Keikkaa ja kuvauksia.

Epätoivoa ennen kuvausta.

Niinhän sitä taas viikko vierähti vauhdikkaasti. Torstaina jakelin Glitterissä nimmareita, hengailin ja juttelin kuuntelijoiden kanssa, sekä kuvattiin tulevaan promovideoon pätkää. Oli mukavaa tavata kuuntelijoita, vaikka harmikseni monetkaan eivät uskaltaneet tulla juttelemaan - en kai minä niin pelottava ole? Nimmareita sai jaella reilut satakunta, ja parin kuuntelijan kanssa saatiin ihan hyvää keskusteluakin aikaiseksi. Yhteiskuvia räpsittiin tuttuun tapaan. Toivottavasti kaikki sai minusta irti haluamansa, sillä kuuntelijoiden takia paikalla olin. Minulta saa ihan rohkeasti tulla kyselemään mieltä askarruttavia juttuja ja saa tulla juttelemaan. En minä pure.

Promovideon kuvaukseen osallistui n. 30 nuorta + meillä oli kaksi kuvaajaa ja ohjaaja. Glitterissä oli kunnon kaaos kuvauksen aikaan, mutta saatiin käsittääkseni aika hyvää materiaalia. Meininki oli hyvä, ja kuvauksissa olleilla tuntui olevan hauskaa. Eihän se yhtä juhlaa ollut, sillä aina on mutkia matkassa. Nyt mutkaksi osoittautui ohjaajamme, joka omien sanojensa mukaan oli ohjannut ennenkin. Hän oli surkea! Ei minkäänlaista käsitystä ohjaamisesta, joten jouduin itse nuorten keskeltä ohjata videota - se oli kamalaa, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Onneksi saatiin matskut kasaan! Ensi kerralla olemme fiksumpia ohjaajan suhteen. Kiitos mukana olleille!

Perjantai-iltapäivänä lähdimme kohti Pyhäntää, keikkailemaan. Marika oli katsonut reitin valmiiksi, ja sanoi ettemme tarvitse navigaattoria - reitti olisi helppo. Kuinka kävikään? Voi miksi, oi miksi, luotinkaan Marikan surkeean suuntavaistoon? Eksyimme. Olimme jo myöhässä ja aikaa kului reitin selvitykseen. Marika kytki puhelimensa navigaattorin päälle ja pääsimme jatkamaan matkaa. Navigaattori opasti meidät eräälle hiekkatielle. Tunnistin tien - se oli se sama, jolle Minnan auton puskuri jäi viime Pyhännän reissulla 2011 talvella, kun lunta oli tiellä puolisen metriä. Huoh. Tie oli pitkä ja kuoppainen. Lopulta saavuimme jälleen isolle tielle, ja tajusimme navigaattorin vedättäneen meitä, sillä olisimme päässeet perille helpoiten kääntymättä hiekkatielle. Kiersimme hyvän lenkin.

Oli vain kaksi haarukkaa, joten Pessi söi lusikalla.

Saavuimme perille n. 35min aikataulusta myöhässä. Vastaanotto oli ystävällinen ja lämmin. Pyhännälle on aina mukava tulla. Kiiruhdimme soundcheckiin. Ovet aukesivat 20min myöhässä, jotta saimme rauhassa soundit kohdilleen. Tämä oli esimerkillistä toimintaa, josta kaikki keikkajärjestäjät voisivat ottaa mallia ... Ei yleisöä päästetä sisään kesken artistin soundcheckin!

Keikka alkoi puoli kahdeksan, ja pienen kylän nuorisotalolle oli saapunut reilut 40 ihmistä. Meillä oli hauskaa, ja yleisökin näytti nauttivan. Marikan flunssa ja tilan kuumuus vaikeuttivat esiintymistä, mutta teimme parhaamme. Keikan jälkeen jaettiin nimmareita ja syötiin kanasalaattia. Illasta jäi hyvä maku suuhun - kaikinpuolin!

Lauantai starttasi siivouksen merkeissä, ja jatkui jännittäen jääkiekkoa, joka päättyi varsin ikävästi. Huikea ilma houkutteli parvekkeen siivoukseen, ja lopulta päädyin hakemaan jätskiä Ärrältä. Kyllä nyt tarkenee! Aksu kävi kylässä, ja katsoimme paria yhteisbiisiä. Hyvältä näyttää. Kuvaajamme (ja samalla tekniikkaneromme) Joonas tulee korjaamaan kotiteatteriani, joka jostain syystä on mennyt mykäksi. Samalla voisin puristaa tietoa loppujen videokuvausten aikatauluista. Odotan innolla videon julkaisua!