Raskasta reissaamista.

Huh huh, kotiuduin eilen myöhään illalla Helsingistä, nukuin huonosti ja olin tänään seitsemän tuntia töissä. Olen melkoisen poikki. Huomenna vielä työpäivä ja sitten saa hengähtää hetken. Pakko silti kirjoittaa hieman reissustani ja fiiliksistäni!

Maanantai lähti käyntiin haastattelun merkeissä, kun oululainen lehti haastatteli minua elämästäni, urastani ja tulevaisuuden suunnitelmistani. He tekivät jutun kotonani, joten kissani taas loistivat paikalla olollaan... Haastattelun jälkeen lähdin lämpöpilatekseen LadySlimiin, jonka jälkeen pakkailin matkaa varten.

Tiistaina saavuin Helsinkiin puolen päivän aikaan ja otin taxin Pasilaan, jossa minua oli vastassa Anna - lehden toimittaja. Menimme läheisen hotellin ravintolaan juttelemaan ja tekemään juttua. Kyseessä on palsta, jossa kerron kasvamisestani aikuiseksi naiseksi. (Juttu ilmestyy näillänäkymin helmikuun alussa.) Juttelutuokio venyi noin kolmeen tuntiin ja toimittaja oli todella mukava. Haastattelun jälkeen jäin syömään kyseiseen ravintolaan - ruoka ei ollut hääviä; ranskalaiset maistuivat sipseiltä ja pihvi oli kuiva. Henkilökunta oli nyrpeää, palvelu oli kehnoa ja ruoka olisi pitänyt laittaa tyhjään raejuustopurkkiin, jos sen olisi halunnut ottaa mukaan!? Ensimmäinen ja viimeinen kertani kyseisessä ravintolassa.

Haastattelun jälkeen isäni tuli hakemaan minut. Oli todella mukava nähdä häntä pitkästä aikaa. Vanhassa kotitalossani oli lämmin ja mukava tunnelma, kuten aina. Isäni naisystävä Anne oli leiponut pullaa, enkä voinut vastustaa kiusausta. Illan yritin etsiä vanhaa valokuvaa Anna - lehteen, ja järkytyin kuinka idiootti (kaikinpuolin) olenkaan ollut. Oikein hävettää. Painelin vanhaan huoneeseeni lepäilemään ja katsomaan tv:tä.

Keskiviikkona heräilin aikaisin, meikkasin, söin aamiaista ja lähdin Kampin ostoskeskukseen. Kyseessä oli Suomi Nutraa - tapahtuma, jossa tarkoitukseni oli kertoa ihmisille painonpudotuksesta ja jakaa Nutrilettin maistiaisia. Päästyäni Kamppiin puhelimeni soi. Erään iltapäivälehden toimittaja soitteli kysellen laihdutuksestani. Vieläkin? Eikö se käsitelty jo? Ei; maanantaina kuvaamme Oulussa juttuun kuvat. Laihdutuksesta puhuminen oli kyllä hyvä startti painonpudotus-painotteiseen päivään. Paikalla oli lisäkseni mm. Hanna Partanen (ravitsemusterapeutti) ja Novan Annika Metsäketo. Annika haastatteli minua Novalle ja olin todella jännittynyt. Olen kuullut kuitenkin positiivista palautetta, että olin ihan asiallinen radiossa. Jes!

Kehonkoostumusmittaus Kampissa

Päiväni päättyi viideltä, ja lähdin Cafe Picniciin syömään. Se on ikuinen suosikkini, eikä meillä Oulussa sitä ole - siksi täytyy aina käydä kun on mahdollista. Kahvila oli täynnä. Eräässä neljän hengen pöydässä istui kaksi vanhempaa naista. Kysyin onko pöydässä vapaata, nainen vastasi myöntävästi. Olin istuutumassa, kun hän totesi "mutta onhan meillä vähän liikaa tavaraa" ja katsoi minua alentavasti. Voi v*ttu sanon minä! Katsoin turhautuneena takaisin ja aloin etsimään toista paikkaa. Ja nuoret muka epäkohteliaita? Paskat. Siihen olisi mahtunut ihan hyvin syömään.

Päivä jatkui äänittelyllä, ja sen jälkeen menin suorinta tietä vanhempieni luokse nukkumaan - olin niin rikki. Iloisten uniongelmieni takia en taaskaan nukkunut hyvin, ja seuraavana päivänä olisi kuvaukset Helsingissä. Aamulla heräsin muistuttaen vähän zombia, mutta onneksi kuvausten teema oli melko rock.

Kuvaukset sujuivat yllättävän hyvin. Kun alkujännityksestä pääsi, yhteistyömme Jarin kanssa sujui vaivatta. Jari on todella ammattitaitoinen, kekseliäs ja mukava kuvaaja. Yhteistyön jatkuminen oli molempien mielestä hyvä idea. Mielenkiinnolla ja innolla odottaen seuraavaa tapaamistamme! Kuvausten jälkeen menin lounaalle Stockmannille - kun ensin puolisen tuntia olin etsinyt pääsyä Stockan ylimpään kerrokseen...

Ruokailun jälkeen lähdin suunnistamaan kohti Punavuorta, jossa olisi viikon viimeinen haastattelu, ja tapaisin ihanan rap-mummo Eilan! Eksyin totaalisesti, mutta muutaman mutkan kautta löysin perille. Nyt jo todella muistutin zombia, enkä edes halua nähdä kyseisen haastattelun kuvia... Haastattelu oli lähinnä vain rentoa juttelua, ja sehän minulle sopii. Pommitin mielipiteeni ehkä liiankin suoraan. Ei se mitään, ei minulla ole tarve esittää mitään muuta, kuin mitä olen. Haastattelussa positiivisinta oli tavata Eila, tuo niin herttainen, kiltti ja mukava rap-mummo. Eilan kommentit lämmittivät mieltäni, ja arvostan häntä todella. Kun haastattelu viimein oli ohi, olin helpottunut. Nyt se oli siinä - pääsen kotiin.