Voinko olla sun salarakas?

Teimme uuden kipaleen Ville Vaatimaton - nimisen artistin kanssa. Kappale herätti tavallista enemmän ajatuksia, sillä Ville on juuri se henkilö, jota ilman minä en varmaankaan räppäisi. Ville siis muutti koko elämäni suunnan. En voi edes kuvitella millaista elämäni olisi, jos en olisi vuoden 2005 keväänä törmännyt Villeen siinä Leppävaaran bussiasemalla. Se hetki muutti kaiken.

Siinä bussipysäkillä tosiaan juttelimme ensimmäistä kertaa räppihaaveistamme, ja Ville halusikin minut heti vierailemaan uuteen biisiinsä. Suostuin siihen välittömästi. Muistan aina, kuinka olin yhtä hymyä lähipäivät, ja sitten olikin jo äänityksen aika. Tärisin kauttaaltaan studiolla. Ääni väristen yritin saada sanoja "räpättyä". Se oli todella jännää. Kappale kertoi Pettäjästä.

Kun kappale oli purkissa, Ville poltti sen minullekin levylle. Kotona soitin kappaletta ylpeänä perheelleni. Koulussa kaikki kaverit saivat osansa. Olin todella ylpeä suorituksestani. Jaoin kappaleen myös mikseri.net:ssä, jonka kautta aloinkin välittömästi saada useita kuuntelijoita, joiden kannustamana palasin aina vaan studiolle tekemään soolomateriaalia. Suosio nousi kappale kappaleelta, ja heti samana syksynä aloitin keikkailun. Olin onneni kukkuloilla.

Olin tehnyt muutaman biisin, kun palasimme Villen kanssa studiolle, ja teimme Pettäjästä toisen version. Homma sujui minulta jo hieman luonnollisemmin, ja ensimmäinen versio alkoi naurattamaan samantien. Ette uskokaan, kuinka paljon nämä molemmat versiot naurattavat nyt! Pikku-Sanna oli todellinen rap-stara, luojan kiitos palasin takaisin maan pinnalle. 

Tästä kuulette pätkät molemmista Pettäjä - kipaleista. Leikkasin ne vähän huonosti, mutta kyllä näistä mahtaa saada ihan riittävästi irti... Videon kuvat 2005-2006.

Nyt kun mietin asennettani nuorena, olemme kuin yö ja päivä. Muistan, kuinka halusin olla paras. Muistan, kuinka pidin itseäni todella hyvänä räppärinä. Kaikki mitä tein, oli upeaa. Terve itseluottamus oli siitä kaukana, kyllä se oli enemmänkin ylimielisyyttä. En kai osannut ajatella tai käsitellä asioita, joka johti siihen, että luulin itsestäni liikoja. Uskoisin, että tämä sama piirre näkyy monissa nuorissa artisteissa - toisissa jopa vanhemmiten. Ylimielisyyteni vuoksi en myöskään ollut juurikaan kontaktissa fanejeni kanssa, sillä eihän artistit tee niin! Mikä v*tun artisti, harrastelija enemminkin. Huoh. Jos voisin palata ajassa takaisin, niin olisin oma, herkkä ja nöyrä, itseni.

Vinkkejä aloittelijoille:

Järkyttävää ajatella, että arvoni olivat niin päin seiniä - niin nuorena, aloittelevana harrastelijana. Toivon, että aloittelevat artistit painavat tämän mieleensä, ja tekevät töitä itsensä ja kuuntelijoidensa eteen. Suosio ei tule sormia napsauttamalla, vaan joudut oikeasti näkemään vaivaa. Et ole stara, kun saat ekan biisin tai ensimmäisen omakustanteen ulos, etkä ole stara, kun teet keikkaa ilmaiseksi. Se on vasta yksi askel pitkällä matkalla. Vinkkinä myös suosittelen, ettei kukaan julkaisisi ekoja biisejään, vaan kehittäisi itseään ennen julkaisua! Tämän blogin videosta kuulette minun ensimmäisestä biisistä näytteen, miettikää mitä paskaa olen julkaissut, ja vielä ihan tosissani!? Vaikka se silloin vaikutti mahtavalta omasta mielestä, ei se sitä todellisuudessa ole - kuten nyt jokainen varmasti huomaa. Mieti siis oikeasti kaksi kertaa, mitä urasi alussa (tai ylipäätään urasi aikana) julkaiset!

Sitten törmätäänkin henkiseen puoleen. Mitä enemmän menestyy, sitä enemmän saa vihamiehiä - sehän on ihan selvää. Kannattaa puntaroida uran alkuvaiheessa, onko henkisesti valmis siihen, ja lähteekö tavoittelemaan harrastuksellaan edes mainetta ja kunniaa, vai pelkästään itsensä toteuttamista. Itse en olisi nuorena ollut valmis. Olin kovan kuoreni alla todella herkkä. Herkkähän minä olen edelleen, mutta uskon selviäväni tukiverkostoni ja fanejeni avulla, vaikka kieltämättä vähän pelkään mitä tulevaisuus tuo. Viihdeala karsii nopeasti heikoimmat jaloista, eikä kritiikistä itseensä ottavat tai ylimieliset persoonat selviä juurikaan omakustanteita pidemmälle. Kaikissa työpaikoissa on varjopuolensa, ne täytyy vain hyväksyä.
 
Itse olen räppäillyt lähes 10 vuotta, ja vasta nyt alan olemaan tyytyväinen tyyliini räpätä ja tapaani esiintyä. En ole aiemmin ollut valmis, vasta nyt olen.

Keikkakuvat 2005 ja 2006.

"Ville Vaatimaton (feat. Sana) - Voinko Olla Sun Mies" julkaistaan 8.8.2013 !