Parempi olo ja ulkonäkö?

Taistelu flunssaa vastaan.

Flunssahan se iski minuunkin, paljonhan sitä on liikkeellä ollutkin. Nukuin pitkään, ja ajattelin käydä tietokoneella hoitamassa välttämättömät asiat ja mennä takaisin lepäämään. Innostuin kuitenkin kuuntelemaan pari taustaa, ja ennenkuin ehdin huomata, olinkin kirjoittanut jo säkeistön räppiä. Demotin tuotoksen. Näppäimistö paukkuen kirjoitin toisenkin säkeistön. Demotettuani sen, inspiraatio katosi. Biisi jäi pahasti kesken, odottamaan seuraavaa inspistä. Väkisin kirjoittaminen on idioottejen puuhaa. Ääni hieman kärsi äänityksen aikana - ei saisi kipeänä käyttää ääntään. Tyhmä minä, mutta minkäs intohimolleen voi?

Mutta mennään asiaan.

Olen kokeillut viikon verran osa-nutrausta, eli korvaan 1-3 ateriaani päivässä Nutrilettin tuotteilla. Olen hieman huono syömään muutenkin, joten pirtelöiden juonti sopii minulle hyvin. Nutrilettilla on myös ihan kunnon aterioita, esim. kananuudelikeittoa ja pastaa. Lempituotteekseni on silti noussut ehdottomasti suklaamousse! Voitteko kuvitella, viimein on keksitty "terveellinen herkku"!? Ruokavaliosta on paljon helpompi pitää kiinni, kun välillä voi hyvällä omatunnolla syödä ihanaa suklaamoussea. Luksusta. Osa - ja kokonutraus pudottavat painoa tehokkaasti, sillä tuotteet ovat vähäkalorisia, mutta sisältävät kaikki päivän aika tarvittavat ravintoaineet. Osanutraus sopii hyvin painonpudottajille, jotka eivät halua korvata kaikkia päivän aterioita laihdutustuotteilla. Osanutraus sopii myös ihannepainossa pysymiseen, ja normaalin ruokavalion tueksi. Kiireessä on helppo napata laukkuun patukka tai pirtelö, jonka sitten nauttii työmatkalla - ja aamiainen on syöty!

Minä v. 2008.

Itse olen kokeillut varmasti kaikki ihmedieetit. Ollessani ylipainoinen, kokeilin aina kaikki markkinoille tulleet laihdutuspillerit ja - tuotteet. Odotin ihmeen tapahtuvan, ja läskin lähtevän ilman minkäänlaista panosta. Ei tarvitsisi kuin syödä pillereitä! Joopajoo... Äkkiähän sen aina huomasi, ettei mitkään pillerit painoa pudottaneet. Kokeilin myös erilaisia dieettejä; keittodieettiä, sairaaladieettiä yms - mutta en ollut valmis tekemään elämänmuutoksesta pysyvää. Laihdutuskuurit olivat helppoja, mutta jos sen jälkeen palasi taas normaaleihin elämäntapoihin, oli taas lähtöpisteessä. Muistan, kun popsin pilleripurkin naamaan ja lenkkeilin, mutta kun tuloksia ei näkynyt - päätin lopettaa. Tai kun vedin sairaaladieetin läpi ja 4kg:n painonpudotuksen jälkeen palasin entisiin elämäntapoihini - paino tuli heti takaisin, tottakai. Painonpudotuksesta pitää tehdä osa arkea ja osa elämää. En voisi tarpeeksi painottaa sitä, että se ei ole kuuri vaan koko elämän kestävä muutos. Pysyvä painonpudotus vaatii oikeasti työtä, ja ihannepainossaan pysyminen vaatii vielä tuplasti enemmän töitä! Ravitsemuterapeutti Hanna Partanen sanoi minulle surukseni sen, että suurinosa painoa pudottaneista ihmisistä lihoo takaisin kahden vuoden sisällä - usein korkojen kera.

Mistä tämä johtuu?

Uskoisin, että ihmiset lihovat takaisin siksi, että he ajattelevat "Noniin, nyt on laihdutus takana, nyt voin taas syödä kuten ennen." WTF!? Herää pahvi. Jos palaat takaisin vanhaan, tottakai lihot - kuten olit lihonut aiemminkin. Haaste painonpudotuksessa on tavoittaa normaali paino syömällä terveellisesti ja liikkumalla, sen jälkeen pitää paino aloillaan terveellisillä elämäntavoilla. Kyse on muutoksesta. Sinun tulee asettaa tavoite ja miettiä, mitä olet valmis tekemään sen eteen: aikatauluttaa päiväsi, suunnitella ruokailusi, treenisi ja saada päivään mahtumaan työt, ystävät, perhe yms. Vuorokaudessa on 24 tuntia. Jätä 3 tuntia datailua tai tv:n katsomista väliin, ja saat paljon aikaa treenaamiseen ja sosiaaliseen elämään. Painonpudotuksen ja elämäntapamuutoksen yhteydessä on tärkeää pitää muu elämä kunnossa, tai poltat itsesi loppuun. Suunnittele siis päivärytmisi.

Minä nyt. Kuva: Maiju Torvinen, Vaatteet: DiamondGlamour

Elämäntapamuutoksen alkuun pääset, kun tutkit itseäsi peilistä - tarkasti. Älä jätä mitään huomiotta. Mieti tavoitettasi ja sitä, miltä haluaisit näyttää tai miten paljon paremmin haluaisit voida. Tarvitset motivaatiota aloittaaksesi. Tee päätös. Tee päätös itsesi vuoksi. Oman unelmasi ja tavoitteesi vuoksi. Oman terveytesi vuoksi. Oman ulkonäkösi vuoksi. Tämä päätös on vain sinua varten. Päätös ei saa johtua kenestäkään muusta, tai tulla kenenkään muun suusta.  

Seuraava askel on tehdä ruokaremontti. Kaapeista turhat veks, ja tilalle proteiinipitoista evästä, sekä kasviksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Toki voit syödä edelleen normaalia kotiruokaa, mutta lisää annokseen vihreää, ja pyri ainakin alkuun kirjoittamaan ruokapäiväkirjaa nähdäksesi, mitä todella syöt. Painonpudottajien kannattaa välttää tuotteita, joissa on yli 10% rasvaa. Itse suosin herkkupäivää kerran viikossa, sillä en halua olla liian ehdoton. Liian ehdoton ruokavalio ei voi kuin päätyä repsahdukseen. (Painonpudottajille osanutraus on kätevä tapa päästä alkuun, ilman nälkää ja kiukkua. Kokonutrauksen voi aloittaa, kun on syönyt viikon vähäkalorisemmin. Nutraus tiputtaa tehokkaasti painoa!) Kun olet tehnyt päätöksen ja siivonnut jääkaappisi, on aika etsiä mieleinen liikuntamuoto. Tutustu eri lajeihin ja etsi sellainen, josta todella nautit. Liikunnan kuuluu olla kivaa!

Tervetuloa siis uusi elämä!

 

 

Iltalehti 29.1.2013

Nuoruuden huumaa.

Eilen siivotessani törmäsin vanhaan skeittilautaani. Se toi paljon muistoja. Iskä osti sen minulle ollessani 12-vuotias. Tykkäsin aina hengailla skeittirampeilla ihailemassa skeittaajapoikia ja sitä kautta kiinnostuin myös itse skeittaamisesta. Harjoittelin skeittaamaan kotipihamme läheisyydessä kaveripoikien kanssa ja nopeasti opin myös jotain alkeellisia temppuja. Teloin ranteeni ja polveni monesti. Pienenä harjoittelin myös "tägejen" tekoa, joten tottakai skeittilautani sai "koristeeksi" nuoruuden idolien nimiä ja iskulauseita, kuten "Mut mitä ikinä tulikaan tehtyy, sä teit parhaas". Myös lapsuuden lempinimi "Mustikka" löytyy laudan pohjasta.

Skeittaaminen oli mukava harrastus vuoden tai kaksi, kunnes vasen korvani kuuroutui - ilmeisesti angiinan jälkitaudin seurauksena. Tasapainoni huononi merkittävästi. Tasapainoni on edelleen huono, ja esim. luistelu on hankalaa. Pelkään aina myös kaatuvani kun käännyn polkupyörällä. Musiikin tekoa se häiritsee hieman, sillä miksaaminen olisi huomattavasti helpompaa kahden korvan voimin. Muuten se ei niinkään häiritse elämääni, vaikka olihan se melkoinen shokki kun menetin kuuloni.

Kävin pari viikkoa sitten Anna - lehden haastattelussa, jossa kerroin avoimesti elämästäni ja kasvustani aikuiseksi. Kerroin tietenkin nuoruudestani, olleeni hankala kapinoiva nuori. Annan nettisivuille oli kirjoitettu blogiteksti minusta, pääset lukemaan sen klikkaamalla tätä. Blogiteksti käsittelee nuorten syrjäytymistä.

Elin nuoruuteni hyvässä kodissa isäni ja tämän naisystävän kanssa, meillä oli uusioperhe. Lisäkseni oli siis kaksi biologista siskoa ja isän naisystävän kaksi poikaa. Saimme viikkorahaa, ja pystyimme tienata lisää erilaisilla töillä, mm. ilmaislehtien jakamisella. Systeemi oli tosi hyvä! Iskä maksoi bussikortit, puhelinlaskut, ruoat, vaatteet ja kaiken. Luksusta! Minun olisi pitänyt vain käydä koulut kunnolla, ja luoda näin hyvä pohja elämälleni. MINUN elämälleni. Mutta mitä teinkään? Se ainoa tehtäväni, se yksi ainoa tehtäväni; käydä koulut - ja minä en suoriutunut siitä. Sen sijaan lintsasin, kapinoin, tuotin henkistä ja fyysistä väkivaltaa, olin paljon poliisejen kanssa tekemisissä yms. Miten edes kehtasin? Minulle tarjottiin avaimet hyvään elämään, ja minä tyhmänä teininä heitin sen kaiken pois, ajattelematta kuinka paljon siitä vanhempana kärsin. Isälläni onneksi oli mielettömän pitkä pinna, ja sain asua koko nuoruuteni, toilailuista huolimatta, kotona. Nyt se hävettää ja kaduttaa mielettömästi.

Peruskoulusta pääsin vitosen keskiarvolla, eikä jatko-opiskelupaikkaa tietenkään irronnut. Musiikki oli ainoa tärkeä asia elämässäni - ystävien lisäksi. Elin elämääni kuten itse halusin. Olin kovapäinen nuori. "Muutin" 16 vuotiaana toiselle puolelle Suomea, ja voin vaan kuvitella kuinka huolissaan isäni minusta oli. Silti hän hyvää hyvyyttään lähetti rahaa ja maksoi junalippujani. Kurjaa ajatella sitä nyt.

Toivoisin, että olisin pelannut korttini erilailla. Kumpa olisin vain sinnitellyt peruskoulun läpi kunnialla, ajatellen tulevaisuuttani, ja sitä häpeää mitä tunnen nyt. Kumpa en olisi sanonut ääneen kaikkia niitä asioita, joita ajattelin, ja joilla satutin montaa ikätoveriani, opettajaani ja nuoriso-ohjaajaa. Kumpa olisin totellut kotiintuloaikoja; voi kuinka monelta ongelmalta olisin välttynyt! Ja sitähän minun vanhemmat vain niillä kotiintuloajoilla yrittivätkin. Huolehtia minusta. Ei ne rajat olleet kiusaksi, vaan oman parhaani vuoksi. Miksi minun piti olla niin typerä teini? Toivon, että tarinani pohjalta moni nuori tajuaisi, ettei sillä kapinoinnilla satuta kuin itseään. Toivon, että tarinani estäisi edes muutamien nuorten syrjäytymisen.

Anna ilmestyy 31.1. ja tarinani löytyy palstalta "Matka naiseksi".

Vaatehuoneen luurangot.

Eteisen turhat löydökset...

Sunnuntai, sunnuntai, sunnuntai.... Se ns. lepopäivä muuttui tänään ankaraksi siivouspäiväksi, kun sain intoa tyhjennellä kaapeista turhia veks. Eteisen kaapistot saivat kyytiä, samoin vaatehuone ja ne niin epäsopivat huonosti istuvat vaatteet, joista on silti niin hankala luopua. Mikä se saakin naiselle näin voimakkaan tunnesiteen vanhoihin vaatteisiin, joita ei ole käyttänyt vuosiin? Tai vaatteisiin, jotka on ostettu vain kaapin hyllyille pölyttymään? En ymmärrä, ja silti se tunne oli repiä minut kahtia tänään. Mitä järkeä on säilyttää vaatteita, joita et ikinä käytä? Niimpä, järjellä ajateltuna siinä ei olekaan mitään järkeä, mutta meillä naisilla on siihen silti pakollista taipumusta. Tänäänkin seisoin vaatehuoneessani hengittäen syvään ja miettien rakkaiden vaatteideni kohtaloa. Onneksi lopulta itseni kanssa käydyn keskustelun päätteeksi sain voimaa alkaa karsia turhia vaatteita, joita löytyi tällä kertaa pari muovipussillista... Vastahan minä niitä karsin!?

Myytävät tavarani ja vaatteeni löydät klikkaamalla tätä!

DiamondGlamourin mekot saivat tilaa.

Tälläinen kaappejen tyhjennys tekee ajoittain todella hyvää. Saa tilaa tarpeellisille tavaroille, ja samalla saa ikäviäkin muistoja pois nurkista. Minulle esim. moni vaate toi sellaisia ihmisiä mieleen, ketä en haluaisi ajatella pahimmissa painajaisissakaan. Hyvä, etten enää voi törmätä näihin ajatuksiin ainakaan vaatteiden kautta! Moni vaate myös herätti minussa ajatuksia omasta kehostani, ja siitä, kuinka paljon olen laihduttanut. Koosta 42 kokoon 36. Isot epäistuvat vaatteet ovat kadonneet kaapista viime kuukausina, ja se tuntuu tietyllä tapaa hyvältä - en haluaisi muistella sitä ihmistä, joka ennen olin. Muistot kulkevat silti aina mukana, ja virheistä on hyvä koittaa ottaa opiksi. Minun elämässäni valitettavan monet asiat ovat menneet "kantapään kautta", mutta ainakin olen oppinut. En olisi nyt näin vahva, jos en olisi käynyt sitä kaikkea läpi. Muistot sikseen tältä erää, suuria kysymyksiä mielessäni nyt herättää laihdutus ja vartaloni.

Kuva: Jari Miettinen

Miksi en vieläkään ole tyytyväinen kehooni? Minunhan pitäisi olla super-onnellinen, että olen sulattanut reilut 20kg läskiä ja olen nyt normaalikokoinen. Tottakai olen onnellinen saavutuksestani, enkä haluaisi mistään hinnasta palata lähtötilanteeseen, mutta en kuitenkaan ole vielä tyytyväinenkään. Moni ihminen haaveilee kehostani, ja minä vain valitan siitä! Se tuntuu epäreilulta. Olen tosin viime vuodet ollut perfektionisti ja pyrkinyt täydellisyyteen joka asiassa, ja niin taitaa käydä nytkin. Ei se toisaaltaan minua haittaa, päinvastoin - on mukavaa kun on tavoitteita. Tottakai silti usein mietin, mitä jos en olekaan ikinä täysin tyytyväinen kehooni? Voinko muka olla onnellinen hyväksymättä itseäni? Miten voin neuvoa muita, jos en ole sujut kehoni kanssa? Vai olisiko tämä sittenkin vain normaalia laihdutuksen jälkipuintia?

Ihmeellisen paljon tuo siivous herättää tunteita ja ajatuksia.

MyBody.

Tänään kävimme miesystäväni Jukan kanssa MyBody - tapahtumassa. Se oli todella messumainen tapahtuma näytteilleasettajineen, mutta virallisesti "hyvinvoinnin ja terveyden erikoistapahtuma". Minua erityisesti kiinnosti Jutta Gustafsbergin luento, jota odotin innolla. Ennen luennon alkua kiertelimme ja katselimme, osallistuimme arvontoihin ja maistelimme mm. dieettijuomia. Tapahtumassa oli paljon mielenkiintoisia näytteilleasettajia, jonka vuoksi esitteitä tarttui matkaan useampia. Myös esim. kuntosaleille sai ilmaisia käyntejä, ja suolahuone tarjosi tuntuvaa alennusta. Parilla pisteellä järjestettiin kehonkoostumusmittausta, hierontaa yms. Luentoja eri puhujilta oli lähes kokoajan, mutta vain Jutta taisi kerätä saliin jokaisella vuorollaan satapäisen yleisön.

Näytteilleasettajista löytyi tuttujakin. Oriflamen pisteellä oli Kauneus - ja kynsistudio MiMin Minna, joka teki minulle ja Jukalle jokunen kuukausi sitten ihoanalyysin. Myös itse kynsitaiteilija Mirkka vietti vapaa-aikaansa tapahtumassa. LadySlimin pisteeltä taasen löytyi aina niin aurinkoinen kaksikko, joka poseerasi mielellään myös blogikuvitustani varten. LadySlimillä oli huikeat messualennukset ja arvontalaatikko täyttyi vauhdilla. Kuka nyt ei haluaisi laihtua, kiinteytyä tai pitää lihaskuntoa yllä?


Kolmelta alkoi kauan odottamani Jutta Gustafsbergin luento itsensä motivoinnista. Jutta oli säteilevän näköinen lavalla ja rakastuin hänen kenkiinsä! Jutta aloitti luentonsa kertomalla itsestään, jonka jälkeen yritti saada yleisöä kertomaan hänelle unelmavartaloistaan. Yleisö oli melko vaisua, mutta sai hän puristettua infoa sen verran, että kaksi lasta, pariskunta ja yksi nainen olivat tyytyväisiä nykyiseen vartaloonsa, ja muut satapäisestä yleisöstä eivät. Yksi halusi rakentaa kehoaan, mutta samaan hengenvetoon totesi, ettei ole valmis tekemään töitä sen eteen. Muut haaveilivat tykillä seinään heijastetun kuvan täydellisistä vartaloista. Hiljaisuus laskeutui yleisöön.

Jutta jatkoi luentoaan kannustamalla ihmisiä, sekä kertomalla liikunnasta ja ruokailusta. Jutta sanoi mm. "Jos herkuttelee, ei pidä valittaa läskeistä." Minulle tämä särähti korvaan - olenhan ihan tavallinen tallaaja, ja laihduttanut reilut 20kg - olematta ehdoton. Jutta myös kehotti treenaamaan viisi kertaa viikossa. Ouh, tieto särähti korvaani jälleen. Puhuuko hän nyt fitness-tähden ruokailusta ja liikunnasta, eikä meidän tavallisten painonpudottajien? Olin pettynyt. Odotin luennon kertovan painonpudotuksesta ja itsensä motivoimisesta siihen, enkä kehonrakentamisesta ja rasvaprosentin minimoimisesta. Uskon, että kaikki muutkin luulivat samaa kuin minä. Odottamani luento olikin minulle täysin hyödytön, sillä en unelmoi lihaksikkaasta vartalosta.

Luennon jälkeen mielessäni pyöri paljon ajatuksia; miksi Jutta ei puhunut ns. normaalista painonpudotuksesta, siihen motivoitumisesta ja sen haasteista? Sitä kun yleisö varmasti odotti. Miksi hän kielsi niin kovasanaisesti herkut, käski treenata viidesti viikossa ja puhui, kuin kyse olisi kehonrakennuksesta? Eikö hän, "laihdutuksen ammattilainen", osannutkaan kommentoida kuin lihasmassan kasvattamisesta? Olimmeko me ymmärtäneet luennon väärin, vai eikö sisältö tosiaan ollut sitä, mitä kaikki odottivat? Noh, oli miten oli, olin pettynyt luentoon silti.

Jutan luennon jälkeen mielessäni vieraili ajatus omista luennoista - koskien nimenomaan painonpudotusta ja ihannepainon ylläpitämistä - monet ihmiset kun tarvitsisivat apua motivoitumiseen, sekä tietotaitoa projektiin. Ei ollenkaan hullumpi ajatus? Taidan lähteä kehittelemään ajatustani saunan puolelle. Huomenna olisi luvassa vaatehuoneen tyhjennystä (jälleen!!!) ja siivoilua; pyykkivuori olisi pitänyt tuhota jo ajat sitten... Asioita ei pitäisi aina lykätä huomiselle, näin siinä sitten käy! Samaa tapahtuu monesti laihduttamisen tai elämäntaparemontin suhteen; "Nyt se on päätetty, aloitan huomenna!" - ja tätä sitten hoetaan päivittäin. Älä aloita huomenna, aloita NYT!

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Kuvauspäivä.

Viikko on kulunut vauhdikkaasti, ja on ollut tavallista enemmän puuhaa. Eilen oli ehkä kiireellisin päivä, sillä oli kuvaukset. Kuvauksiin valmistautuminen alkoi jo keskiviikkona, jolloin JS Studion Satu teki minulle jälleen upeat ripset. Ihanat pinkit kynteni taasen ovat Kynsistudio MiMin taidonnäytettä. Eilinen päivä alkoi Make up storessa, jossa minulle tehtiin näyttävä sininen kuvausmeikki. Värivalinta nosti aluksi karvani pystyyn, mutta osoittautuikin lopulta todella hienoksi. Sininen ei ole kuulunut meikkiväreihini, mutta nyt harkitsen sitä vakavasti. Se on kuitenkin sellainen väri, jota tulee osata käyttää. Vanhojen naisten kirkkaan siniset silmänrajaukset, tai teinejen tönköt siniset luomivärit ovat hyviä esimerkkejä siitä, kun sitä ei osata käyttää.
Ei sellaista, kiitos!

Make up store on tuoreimpia yhteistyökumppaneitani, mutta he ovat silti jo ehtineet pariin otteeseen meikata minut, mm. seuraavan Anna - lehden haastatteluuni. Porukka on ammattitaitoista ja meikit ovat laadukkaita. Kyllä kelpaa. Eilisen meikin aikana törmäsin uutena tuttavuutena kulmaveitseen, jonka sitten ostin myös omakseni. Kiireessä tai laiskuuden iskiessä helppo napata ylimääräiset kulmakarvat pois. Veitsellä oli hintaa vaivaiset 9€, suosittelen!

Make up store ja Glitter sijaitsevat Oulun keskustassa onnekseni vierekkäin. Meikkauksen aikana Glitterin Tarja tuli tiedustelemaan kuvauskoruista, mikä säästi mukavasti aikaa muutoin tiukassa aikataulussani. Tarjalla on silmää, ja hän pakkasikin hyvän valikoiman koruja mukaan; sähkönsinisestä ihaniin hopeana hohtaviin timantteihin. Mahtavaa.

Make up storessa aikaa kului hieman yli odotusten, ja jäin jälkeen aikataulustani. Saavuin Jörö-Jukkaan joitakin minuutteja myöhässä. Olen aina myöhässä - tyylikkäästi myöhässä. Kampaajani jo odottelikin, ja aloimme heti hommiin. Tarkoitus oli luoda räväkkä kuvauskampaus. Kampaajani on pitkäaikainen kaverini, joten hän tietää hyvin tyylini. Kampausta tehdessä suunnittelimme samalla jo seuraavaa hiuslookkiani, johon minä kaipaisin astetta enemmän räiskyvyyttä, kenties sinisen sävyllä. Okei, en tiedä mistä tämä sinisen fanitus nyt sai alkunsa, kenties siitä luomiväristä, mutta ei se minua haittaa - päinvastoin, kiva rikkoa rajoja ja kokeilla uutta.

Kun kampaus oli valmis, alkoi tuli polttaa hännän alla ja lähdin nopeasti kotia kohti hakemaan kuvaukseen vaatteita. Verkkokauppa DiamondGlamourin vaatteet ovat näyttäviä, trendikkäitä ja omaa tyyliäni, joten ne olivat helppo valinta kuvaukseen. Olin pakannut ne jo valmiiksi, mutta en ollut ottanut mukaan kaupungille, sillä olin muka laskelmoinut aikatauluni niin hyvin. Nyt olin jo aikataulustani myöhässä n. parikyt minuuttia. Nutrilettin pirtelö pelasti minut pinteestä, eikä näin turhaa aikaa kulunut syömiseen. Huulipunat tosin hieman kärsivät, kun imin pirtelöä yli-innokkaasti automatkalla...

Kuva: Juho Tauriainen / Studio Salama

Saavuimme Iihin Kärkkäisen pihaan, nappasimme kuvauskamppeet kainaloon ja painelimme kohti Studio Salamaa. Olimme 10min etuajassa, ja jäimmekin käytävään odottamaan lapsikuvauksen päättymistä - enhän tahtonut tuottaa turhia paineita pienelle mallille. Kuvaus päättyi pian, ja pääsimme aloittamaan minun kuvaukset. Jännitin hieman, kuten aina alussa, vaikka Juho on kuvannut minua pari kertaa aiemminkin. Kuvaukset taisivat silti sujua ihan hyvin! 

Puoli kahdeksan aikaan pääsimme lähtemään takaisin Ouluun, kokemusta rikkaampana ja väsyneenä. Ihana miesystäväni Jukka laittoi meille iltapalaa, jonka jälkeen oli mukava kaivautua peiton alle nukkumaan pitkän päivän päätteeksi.

Tänään päivä alkoi tukivyön mittauksen merkeissä, ja sainkin sopivan heti mukaan. Jospa se helpottaisi kipujani edes vähän. Mittauksen jälkeen menimme vesijuoksemaan, se oli todella piristävää! Kotitekoinen perunamuussi ja jauhelihakastike eivät kuulu normaaliin ruokavaliooni, ja ehkä juuri siitä syystä se maistui tänään taivaalliselta! Elämän pieniä nautintoja...  

Ihanaa viikonloppua lukijoille!

Ulkonäköpaineita.

Törmään jatkuvasti tähän aiheeseen, joten halusin kirjoittaa ihan yleisesti ulkonäköpaineista. Nykyiset kauneusihanteet pakottavat nuoretkin tytöt miettimään kehoaan ja ulkonäköään. Pahimmillaan jopa ala-asteikäiset harmittelevat olevansa lihavia tai rumia. Tähänkö on tultu?

Minä 15v.

Kun itse olin lapsi, leikin leluilla ja elin lapsuuttani. Ihastuin ensimmäisen kerran 6-vuotiaana, mutta en uskaltanut edes pussata poikaa, koska se oli minusta niin outoa. Ala-asteen viimeisillä luokilla järjestettiin kotibileitä, joissa juotiin limpparia ja pimeässä huoneessa pussattiin vastentahtoisesti. Ala-asteella meikattiin harvoin ja huonosti, leikittiin ulkoleikkejä ja ujosteltiin poikia. Vanhemmat päättivät kouluvaatteet, ja niihin oli pukeuduttava mukisematta. Muistan kyllä aina kamalan talvitakkini kolmannella, kiitos vain iskä...

Nykyään asiat ovat toisin.

 

Katukuvassa näkyy yhä nuorempia pakkeloituja tyttöjä pukeutuneena korkokenkiin, tiukkoihin merkkifarkkuihin ja niukkaan paitaan. Valitettavan usein näiden tyttöjen kädessä on savuke. Tämä on mielestäni surullista ja valitettavaa. Mietin aina, mitä näiden lapsien vanhemmat ajattelevat? Yhä nuoremmat myös viljelevät kadulla kirosanoja ja käyttäytyvät epäkohteliaasti. Se on tätä nykypäivää.

Itseäni eniten huolettaa nuorten ulkonäköpaineet. Halutaan olla (lainatakseni) "laihoja ja kauniita". Googletin sanan "laiha" ja kuvahaku näytti paljon kauniiden hoikkien naisten kuvia. Tämän perusteella minäkin haluaisin olla "laiha". Myöskään hakusana "liian laiha" ei tuota tulosta, vaan kuvissa on edelleen kaunisvartaloisia naisia. Vasta hakusana "anorektikko" tuottaa toivottua tulosta. Netistä lainatun kuvan tyttö on pelkkää luuta ja nahkaa - tähän valitettavan monen nuoren tytön laihdutus johtaa. Tätäkö sinä haluat?


Varsinkin nuoret naiset näkevät peilikuvansa vääristyneenä. Syvälle peiliin katsoessasi näet kauniin sopusuhtaisen naisen, mutta ääni päässäsi silti kuiskii sinun olevan ruma ja lihava. Aikuinen ihminen osaa painaa jarrua monesti nuorta helpommin, mutta valitettavan monet nuoret naiset ajautuvat usein anorektisen laihoiksi. Anoreksia on vaiettu puheenaihe, ja silti turhankin yleinen sairaus. Anorektikko näkee yleensä kehonsa vääristyneesti ja laihduttaa pakkomielteisesti. Silti vastoin yleistä käsitystä, kaikki anorektikot eivät tunne itseään lihavaksi. Painonpudotus on sairaalloista ja tapahtuu keinolla millä hyvänsä, myös liikuntaa lisätään kohtuuttomasti verrattuna syötyyn energiamäärään. Asiaan tulisi puuttua hyvissä ajoin ja hakea apua. Tärkeintä on selvittää, mitä kyseisen ihmisen pään sisällä liikkuu.

Anoreksia sikseen, sillä useimmat itseään lihavina pitävät ihmiset masentuvat ja syövät suruunsa, toiset aloittavat itsensä rääkkäämisen liian urheilun ja näännyttämisen merkeissä. Jotkut taas elävät elämäänsä sairaalloisen ylipainoisina ymmärtämättä ongelmiaan. Terveen itsetunnon omaava ihminen taasen miettii vointiaan omassa kehossaan, ja alkaa panostaa hyvinvointiinsa lisäämällä liikuntaa ja syömällä terveellisesti - samalla pudottaen kiloja ja kiinteyttäen vartaloaan. Mielestäni täydellistä vartaloa tai täydellistä ulkonäköä ei tarvita; kaikki on kiinni siitä, mitä korvien välissä on. Jokaisen tulisi viihtyä omassa kehossaan sellaisena kuin se on. 


Nyt ihmettelet, miksi minä sitten laihdutin reilut 20 kiloa? Juuri siitä syystä, etten viihtynyt kehossani. Tein elämäntaparemontin; jätin alkoholin, tupakan ja roskaruoan. Paransin siis elämänlaatuani samalla, nyt voin hyvin. Kehottaisinkin jokaista tutkimaan elämäntapojaan ja parantamaan niitä - tavoittelemaan omaa sisäistä hyvinvointiaan. Kyseessä ei ole mikään laihdutuskuuri, vaan elämäntapamuutos.


Kuvassa: Vasemmalla 2kk laihdutuksen aloituksen jälkeen -8kg, ja oikealla v. 2012 -17kg.

Kun voi hyvin, myös näyttää hyvältä - eikä siihen tarvita täydellistä kroppaa.

Jos olet epävarma ulkonäöstäsi, ja koet ettet tule hyväksytyksi - kirjaa paperille positiivisia asioita itsestäsi. Katso syvälle peiliin ja tutki itseäsi. Aina kun negatiiviset asiat valtaavat mielesi, voit kaivaa paperin laukustasi ja palata miettimään positiivisia asioita. Näin opit huomaamaan ja ajattelemaan olevasi kaunis. Turha itsensä syyllistäminen ja haukkuminen johtavat vain itsesäälissä kieriskelyyn. Jos et todellakaan viihdy kehossasi, niin olet muutoksen edessä. Aloita muuttamalla huonot elämäntapasi ja palaa parin kuukauden päästä taas peilin eteen. Pelkästään parempi vointisi vaikuttaa ulkonäköösi ja ajattelutapaasi.

Kanna itsesi kunnialla ja uskalla olla kaunis. 

 

Jos haluat kuitenkin laihduttaa, on hyvä asettaa itselleen realistiset tavoitteet ja kääntyä personal trainerin tai lääkärin puoleen. He varmistavat laihdutuksen olevan turvallista ja terveellistä. Myös esim. Nutrilettin tuotteet ovat oiva keino laihdutukseen tai sen aloitukseen: ohjeita noudattamalla saat kaikki päivän aikana tarvittavat ravintoaineet ja olosi pysyy energisenä. Ennen Nutrausta kannattaa tosin syödä muutama päivä normaalia vähemmän, jotta kehosi tottuu vähäkaloriseen dieettiin. Paino putoaa tuotteilla nopeasti ja antaa motivaatiota laihdutukseen. Jatkossa voit korvata tuotteilla 1-3 ateriaa päivässä. Muista syödä säännöllisesti ja nukkua riittävästi.

Itse syön paljon hedelmiä, vihanneksia, kasviksia, kalaa, kanaa, jogurttia ja maitorahkaa. Pyrin välttämään perunaa, riisiä, pastaa ja leipää, mutta en ole niiden suhteen enää ehdoton. Käytän myös Nutrilettin tuotteita säännöllistämään ateriarytmiäni. Harrastan lämpöpilatesta, ja nyt alan taas vesijuoksemaan - se vain on vähän hankalaa atooppisen ihoni takia. Kevään tullen kokeilen taas juoksua, joka jäi selkäni kipeydyttyä vuoden 2011 syksyllä.

Pidän kovasti mallina olosta, ja siksi ulkonäkö on minulle tärkeä asia. Myös esiintyvänä artistina haluan näyttää hyvältä. Kieltämättä, ulkonäkö aiheuttaa minullekin paineita ajoittain. Tahdon antaa ihmisille motivaatiota hyvinvoinnin metsästykseen ja tarvittaessa annan mielelläni laihdutusvinkkejä. Kammoksun silti nuorten tyttöjen laihdutusta, sillä heidän kehonsa ja ajatusmaailma vielä muuttuu, siksi halusin kirjoittaa myös omasta elämäntavastani ja siihen johtaneista tekijöistä. Haluan muistuttaa kaikkia vielä tähän loppuun, että olemme erilaisia. Ei tuomita ketään ulkonäön vuoksi. Ei tavoitella turhaan "laihuutta", vaan tavoitellaan terveyttä ja hyvinvointia. Nykymaailmassa esim. minä olen plus-kokoinen malli. Entä sitten? Minä voin hyvin ja omistan naiselliset muodot. Olen mikä olen, enkä muuksi muutu.

Jos en kelpaa tälläisenä, niin se on jonkun toisen menetys!

Raskasta reissaamista.

Huh huh, kotiuduin eilen myöhään illalla Helsingistä, nukuin huonosti ja olin tänään seitsemän tuntia töissä. Olen melkoisen poikki. Huomenna vielä työpäivä ja sitten saa hengähtää hetken. Pakko silti kirjoittaa hieman reissustani ja fiiliksistäni!

Maanantai lähti käyntiin haastattelun merkeissä, kun oululainen lehti haastatteli minua elämästäni, urastani ja tulevaisuuden suunnitelmistani. He tekivät jutun kotonani, joten kissani taas loistivat paikalla olollaan... Haastattelun jälkeen lähdin lämpöpilatekseen LadySlimiin, jonka jälkeen pakkailin matkaa varten.

Tiistaina saavuin Helsinkiin puolen päivän aikaan ja otin taxin Pasilaan, jossa minua oli vastassa Anna - lehden toimittaja. Menimme läheisen hotellin ravintolaan juttelemaan ja tekemään juttua. Kyseessä on palsta, jossa kerron kasvamisestani aikuiseksi naiseksi. (Juttu ilmestyy näillänäkymin helmikuun alussa.) Juttelutuokio venyi noin kolmeen tuntiin ja toimittaja oli todella mukava. Haastattelun jälkeen jäin syömään kyseiseen ravintolaan - ruoka ei ollut hääviä; ranskalaiset maistuivat sipseiltä ja pihvi oli kuiva. Henkilökunta oli nyrpeää, palvelu oli kehnoa ja ruoka olisi pitänyt laittaa tyhjään raejuustopurkkiin, jos sen olisi halunnut ottaa mukaan!? Ensimmäinen ja viimeinen kertani kyseisessä ravintolassa.

Haastattelun jälkeen isäni tuli hakemaan minut. Oli todella mukava nähdä häntä pitkästä aikaa. Vanhassa kotitalossani oli lämmin ja mukava tunnelma, kuten aina. Isäni naisystävä Anne oli leiponut pullaa, enkä voinut vastustaa kiusausta. Illan yritin etsiä vanhaa valokuvaa Anna - lehteen, ja järkytyin kuinka idiootti (kaikinpuolin) olenkaan ollut. Oikein hävettää. Painelin vanhaan huoneeseeni lepäilemään ja katsomaan tv:tä.

Keskiviikkona heräilin aikaisin, meikkasin, söin aamiaista ja lähdin Kampin ostoskeskukseen. Kyseessä oli Suomi Nutraa - tapahtuma, jossa tarkoitukseni oli kertoa ihmisille painonpudotuksesta ja jakaa Nutrilettin maistiaisia. Päästyäni Kamppiin puhelimeni soi. Erään iltapäivälehden toimittaja soitteli kysellen laihdutuksestani. Vieläkin? Eikö se käsitelty jo? Ei; maanantaina kuvaamme Oulussa juttuun kuvat. Laihdutuksesta puhuminen oli kyllä hyvä startti painonpudotus-painotteiseen päivään. Paikalla oli lisäkseni mm. Hanna Partanen (ravitsemusterapeutti) ja Novan Annika Metsäketo. Annika haastatteli minua Novalle ja olin todella jännittynyt. Olen kuullut kuitenkin positiivista palautetta, että olin ihan asiallinen radiossa. Jes!

Kehonkoostumusmittaus Kampissa

Päiväni päättyi viideltä, ja lähdin Cafe Picniciin syömään. Se on ikuinen suosikkini, eikä meillä Oulussa sitä ole - siksi täytyy aina käydä kun on mahdollista. Kahvila oli täynnä. Eräässä neljän hengen pöydässä istui kaksi vanhempaa naista. Kysyin onko pöydässä vapaata, nainen vastasi myöntävästi. Olin istuutumassa, kun hän totesi "mutta onhan meillä vähän liikaa tavaraa" ja katsoi minua alentavasti. Voi v*ttu sanon minä! Katsoin turhautuneena takaisin ja aloin etsimään toista paikkaa. Ja nuoret muka epäkohteliaita? Paskat. Siihen olisi mahtunut ihan hyvin syömään.

Päivä jatkui äänittelyllä, ja sen jälkeen menin suorinta tietä vanhempieni luokse nukkumaan - olin niin rikki. Iloisten uniongelmieni takia en taaskaan nukkunut hyvin, ja seuraavana päivänä olisi kuvaukset Helsingissä. Aamulla heräsin muistuttaen vähän zombia, mutta onneksi kuvausten teema oli melko rock.

Kuvaukset sujuivat yllättävän hyvin. Kun alkujännityksestä pääsi, yhteistyömme Jarin kanssa sujui vaivatta. Jari on todella ammattitaitoinen, kekseliäs ja mukava kuvaaja. Yhteistyön jatkuminen oli molempien mielestä hyvä idea. Mielenkiinnolla ja innolla odottaen seuraavaa tapaamistamme! Kuvausten jälkeen menin lounaalle Stockmannille - kun ensin puolisen tuntia olin etsinyt pääsyä Stockan ylimpään kerrokseen...

Ruokailun jälkeen lähdin suunnistamaan kohti Punavuorta, jossa olisi viikon viimeinen haastattelu, ja tapaisin ihanan rap-mummo Eilan! Eksyin totaalisesti, mutta muutaman mutkan kautta löysin perille. Nyt jo todella muistutin zombia, enkä edes halua nähdä kyseisen haastattelun kuvia... Haastattelu oli lähinnä vain rentoa juttelua, ja sehän minulle sopii. Pommitin mielipiteeni ehkä liiankin suoraan. Ei se mitään, ei minulla ole tarve esittää mitään muuta, kuin mitä olen. Haastattelussa positiivisinta oli tavata Eila, tuo niin herttainen, kiltti ja mukava rap-mummo. Eilan kommentit lämmittivät mieltäni, ja arvostan häntä todella. Kun haastattelu viimein oli ohi, olin helpottunut. Nyt se oli siinä - pääsen kotiin. 

Jännitystä ja mustikoita.

Uusin herkkuni! N. ½ dl rahkaa, jogurtti ja n. ½ dl marjoja. Nam!

Kylläpä on mukava taas pitkästä aikaa syödä kevyesti. Olo on heti huomattavasti parempi. Nukkumisvaikeudet ovat tosin vaivanneet jo kuukauden päivät.. Jospa ruokavalio ja liikunta päihittäisi nekin jossain vaiheessa. Uudenvuoden jälkeen aloitin lähes välittömästi diettailun, ja tulokset näkyivätkin jo parissa päivässä, kun pahin turvotus katosi. Muutamassa päivässä kiloja lähti kolme. Jee! Ihmettelen suuresti, miksi markkinoilla edes on ruoka-aineita, jotka tekevät ihmiselle pahaa. Positiivinen puoli tässä on se, että jokainen saa itse päättää mitä suuhunsa pistää!


Huomenna pitkästä aikaa LadySlimiin lämpöpilateksen pariin. Jouduin perumaan keskiviikon treenin kamalan päänsäryn vuoksi. Olo on todella vaihteleva, mutta toivon huomiseksi päänsäryn helpottavan. LadySlimin jälkeen sitten Make Up Storeen koemeikkiin ensi viikkoa varten, ja sitten vielä Jörö-Jukkaan laitattamaan hiukset uuteen kuosiin! Kampaamon jälkeen luottokuvaajani Seppo kenties räpsii minusta vielä kuvia. Mahtava päivä edessä!

Viimeksi sain näin kauniin värin Jörö-Jukassa! Mitähän tällä kertaa?

Tiistaina sitä sitten lennetään taas Helsinkiin. Olen buukannut kamalasti hommaa, ja toivon, että ehdin tehdä kaiken kuten olen suunnitellut. Reissu sisältää mm. pari haastattelua, parit kuvaukset, Suomi Nutraa - tapahtuman, tuottajan tapaamisen yms. Todella jännittävää! Tottakai haluan viettää aikaa myös perheeni kanssa, etelässä kun asuvat. Olemme sopineet isosiskoni kanssa, että käymme syömässä yhdessä. Yleensä olen hänen luonaan yötä, mutta nyt tarkoitus olisi mennä vanhempieni luokse. Odotan reissua jännittäen, mutta innolla!

Viime päivinä olen saanut pari upeaa sponsoria lisää! Make Up Store ja Verkkokauppa DiamondGlamour ovat uusimmat yhteistyötahot. Hommat lähtivätkin hyvin rullaamaan, ja Make Up Store meikkailee minut jo ensi viikon haastatteluun (en kerro vielä mihin lehteen). Huomenna tosiaan kokeilemme meikkiä. DiamondGlamourkin meni heti asiaan, ja sain valita verkkokaupasta ihania vaatteita! Olen ikionnellinen. On hienoa työskennellä eri alojen osaajien kanssa. Olen tutustunut upeisiin ihmisiin, saanut paljon uutta tietoutta ja toki hyötynyt mahtavista palveluista. Tästä vuodesta tulee huippu!

Uusi vuosi, uudet kujeet...

Ammuttiin Levillä muutamat ilotulitteetkin.

Huhhuh, ompas aika kulunut. Joulukuu oli todella kiireinen kuukausi keikkailun ja joulun vuoksi. Tuli reissattua Loimaata myöten vetämässä rap-kursseja. Uusivuosi taasen vaihtui Levillä, jossa vietimme myös samalla Jukan kanssa ensimmäistä "vuosipäivää". Menimme syömään Rock Cafe Hullu Poroon, joka osoittautui aika kehnoksi paikaksi. En suosittele; tarjoilija haukkui asiakkaita kovaan ääneen, palvelu oli epäammattimaista ja hidasta, sekä ranskalaiset osittain kylmiä. Pistin palautetta perään. Katsotaan vastataanko sieltä; Fransmannista kun ei tullut minkäänlaista pahoittelua viime kertaisesta glögi-sekaannuksesta. Noh, mutta vuosipäiväruokailua huomioimatta reissu oli vallan mainio! Ongelmia tosin ilmeni kotimatkalla, kun auton akku simahti Rovaniemelle. Kiitos ystävällisen miehen, joka hinasi automme ja käytti Jukkaa ostamassa uuden akun. Onneksi tälläisiä ihmisiä vielä on!


Tämä vuosi on lähtenyt käyntiin hieman sairastellen, mutta onneksi se tuntuu pikkuhiljaa helpottavan. Empä ole muuta saanut aikaiseksi, kuin laitattaa Kynsistudio MiMissä uudet upeat kynnet. Kynsistudio MiMin Mirkka on varmasti Oulun taitavampia. Ihmettelin, miksei hän lähde SM-kisoihin, mutta eihän tällä monitaiturilla aika riitä. Suosittelen lämpimästi kyseistä kynsistudiota; kauniit ja todella kestävät kynnet! On ehdottomasti hintansa arvoinen paikka.

Tämä kuukausi tuo tullessaan Helsingin reissun, pari lehtihaastattelua, kuvauksia yms pientä kivaa. Kilojen karistelu on paikallaan, sillä loppuvuosi toi minulle hieman lisäkiloja... Ruokavalion tarkkailu ja aterioiden korvaus Nutrilettilla auttaa helppoon, nopeaan ja turvalliseen painonpudotukseen. Kuntoilu tapahtuu selän sallimissa rajoissa, mutta Selättimellä se on täysin kivutonta ja tehokasta. Huikea keksintö! Lupasin myös itselleni, että alan pitämään itsestäni parempaa huolta. Täytyy siis kehitellä muitakin sopivia liikuntamuotoja ja harrastaa enemmän esim. hyötyliikuntaa. 

Sana & Tanja Vähäsarja @ Club Backstage

Tänä vuonna musiikkirintamalla on tulossa hienoja juttuja! Palan halusta kertoa kaiken, mutta en voi. Näette sitten, kun sen aika on. Odotan innolla uusia haasteita ja kokemuksia, mutta tottakai pieni pelon tunne on aina matkassa. Helpottaa silti mieltä, kun facebookin Sana - sivullani on jo reilut 5600 tykkääjää! Upea tukijoukko takana, kuten myös upeat sponsorit. En voi tarpeeksi kiittää teitä kaikkia, mutta toivotan loistokasta vuotta 2013 !