Paluu menneisyyteen.

Kuuntelin eilen muutamia vanhoja kappaleitani. Se on aina melko outoa. Jännää palata takaisin siihen hetkeen, jona kappaleen on tehnyt. Kaikki ne tunteet palaavat mieleen. Voi tavallaan kokea tilanteen uudestaan. Menneisyydestäni tosin löytyy paljon kappaleita, joiden tunnetiloihin en halua palata. On paljon luurankoja kaapissa, joita en halua päästää valloilleen. Haavat ovat jo arpeutuneet, miksi repiä niitä auki enää?

Elämä ei aina ole niin yksinkertaista. Tapahtuu asioita, joita ei haluaisi tapahtuvan. Elämässä ainoa selkeä päämäärä on jatkaa kaikesta huolimatta. Aurinko paistaa vielä risukasaankin. Asiat pitää vain hyväksyä, ja niiden kanssa pitää oppia elämään. Se on selvää. Luovuttaminen ei kuulu kenenkään suunnitelmiin. Ehkä vielä joskus kerron, mitä kaikkea olen itse käynyt läpi - silti seison tässä vahvana. Halusin vain sanoa, että kaikesta selviää. Ikinä ei saa luovuttaa.

"Tulin vaan muistuttaa, 

että huominen on meistä kii."

  

Perjantaina lennän Helsinkiin, jossa keikkailemme lauantaina ravintola Maxinessa. Kokoonpanossani on uskomaton laulaja Rela, sekä nuoruusaikojeni tuplaaja Neea (neQ).

Neea ja minä vuonna 2009.

Neea palaa keikkalavoille neljän vuoden tauon jälkeen, jännää. Keikkailimme yhdessä aikoinaan kolmisen vuotta, enkä usko esiintymistaidon kadonneen Neealta mihinkään. Emme tosin ole ennen vetäneet keikkaa tällä porukalla, mutta en usko siinä olevan ongelmaa. Molemmat jäävät vakituiseen keikkaporukkaani, ja heitä nähdään ensi vuonna keikkalavoilla kanssani. Minulle on ehdottoman tärkeää, että ympärilläni on luotettavia ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen hyviä tyyppejä!

Lauantain keikalla on luvassa myös vähän spessua, kun julkaisemme uuden kappaleeni! Sunnuntaina taasen olisi tarkoitus äänitellä uutta matskua, ja maanantaina palaankin jo kotiin kissojen luokse.