seuraavalle biisille. Homma kun ei kuitenkaan ilmaista ole..

Monet kyselevätkin, koska tulee uutta tai miksei uutta tule? Voin rehellisesti sanoa, että aikaa olisi, mutta rahaa ei. Kappaleiden teko on oikeasti kallista. Olenkin hakenut pari kertaa tukirahoja, mutta toistaiseksi tuloksetta. Tälläkin hetkellä hakemus on vetämässä, jota voit käydä äänestämässä tämän linkin kautta. Siihen menee noin kaksi sekuntia. Kiitos.

Kuva: Toni Manninen

Onhan meillä kokoajan projekteja ja demoja työn alla, mutta julkaisuun asti saatettavat kappaleet käyvät äänityksen lisäksi miksauksen ja masteroinnin kautta, jolloin hinta on aika huikea.. Nämä on näitä omakustanneartistin huolia. Jospa vielä jonain päivänä ongelma helpottaisi, ja saisin keskittyä täysillä musiikin tekoon.

Onhan tässä toki etunsa, kun julkaisee harvakseltaan kappaleita; huomaa itsekin kehityksen kappaleiden välillä. On myös mukavaa saada asiasta muilta palautetta. Rakastan kuitenkin kehittää itseäni, enkä kestäisi jos jumittaisin samassa tilassa taidollisesti kokoajan. Myös henkinen kasvu viimeisen vuoden ajalta on saattanut visioni aivan uudelle tasolle. Harmikseni kuitenkin fanikunta on pienentynyt jonkin verran - ihan ymmärrettävästi, kun en ole saanut uutta matskua julkaistua toivottuun tahtiin. Kyllä täältä tulee ihan kreisiä settiä, heti kun saadaan asioita kuosiin!

Asiat eivät siis ole ihan niin mustavalkoisia, ettenkö jaksaisi tai haluaisi tehdä. Raha se vain ratkaisee yllättävän paljon, eikä asiaa helpottanut kesäkuun alussa päättynyt päivätyöni. Sanoisin kesän olleen muutenkin elämäni raskainta aikaa, sillä paras ystäväni kuoli kesän alussa. Olen elänyt kuin usvassa.. Eteenpäin mennään päivä kerrallaan ja musiikki auttaa jaksamaan. Olen omistanut tälle räppiharrastukselle jo huikeat 11 vuotta, ja omistan varmasti koko elämäni. Kumpa saisin tehdä tätä elääkseni joskus.

Tässä uusin kappale videon kera: