East-Rock.

Voi että oli mahtava viikonloppu! Tällä energialla jaksaa pitkään! Olimme siis keikkareissulla Sallassa, ja ajattelin nyt kertoa teille matkastamme kuvien kera.

Marika tuli hakemaan minua ja kuvaajaamme Joonasta lauantaina puoli yhdentoista aikaan, josta sitten startattiin auto kohti Kaakkuria hakemaan DJ:mme Antti mukaan. Mutka matkaan ilmestyi sillä samalla sekunnilla, kun Antti ilmoitti, että hänen DJ-laitteensa ovat keskustassa. Niimpä pääsimme matkaan hieman aikataulusta jäljessä. 

Matka sujui mukavasti. Takapenkiltä kuului tasasta puheensorinaa, kun pojat kertoivat hauskoja ja toinen toistaan ihmeellisempiä juttuja, joille me sitten nauroimme kippurassa. Reissu alkoi lupaavasti, ja porukkamme oli huikea. Tylsää ei varmasti ehtisi tulla.

Ajoimme Rovaniemen kautta, jossa pysähdyimme syömään lempiravintolaksemme kirineeseen Martinaan. Pöytä oli varattu mukavasti syrjästä, ja meidät ohjattiin heti tilausten jälkeen salaattipöydän antimien kimppuun. Kauan odottamani hetki oli käsillä - PARMESAANI-LEIPÄÄ! Se on niin parasta. Ajaisin vaikka viikottain Rovaniemelle pelkän leivän takia! Nam! Kun alkuruoat oli syöty, tuli pääruoat jo pöytään. Palvelu oli tuttuun tapaan nopeaa ja ystävällistä, ruoka taivaallista ja miljöö miellyttävä. NAM!
Tästä paikasta ei keksi mitään negatiivista sanottavaa. Suosittelen lämpimästi. Martinan facebookiin pääset tästä!

Matka jatkui, ja aikataulua oli kiritty kiinni. Minulla oli silti tapahtunut pieni laskennallinen virhe, ja saavuimme Sallan liikuntakeskukseen 15min myöhässä. Antti kytki DJ-laitteistoaan kiinni, ja me Marikan kanssa kirosimme puuttuvia langattomia mikkejä. Keksimme silti nopeasti uuden ratkaisun sisääntuloon. Ei paniikkia. Soundcheck oli ohi nopeasti, ja äänentoisto oli huippuluokkaa. Puitteet keikkaa varten olivat kunnossa. Olimme innoissamme. 

Soundcheckin jälkeen lähdimme hakemaan hotellin respasta mökkimme avaimia. Mökkimme oli upea! Ilmeisen uusi, hyvin varusteltu mökki oli viihtyisä ja moderni. Hetken mökkiä ihasteltuamme painelimme hotellin kylpylään rentoutumaan ajomatkan jäljiltä. Poreammeesta oli ihana katsella tunturimaisemaa, ja hiljalleen lunta pudottavaa taivasta. Siitä ei olisi halunnut nousta. Fiilis oli mahtava.

Kopioitu Holiday Clubin kotisivulta.

Puolisen tuntia poreammeessa ehti rentoutua, jonka jälkeen suuntasimme saunaan juttelemaan tyttöjen juttuja. No okei, eniten puheemme koskivat illan keikkoja. Jännitystä ei ollut ilmassa, mutta tunnelma oli odottava. 

Kylpyläreissun jälkeen palasimme mökkiin. Miehet alkoivat tutkimaan tietokoneita, ja naiset meikkaamaan. Kahdeksan aikaan pääsimme lähtemään keikkapaikalle, jossa järjestäjänä toiminut Petteri jo odottikin. Backstage-tiloissa oli sämpylöitä, sipsiä, limpparia ja hedelmiä. Meillehän maistui hedelmät. Petteri kysyi, puuttuiko jotain, ja tottahan toki mainitsin raiderissakin olevat cashewpähkinät! Hahah. Ei aikaakaan, kun meille tuotiin neljä pussia pähkinöitä. Tilanne hymyilytti, mutta olimme kiitollisia ja iskimme näppimme heti pähkinöihin. Nam.

Edellinen bändi soitti, ja menin kurkkimaan ihmismäärää ovesta. Mitä ihmismäärää? Missä ihmiset? Mitä ihmettä? Salin reunoilla seisoi muutamia ihmisiä. Olin shokissa. Tottakai fiksuna tyttönä ilmaisin asian muillekin masentaen tunnelmaa. Ei se mitään, me vedämme aina täysiä - oli ihmisiä tai ei. Niin me aioimme tehdä nytkin.

Antti meni jo muutamaa minuuttia ennen DJ-pöytänsä taakse, ja hänen ihmetyksekseen iso ihmismassa hyökkäsikin lavan eteen. Intromme lähti soimaan, ihmisten taputus ja huuto kuuluivat bäkkärille. Olimme Marikan kanssa ihmeissämme, mutta todella iloisia asiasta! Juoksimme lavalle ja aloitimme keikkamme satapäisen yleisön huudatuksella. Porukka oli todella hyvin mukana, ja fiilis oli katossa! Keikka oli ehdottomasti yksi parhaita ja nautimme siitä todella! Iso kiitos East-Rock järjestäjät ja yleisö! Keikkavideon pääset katsomaan tästä!

Kun extrabiisinä vedetty "Kun Me Juhlitaan" oli ohi, juoksimme backstagelle. Kauhuksemme koko yleisö änkesi perässämme tilaan, josta pyysin heitä poistumaan. Oli pakko saada rauhoittua ennen nimmarinjakoa. Järjestysmies tuli paikalle hieman myöhään, mutta kiitteli toimintaamme pyytää yleisöä poistumaan. Järjestysmies meni ilmoittamaan ihmisille, että tulen parin minuutin päästä jakamaan nimmareita. Niimpä hengähdystauon jälkeen menin raapustamaan nimmareita satapäisen ihmiskatraan jonottaessa. 

East-Rockista lähdimme suoraan Sallan Tähteen, jossa esiintyisimme puolen yön korvilla. Vastaanotto oli mukava ja lämmin. Henkilökunta oli innoissaan meistä, sillä he viettivät sopivasti baarin 1-vuotispäivää. Soundcheck tehtiin ihmisten läsnäollessa, jonka jälkeen söimme seisovasta pöydästä lihapullia, salaattia, sipulirenkaita, lohkoperunoita ja nacholastuja. Ruoka maistui. Puolen yön aikaan hyppäsimme estradille ja vedimme setin hyvällä meiningillä. Yleisö taputti ja hurrasi, mutta ei osallistunut yhtä aktiivisesti kuin nuoriso. Keikka meni hyvin, ja henkilökunnan kehujen saattelemana poistuimme mökkiin nukkumaan.

Samaan mökkikylään oli majoitettu muitakin East-Rockin esiintyjiä. Meitä nuorempia kokoonpanoja - tämän huomasi porukan käyttäytymisestä. Meteli jatkui yömyöhään. Lopulta saimme unta metelistä huolimatta. Aamulla väsytti, mutta lähdimme hyvillä mielin hotellin aamiaiselle. CROISANTTEJA! Aamuni oli pelastettu.

Söimme aamiaista hyvien juttujen säestämänä, jolloin syömään tuli myös kaksi muuta bändiä. Olivat kovin pahoinvoivan näköisiä, ja juttelivat kovaan ääneen edellisillan oksennusjuttujaan aamupalalla. Yksi lähes sammui pöytään. Ei mitään käytöstapoja... Tilasin meille lisää croisantteja, ja jäimme odottamaan niitä muiden bändejen jo lähtiessä aamiaiselta. Kun olimme syöneet masut täyteen, lähdimme kohti mökkiämme. Hotellin edessä kaksi toisen bändin jäsentä oksensivat vierekkäin. Järkyttävää. Eivät sitten ajatelleet vessaan mennä, tai juosta edes ovelta kauemmaksi? Järkevää vetää mahat täyteen, jos noin heikottaa. Voi tätä nykynuorisoa .... Autostamme taisi kuulua huutonaurua. Hahah.

Pakkasimme mökissä kamat, ja ojensimme vähän naamojamme. Ennen yhtätoista olimme jo matkalla. Ajattelimme ajaa Kuusamon kautta, joka on hieman lyhempi reitti. Nukahdin toviksi matkalla. Matka sujui mukavasti, ja mussutimme hedelmiä evääksi. Kiimingissä pysähdyimme Marikan luokse kahville, jotta näin pientä kummipoikaani Tomia. Maailman söpöin lapsi. Emme oikein vielä ymmärrä toisiamme, mutta tykkäämme toisistamme jo kovasti. Lauantaina juhlitaan Tompan 1-vuotispäivää.

Reissu oli mahtava, keikat olivat huikeita ja järjestäjät todella mukavia ! Meille jäi todella hyvä maku suuhun Sallasta. Toivottavasti pääsemme joskus uudestaankin.

Kuvat: Joonas Karjalainen

Verkkokauppa auki.

Tätä kuosia myynnissä!

Huhhuh, nyt on verkkokaupan kimpussa aherrettu pari päivää, ja alkaa olemaan melko hyvällä mallilla. Kauppa avattiin eilen ostajille, ja sinne lisäillään jatkuvasti uusia tuotteita. Myös kuuntelijat saavat ehdottaa tuotetta, kuviota ja tekstiä. Parhaita ideoita toteutetaan ja palkitaan. Kurkkaa kauppaan täältä!

Verkkokauppa tehtiin suuren kysynnän vuoksi, ja toivon, että kuuntelijat nyt ostavat haluamansa tuotteet, sillä ne ovat vain heitä varten tehty. Emme me itsellemme tuotteita myyntiin tee, vaan teille. Ainoastaan teille. Verkkokaupasta löytyy käyttötavaroista mm. kasseja ja mukeja, ja vaatteista naisten ja miesten yläosia; pääasiassa t-paitoja, mutta myös huppareita ja toppeja. On logoja, tekstejä ja kuvioita - jokaiselle jotakin.  

Hyvä lahjaidea Sana-faneille!

HOX! Verkkokaupan lahjakortti arvotaan lähiaikoina Sana -sivulla! Seuraa ilmoittelua ja osallistu kisailuun.

Paljastuksia.

Perjantain keikka meni mukavasti, ja paikalla oli satapäinen yleisö. Jo soundcheckissä ilmeni teknisiä ongelmia, ja ne hieman vaivasivat keikkaamme. Ei se mitään, yleisö näytti nauttivan. Keikan jälkeen jakelin nimmareita ja sitten lähdimme Jukan kanssa viikonlopun viettoon.

Viikonloppu vierähti lähinnä suunnitellessa uusia myyntipaitoja, banderolleja, kotisivuja ja muuta graafista. Tilaamme keikoille uusia ständejä ja avaamme suuren kysynnän vuoksi verkkokaupan, josta voi ostaa fanituotteitani. Suunnittelun ohella ehdimme käydä elokuvissa katsomassa "Maman", sekä viettää herkkupäivää kera juustojen ja keksien. Nam!

Kotisivut ovat nyt tilauksessa, jes! Onhan se kivempaa, kun on erillinen kotisivu facebookin lisäksi. En vain ole aiemmin saanut aikaiseksi kirjoittaa sisältöä ja etsiä tekijää. Nyt taitava tekijä löytyi Jukan kaveripiiristä. Odotan sivujani innolla!

Keikkamyynti on sujunut hyvin, ja uusia keikkoja on varmistunut kourallinen. Lisää myydään kokoajan. Toiveita keikkapaikoista voi esittää facebook sivullani, vastaamalla asiaa koskevaan kyselyyn. Vain äänestämällä voit vaikuttaa, joten pikaisesti ääniä antamaan!

Annokseni Martinassa viime kerralla, NAM!

Lauantaina lähdemme keikkailemaan Sallaan. Reissu jännittää, mutta odotan sitä kovasti. Pysähdymme tuttuun tapaan syömään Rovaniemen Martinaan, sillä se on aivan mahtava ravintola! Suosittelen! Soundcheck keikkapaikalla on viiden pintaan, ja sen jälkeen ajatuksissa olisi lähteä kylpylään rentoutumaan matkan jäljiltä. Esiinnymme viimeisinä, eli klo 21.00. Jännää! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, ja yleisö pitää meistä!

Uusi biisi alkaa olemaan miksattu, ja kuulostaa todella hyvältä! Oulun keikalla olleet kuulivatkin kipaleen jo ennakkoon, kun esitimme sen ensimmäistä kertaa - Sallassa kappale kuullaan myös. Kivaa tarjoilla biisejä etukäteen niille, jotka tulevat meitä keikoille katsomaan. Haluan aina ns. palkita yleisöä, ja siksi monesti jaankin keikoilla myös levyjä ja muuta oheismateriaalia. Kappale julkaistaan vasta kesäkuun puolella, mutta se on mahdollista kuulla jo aiemmin singleltäni, jota painatetaan pieni painos Glittereihin jaettavaksi.

Lähiaikoina kannattaa seurata tarkkaan Sana - sivun ilmoittelua!

Keikkapäivän aamu.

Eilen käytiin naisporukalla treenaamassa EasyFitissä. Aikani meni lämmitelyn jälkeen aikalailla muiden auttamiseen, mutta ehdin itsekin treenata hieman jalkoja ja käsiä. Rakastan juoksumattoa! Ah, mikä sitä parempi keksintö. Treenit sujuivat hyvin, ja tämän päivän kommentoinnista päätellen naisetkin tuntevat tehneensä jotain, heh.


Minulla tämä päivä on alkanut keikkamyyntiä hoitaen, ja jännittäen illan keikkaa. Kyllä, keikat jännittävät aina, vaikka niitä on satoja takana. Enimmäkseen siinä jännittää se, onko paikalla katsojia ja hyvä meininki. Tälle keikalle otimme myös uuden biisin, jonka teimme kuluneella viikolla - jännittää muistanko sanoja. Toivotaan! Enemmän polvet tutisee ensi viikon lauantaina, kun auto starttaa aamupäivästä kohti Sallaa, jossa esiinnymme East-rockissa ja Tähdessä!

Kohta pitäisikin jo alkaa meikkaamaan ja katsomaan illaksi vaatteita. Silmäni on jo vähän parantunut, mutta joudun edelleen laittamaan siihen antibioottivoidetta - se rajaa aika paljon meikin mahdollisuutta. Myös poistetut ripsenpidennykset harmittavat, sillä omat ripseni ovat todella lyhyet ja kärsineen näköiset. Jospa vedän vaan kotoisasti ne aurinkolasit päähän...

Eilen kävin laitattamassa uudet kynnet. Nyt on kyllä niin uniikit, ettei varmasti tule vastaan kellään muulla! Ideani höystettynä Mirkan toteutuksella ei voi muuta kuin olla hyvä, upea ja mahtava. Olen niin iloinen uusista kynsistäni, kevään piristäjät. Varmasti cooleimmat ikinä!

Jospa pikkuhiljaa lähtisin pakkeloimaan sitä naamaria, ettei taas mene ihan viimetinkaan, kuten monesti on tapana.

Tänään Bysiksellä klo 19.00 ! Liput 8€!

Siivouspäivä.

Karvakaverit uudessa Kissafanissa!

Tänään pidin pienimuotoista siivouspäivää ja treenasin samalla uutta biisiäni keikkailua varten. Kappale on niin hyvä! Imuroin asuntoni, moppasin lattiat ja järjestelin tavaroita. Onhan siinä hommaa yhdelle, sillä pinta-alaa löytyy 81 neliötä. Mukavaa, kun selkäni on toipunut sen verran, ettei se häiritse siivoamistani enää. Tykkään pitää paikat puhtaana, vaikka näin keväisin se onkin mahdoton tehtävä kissojen karvan lähdön vuoksi - saisi imuroida joka päivä, monta kertaa. Ei sovi aikatauluuni. 

Kesken siivousprojektin JS Studion Satu miesystävineen piipahti kahvilla ja poistattamassa ripseni, jotta tulehdus pääsee paranemaan paremmin. Nyt silmä on helpompi pitää puhtaana. Näytän alastomalta, kasvojeni kehykset puuttuvat, mutta terveys täytyy aina asettaa jopa kauneuden edelle. (Sanoinko todella noin?)

Hajuvesihyllyni makuuhuoneessa.

Kun ripset oltiin poistettu ja kahvit juotu, jatkui raivokas siivoaminen. Imuri heilui ja matot olivat rullalla. Kissat keksivät tietenkin hankaloittaa projektia ryömien mattorullien sisään ja avaten niitä. Huoh. Heidän täytyy aina saada osallistua kaikkeen, ja välillä se raastaa hermojani. Lue kissoistani uudesta Kissafanista! Onneksi lopulta lattiat saatiin pestyä ja matot asetettua paikoilleen. 

1/5 toppihyllyistäni.

Siivouksen ohella huomasin jälleen pursuavan vaatehuoneeni, jota täytyisi taas tyhjentää turhista vaatteista. Fakta vain on, etten todellakaan käytä puoliakaan siellä olevista kuteista. Vaatehuoneessa on useita hintalapuin varustettuja vaatteita, jotka eivät ole ikinä päällä käyneet. En vain raaskisi luopua. Viimeksikin kävi niin, että aloin ottamaan myynnistä vaatteita takaisin, kun mietinkin, että jos joskus sittenkin haluan sen päälleni... Idioottimaista, sillä järkeni sanoo, etten ikinä laita sitä päälleni. Silti muuan mekot palautuivat vaatehuoneeseen myytävien listalta.

Footwayn ihania kenkiä. Uusimmat löydöt!

Toinen iso ongelma-alueeni on eteinen, joka on täynnä kenkiä. Jopa hattuhyllylläni on kenkäpareja! (Hattuhyllylle siis päätyi vain hienoimmat, eli uusimmat Footwaylta tilatut kengät.) Kaapit ovat täynnä kenkiä, ja kenkäkaappi ja kenkälaatikot pursuavat niitä. Talveksi taisin ostaa reilut kymmenen paria kenkiä, ja käytin niistä neljiä. Toissa talvestakin on edelleen käyttämättömiä nilkkureita kaapissa. Kesäkenkiä laatikoissa on jonoksi asti, sekä keikkailu, urheilu ja vapaa-ajan kenkiä niin paljon, etten edes muista koska olen viimeksi joitain niistä pitänyt.

Totesin taas, että ylimääräisistä kengistä on päästävä eroon. Onhan minulla useat kengät myynnissä, mutta se ei paljoa auta tässä kaaoksessa. Myytävät kengät ovat siististi pois tieltä, ja silti eteiseni tursuaa kenkiä! 

Vaatehuoneesta housuhyllyä.

Kengät ovat heikkouteni, ja kyllähän naisella nyt pitää olla jokaiseen tilaisuuteen sopivat jalkineet. Mistä sitä ikinä tietää tuleeko häät, hautajaiset, bileet vai illalliskutsut? Hyvä varautua etukäteen ostamalla upeita kenkiä. Entä kun niitä tilaisuuksia ei sitten tulekaan, ja kengät lojuvat vuosia käyttämättä? Niimpä. Pitäisiköhän minun lahjoittaa kenkiä pois, tai myydä niitä ihan pilkkahinnoin? Mitä teen? Ideoita?

Täytyy joku päivä hyökätä vaatehuoneen ja kenkien kimppuun ihan tosissaan, ja pistää sieltä sivuun kaikki, joita en käytä. Voisin tarvita projektiin stylistin apua, etten vahingossakaan heittäisi pois vääriä. Tavarat voisi viedä myyntiin vaikka kirpparille, sillä netissä myyminen on vaivalloista, eikä tuota oikein tulosta. Jotain näille pursuaville kenkä - ja vaatekaapeille täytyy tehdä. Kumpa vain saisin voimaa irroittaa otteen turhista ihanuuksista.

DiamondGlamourin vaatteet.

DiamondGlamourin vaatteet ovat sellaisia, joista en luopuisi vaikka olisi pakko! Värikkäät, trendikkäät ja glamourit vaatteet ovat suosikkejani, vaikka välillä on kiva pistää päälle ihan vaan lökättävät kolitsihousut. En olekaan tyylillisesti suuntaunut mihinkään tiettyyn, vaan puen päälleni aina sitä, mikä tuntuu hyvältä ja sopii tilaisuuteen. DiamondGlamourin valikoimasta löytyy kaikki. Kurkkaa vaikka itse täältä!

Osa kengistäni...

Siivous herätti tälläisiä ajatuksia tällä kertaa ja toivon, että saan joku päivä itseäni niskasta kiinni, ja turhat kamppeet lahjoitettua tai myytyä uusiin koteihin. Miksiköhän en voi ikinä olla ajattelematta ja ottaa vaan ihan iisisti turhia stressaamatta? Se ei vaan taida olla tapaistani. Aivoni raksuttavat aina, ja mietin lähes kokoajan jotakin - useimmiten kaikkea turhaa.

Noh, siivous on onneksi tältä erää takana, eivätkä kynnetkään vaurioittuneet pahasti kaksien kumihanskojen läpi, vaikka läträsin voimakkailla pesuaineilla. Huomenna tosin onkin aika Kynsistudio MiMiin, jossa minulle tehdään taas ihanat uudet kynnet. Mietin leopardikuosia, mutta mielihän ehtii vielä muuttua huomiseen mennessä...

Rakastan koristeita ja sisustustavaroita.

Tähän päivään ei juuri muuta mahtunutkaan kuin siivousta ja uuden biisin treenailua. Ehdin minä ohimennen parista keikasta käydä neuvotteluja ja tehdä yhden uuden keikkaversion. Perjantaina sitten keikkaillaan Oulussa Bysiksellä ja ensi viikolla Sallassa! Toukokuulle on myyty keikkoja jo Ouluun, Pyhännälle, Kuopioon ja Siilinjärvelle. Kivaa! Toivottavasti saamme paljon keikkaa nyt kun selkäni antaa viimein periksi esiintyä. Minä paranen sittenkin, vaikka olin jo varautunut muuttamaan koko loppuelämäni. Terveys on kaikista tärkeintä, mutta sitä ei välttämättä tajua ennenkuin sen menettää.

 

Pidä huolta itsestäsi, kehosi on temppelisi!

Aurinko paistoi risukasaan.

Joku ylempi voima oli päättänyt päiväni olevan kehno. Heräsin huonosti nukutun yön jälkeen aikaisin varaamaan lääkäristä aikaa, jotta pääsen näyttämään kipeää silmääni. Sain onneksi ajan. Nousin sängystä lopulta yhdeksän pintaan, nappasin "huumaavan" esilääkityksen ja puoli kymmeneltä Markus tuli hakemaan minut hammaslääkäriin. Markus lähti henkiseksi tuekseni, sillä kammoan hammaslääkäreitä - tai enemmänkin puudutuspiikkiä. Näimpä en ottanut puudutusta, eikä se poraaminen niin inhoittavaa ollut kun väitetään. Vähän vihlaisi. Homma oli ohi 20 minuutissa.

Markus lähti hammaslääkärin jälkeen, ja jäin itse odottamaan lääkäriaikaani, josta tuomioksi tuli silmän sidekalvon tulehdus. Hoidoksi määrättiin viikon kuuri antibioottivoidetta, ja ripsienpidennykset tulee poistattaa. Olen siis perjantain keikalla aurinkolasit päässä. Heh.

Hyppäsin pois bussista Toppilassa ja kävelin apteekkiin hakemaan antibioottivoidetta. Lähtiessäni sieltä kaivoin puhelimeni, jonka kosketusnäyttö ei kuitenkaan totellut. Muutama ärräpää siinä lenteli. Marraskuussa ostettu puhelin oli jo rikki. Kiva. Voi että ärsyttää. Nyt on sitten käytössä vanha puhelin, jolla en osaa edes näpyttää tekstareita. Sen siitä saa, kun lankesi "älypuhelimeen", heti rikki.

Kotiin päästyäni varmistelin yhden keikan, ja aloin alustamaan seuraavia. Sitten innostuinkin äänittelemään uutta biisiä, jonka kertsin Marika tulisi äänittämään myöhemmin päivällä. Työstimme kertosäettä pitkään, sillä se on aina ollut heikkouteni. Eilen onneksi olin keksinyt siihen nerokkaan sovelluksen, joka sopi Marikan suuhun täydellisesti! Kertosäkeen kruunasi taustahuudot ja Marikan hyräilyt. Täydellistä. Biisistä tuli niin hyvä, että hajonnut puhelimeni ja silmätulehdukseni unohtui välittömästi! Kappale julkaistaan singlellä, joka jaellaan Glittereistä veloituksetta.



Kyseiseen kappaleeseen tehtiin jo aiemmin erilainen kertosäe, mutta se ei ollut iskevä - lähetin kappaletta myös eri kertsinikkareille, mutta kukaan ei oivaltanut sopivaa sovellusta. Lopulta minä "maailman surkein kertosäkeiden tekijä" sen keksin! Nyt olen ylpeä itsestäni. 

Ehdimme Marikan kanssa myös käydä levyn biisejä läpi, uudistaa keikkasettiä ja pohtia uusia promokuvia. Olemme hyvä tiimi. Molemmat ovat todella kriittisiä. Tuntuu, että mitä pidemmälle hommia viedään, sitä isomman panoksen annamme musiikille, mutta teemme sen silti pilke silmäkulmassa.

Päivä siis ei päättynyt läheskään niin huonosti kuin alkoi.

Intohimona kynnet.

Kynsipisteeni.

Olen kirjoitellut paljon laihdutuksesta ja musiikistani, mutta kolmas harrastukseni on jäänyt hieman pimentoon. Teen siis kotonani harrastuksena geelikynsiä ja kynsien lakkauksia! Se on mukavaa näpertelyä, ja kivaa vaihtelua normaaliin musiikkipainotteiseen arkeen. Kynsiä tehdessä ei mieti uuden kertsin sovellusta tai keikkakiertuetta. Pää tyhjenee, ja voi vain keskittyä hetkeen. On upeaa luoda jotain niin kaunista.

Värejä, kuvioita ja glitteriä.

Tilasin kynsienlaittovehkeet viime kesänä hetken mielijohteesta. Ensimmäiset kynteni olivat ihan kamalat, ja naurammekin Jannikan kanssa edelleen sitä, miten hän aina suostuukin koehenkilöksi kaikkeen hulluun. Alussa tein kynsiä vain kavereille 5-10€ korvauksella, mutta käsien käydessä vähiin aloin etsimään ulkopuolisia "asiakkaita".


Alkuun lisäsin kynsikuvani omaan facebook-profiiliini, mutta sitten minua alkoi ärsyttämään kymmenet kynsikuvat, ja tein facebookiin oman sivun kynsiprojektille. Keksin sen nimeksi "SaNails". Voit seurata sitä täältä! Nykyään etsin käsiä kyseisen sivun kautta, ja se onkin saanut satoja tykkääjiä myös kaveripiirini ulkopuolelta. Hienoa! Mikäs siinä - ihminen saa edulliset kynnet ja minä harjoitusta. Hyvä diili.

Vihreää paljettia.

Kukaan ei tietenkään (toivottavasti) luule tulevansa kokeneelle konkarille, vaan facebook- sivuni infossa painotetaan sitä, että olen aloittelija. Kynsillä on tyytyväisyystakuu, eli mikäli kynnet ovat mielestäsi rumat, niin sinun ei tarvitse niistä pyydettyä summaa kustantaa, ja poistatan / teen uudet vielä kaupanpäälle. Tyytymättömyys tulee ilmaista kynsienlaiton yhteydessä. Minulla on myös viikon korjaustakuu, joka kattaa kynsien korjauksen, kun ne irtoavat tai hajoavat sinusta riippumattomista syistä - eli kun laitossa on tapahtunut virhe. Korjaustakuu ei kata rahan palautusta, vaan ainoastaan uudet kynnet. Rahan palautus ei kuulu takuuseen siitä syystä, että kynsiin menee aikaa ja tarvikkeita reilusti, ja sinisilmäisenä saattaisin joutua huijatuksi. Nämä säännökset koskevat jokaista, ja ihminen hyväksyy ne tullessaan kynsien laittoon luokseni. Kaikki käy ilmi sivuni infosta, jonka pyydän jokaisen lukemaan ennen tuloaan.

Väri vaihtuu lämpötilan mukaan!

Kynsienlaitosta on pyritty tekemään tyytyväisyys - ja korjaustakuulla asiakkaalle mahdollisimman riskitöntä, sillä tarvitsen käsiä harrastaakseni. Tämä ei ole yritystoimintaa. Asiakas saa silti halutessaan käteiskuitin, mutta useimmat luottavat minuun sen verran, että korjaan kynnet veloituksetta ja huollan ne sovittuun hintaan. Eihän tässä ole tarkoitus ketään huijata tai rahastaa, harrastaa vain ja luoda kauniita kynsiä. Teen tätä intohimosta, en rahasta, jonka huomaa myös kynsien hinnoissa.

Geelasin viime kesänä omat varpaani!

Korjaustakuuta ei ole tarvinnut vielä hyödyntää muottikynsissä, mutta viime vuoden tippikynsiä korjailtiin kourallinen. Ne eivät vain pysyneet! Mainitsenkin aina asiakkaalle, että mielestäni muottikynnet ovat kannattavammat pysyvyyden vuoksi. Olen nyt harjoitellut muottikynsien tekoa alkuvuoden, ja jopa huoltanut parit kynnet. Nice. (Muottikynnet kaipaavat tosiaan huoltoa 3-5 viikon kohdalla, jos niitä haluaa ylläpitää kauniina.) Kesää kohti mennessä haluan kokeilla myös varpaiden geelausta, koekaniinit voivat jo ilmoittautua facebookissa!

Väri vaihtuu lämpötilan mukaan!

Kynsiharrastuksessa minua kiehtoo suuresti ihanat värit, glitterit, kuvioinnit ja mielikuvituksen juoksu. Useimmiten minulla ei ole ideaa kynsiin kun alan koristelemaan, vaan idea syntyy tehdessä. Koekäsille on mukavinta tehdä, kun saa tehdä juuri sellaiset, kuin itse haluaa. Toki on mielenkiintoista ottaa haasteita vastaan, ja tehdä myös toisten ideoilla kynsiä - siinähän sitä kehittyy, kun poistuu omalta mukavuusalueeltaan. Tutkin jatkuvasti muiden tekijöiden kynsiä ideoiden toivossa, ja esikuvani on tietenkin oma kynsiteknikkoni, Kynsistudio MiMin Mirkka - suosittelenkin aina häntä, jos joku etsii ammattilaista kynsientekijää. Sellaisen ihmisen on turha tulla minun luokseni, sillä minulla on vielä huomattavasti kehittämisen varaa! Olen silti tyytyväinen kehittymiseeni, ja siihen, ettei kukaan asiakas ole lähtenyt maksamatta, eli tyytyväisiä naisia löytyy läjäpäin! Haluan olla luotettava, mukava ja taitava "kynsiteknikko" - tervetuloa kokeilemaan!

Poltin tupakkaa kahdeksan pitkää vuotta. Päivässä paloi helposti maxi-aski. Vieroitusoireet näkyivät mm. käsien tärinänä, enkä tuolloin olisi voinut ikinä kuvitella olevani joskus "kynsiteknikko". Ei poikamaiseen olemukseeni tosin muutenkaan olisi sopineet mitkään kauneudenhoitoalan työt. Onneksi kasvoin ohi tuosta iästä, ja voin avoimesti olla oma itseni, ilman, että imagoni asettaa rajoja. En voisi enää kuvitellakaan palaavani siihen tilanteeseen, jossa elin. Rakastan laittaa kynsiä, ja toivon kehittyväni siinä vielä todella hyväksi! Nälkä kasvaa syödessä.

Sähkönsininen uni.

Näin viime yönä unta, että salainen musiikkiprojektini päätyi radiosoittoon, jonka kautta minut kutsuttiin levy-yhtiöön juttelemaan sopimuksesta. Vastassa oli kaksi naista, jotka katsoivat minua toiveekkaasti sanoen, että olisin juuri sopiva. Ihmettelin. Toinen naisista kysyi, olisinko valmis värjäämään hiukseni vihreiksi tai sinisiksi, totesin sinisen olevan ihan okei. Nainen kysyi, osaanko kävellä korkokengillä katsoen jalassani olleita "räppitossuja". Kurtistin kulmiani epäillen, ja sanoin ääni värähtäen osaavani. Naiset vetäytyivät kauemmaksi juttelemaan keskenään ja palasivat hetken päästä takaisin. He sanoivat, että saisin sopimuksen, jos olisin valmis muuttamaan imagoni. Minusta tulisi sinihiuksinen seksipommi, sellainen joka myy musiikkia puoliksi (ellei kokonaan) ulkonäöllään. Minä suostuin.

Uni jatkui vielä pitkään, jostain syystä hengasin paljon kyseisten naisten kanssa ja näin myös heidän ökytalonsa. Biisini alkoi soimaan kaikkialla. Promokuvissa minut oli puettu niukkiin vaatteisiin ja korkeisiin korkoihin. Sähkönsininen pörrötetty tukkani ja vahva meikkini teki minusta enemmänkin halvan näköisen. Siinä minä keikuttelin, ja kuvaaja räpsi kuvia levyn kanteen. Olin iloinen, olin saavuttanut unelmani - pääsin työstämään levyä ammattilaisten kanssa. Ainoa vain, että minulta oli viety minuuteni, mutta uni-minää se ei jostain syystä haitannut.

Herätyskello alkoi soimaan.

Kuva: Juho Tauriainen

Huh, onneksi heräsin. Ensinnäkin haluaisin kysyä itseltäni, että WTF?! Millä tapaa ne siniset hiukset ovat muka seksikkäät? Mahtoi alitajunnassa tapahtua joku pieni moka. Toisekseen ottaisin kantaa uni-minääni sen verran, että en kyllä ikinä suostuisi muuttamaan itseäni jonkun toisen pyynnöstä! Jos muutos pukeutumiseen tai tyylini tulee, se muutos lähtee minusta itsestäni - ei muista. En käsitä, miten olin unessani niin tyhmä ja heikko. Yrittiköhän uni viestittää minulle jotakin?

Jokaisen artistin unelma on päästä työskentelemään ammattilaisten kanssa, ja päästä toteuttamaan itseään. Se on myös minun unelmani. Onneksi olen saavuttanut palan siitä, sillä toteutan itseäni kokoajan. Olen päässyt työstämään biisejä myös ammattilaisten kanssa, joten ehkä olen ihan tyytyväinen tilanteeseeni. Haluan jatkuvasti kehittää itseäni, kokeilla uutta ja saada kokemusta, joten olen avoin kaikelle uudelle. En ota palautteesta nokkiini, vaan otan kritiikistä opiksi, ja varsinkin parin ammattilaisen sanat ovat porautuneet mieleeni. Niiden neuvojen avulla olen kehittänyt äänenkäyttöäni ja tyyliäni. Ehkä vielä joskus on minun vuoroni loistaa. 

Suomessa on tavallaan vaikea menestyä, varsinkin jos asuu kehäkolmosen ulkopuolella, eikä tunne "oikeita ihmisiä". Reittä pitkin on helppo kiivetä, sen tien kaikki varmasti tietää. Minua taasen mietityttää se, että voiko silloin sanoa saavuttaneensa itse jotakin? Tunteeko silloin tehneensä töitä asian eteen? En usko. Toinen tälläinen väylä on myös tv-formaatit, esim. Idols. Itse en tue näitä, sillä mielestäni jokaisen pitäisi luoda omaa uraansa ja työntää itse jalkaa oven väliin - nähdä vaivaa unelmansa eteen. Tiedän kyllä, kuinka se välillä turhauttaa. Suomi on pullollaan kaiken maailman tosi-tv "tähtiä", turhia julkkiksia ja sellaisia laulajia, joita kukaan ei kuuntele. Silti tv-formaattejen kautta niitä pusketaan viihteen nimissä kokoajan ulos. Käsittämätöntä. Monet lahjakkaat kaverit jäävät jalkoihin.

Kuva: Seppo Hinkula

Menestys on pitkälti itsestään kiinni, kuinka paljon jaksaa tehdä töitä sen eteen, mutta suurimman osan menestyksestä määrittelee kansa. Ei Tuksukaan keikkailisi, jos ei kukaan menisi katsomaan, eikä Viidakon Tähtösiä näytettäisi jo toista tuotantokautta, jos kanava vaihtuisi ohjelman alettua. Tämä on fakta. Ihminen itse päättää, millaista viihdettä tuotetaan. Esimerkiksi rap-musiikki on muuttunut kaupalliseksi, sillä se myy eniten! Tottakai sitä silloin halutaan tehdä. Tälläisessä maailmassa harva pärjää sillä ns. "omalla jutulla", vaan pitäisi mennä massan mukaan menestyäkseen. Monet ovat valmiita tekemään sen. Mielestäni on typerää, että kaikki biisit kuulostavat samalta ja aihepiireinä on lähinnä juhliminen. Minä teen omaa juttuani, ja jos menestyn joskus sillä, niin olen onnellinen. En muuta itseäni, arvojani tai musiikkiani toisten mukaan. Olen oma rääväsuinen itseni loppuun asti.  

Elämme vain kerran, eletään se elämä omilla ehdoillamme. 

Kesäkuntoon?

Alarivi laihdutuksen varrelta. :)

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa laihdutuksesta. Uusille lukijoille tiedoksi, että minulla on reilun 20kg:n painonpudotus takana, johon innostus lähti omasta pahasta olosta ja kammottavasta ulkonäöstä. Sillä sekunnilla tumppasin tupakan, lopetin alkoholin juomisen ja jätin herkut. Työtä ja itsekuria se vaati, mutta olen erittäin onnellinen, että tein sen. En voisi kuvitella elämääni enää ylipainoisena, saati sitten tupakoitsijana. En ollut tyytyväinen kehooni, enkä voinut siinä hyvin. Tiputin kolme vaatekokoa. Vieressä kuvia minusta vuosilta 2009-2011. 2008 taisin olla painavimmillani, ja kiloja oli 84!

Nyt olen kiinteyttänyt itseäni hyvällä menestyksellä, lähinnä ruokavalion avulla, sillä aikatauluni musiikin ohella ovat tiukat. Olen päässyt vain kerran viikossa treenaamaan, jolloin rääkkään itseäni täysillä! Kunhan kiireet hellittävät, olisi tavoite käydä viisi kertaa viikossa harrastamassa liikuntaa. Onneksi tiet sulavat kovaa vauhtia, ja pian pääsee ulos juoksemaan ja pyöräilemään (mikäli pyöräni ei ole talven aikana lähtenyt kävelemään pyörävarastosta... ). Olisin laittanut teille kiinteytyskuvaa, mutta jänistin loppumetreillä, sillä olen kuvassa vain alusvaatteissa. Tässä päästään tähän ikuisuuskysymykseen, miksi bikinikuvat ovat okei, mutta alusvaatekuvat jännittää? Niimpä.

2008.

Laihdutus ei ole mitään rakettitiedettä, eikä kukaan voi sanoa "en osaa, en pysty, en voi". Esteenä ei ole työvuorot, eikä kiireinen arki. Nämä ovat tekosyitä, joista pitää päästä heti alussa jo eroon. Vuorokaudessa on 24 tuntia, joista varmasti jokainen voi tunnin treenata. Töissä on varmasti aikaa lapioida rahka-annos pullan sijaan ja proteiinipatukka suklaapatukan sijaan. Kotona voi kiiressäkin paistaa kanat ja nakata lautaselle salaatin ja raejuuston kera - tähän menee muutama minuutti. Tai voit jättää kanat hautumaan wok-vihannesten kera - saat aikaa touhuta muuta siihen väliin. Se on niin yksinkertaista, ja ainoa este projektille on oma pääkoppasi. Valinta on sinun - se on sinun kehosi. Sinä päätät haluatko elää ylipainoisena vai sopusuhtaisena? Se on jokaisen oma valinta, joka johtaa juurensa ihmisen hyvinvointiin. Kysy itseltäsi, voitko hyvin nyt - näillä elintavoilla. Mieti asiaa ja tunnustele vointiasi.

2009.

Tiedosta kehosi ja hyväksy muutos. 

 

Olen viime aikoina saanut taas paljon kyselyitä painonpudotuksesta, ja ehkä turhankin monet ovat pyytäneet apua liikuntaohjelmiin ja ruokavalioihin. Ajattelin siispä kiteyttää näitä asioita yleisesti tähän tekstiin, koska valitettavasti aikani ei riitä auttamaan jokaista erikseen. Ohjeeni ovat ylipainoisille ihmisille, ei lapsille tai nuorille. Lapsien ja nuorten ei tarvitse laihduttaa tai ajatella "täydellistä vartaloa". Eläkää nuoruutenne täysillä ja murehtikaa sitten vanhempana. Luotan siihen, että jokaisen vanhemmat huolehtivat lapsen terveellisestä ruokailusta ja karkkipäivistä, vaikka tiedänkin ettei tämä aina ole totuus. Aikuiset ovat vastuussa lapsista, ja toivonkin jokaisen tätä lukevan uhraavan ajatuksen ja panostavan lapsiensa terveelliseen ruokailuun. Ylipaino on kasvava ongelma.

Lähdetään liikkeelle taas siitä päätöksestä, johon kukaan muu ei voi vaikuttaa kuin sinä itse. Pistämällä sen suklaapatukan suuhusi, et tee pahaa kenellekään muulle kuin itsellesi. Jokaisella ylimääräisellä kaloripommilla tuhoat vain omaa kehoasi. Jokainen herkku aiheuttaa pahaa vain sinulle! Et siis hyöydy mitään siitä, että syöt kumppaniltasi salaa - ei se häntä lihota, vaan sinua! Tajusitko pointin? Hyvä.

2010.

Päätöksen jälkeen teet ruokaremontin kaappeihisi, eli heität roskiin kaikki herkut ja rasvaiset tuotteet. 10% rasvasääntö on hyvä ja helppo muistaa - voit syödä tuotteita, joissa on alle 10% rasvaa. Kaapeista hävitetään herkkujen lisäksi valmisruoat, tästä lähtien kaikki ruoat tehdään itse. Herkkujen hävittäminen meinaa sitten todellakin HÄVITTÄMISTÄ ROSKIIN, eikä suuhun! Siinä tilanteessa ei ajatella, että "jos syön vielä nämä, ja sitten..". Mikäli menetetty raha vaivaa, niin anna tuotteet ystävällesi. Älä syö niitä itse PISTE, eikä tästä tingitä!

2011.

Hyvä, kaapit on siivottu. Aika marssia kauppaan, jossa herkkuhyllyt kierretään kaukaa, eikä kauppaan mennä nälkäisenä. Pakkaa ostoskoriisi hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja kasviksia - mieti valmiiksi mitä ruokaa valmistat, neuvona, että jokaisesta ruokailusta löytyy proteiinituotteita (ei pelkkää kasvisperäistä, aina myös eläinperäistä, rahkaa tai raejuustoa.). Rasvatonta maitorahkaa ja raejuustoa kannattaa varastoida väli - ja iltapaloiksi. Vähärasvaiset/vähäsokeriset mehukeitot ovat hyviä rahkan kanssa ja sellaisenaan! Osta naposteluhaluusi esim. porkkanaa ja hapankorppua, mutta yritä päästä tavasta ensimmäisen viikon aikana eroon. Osta kanaa, josta voi valmistaa esim. herkullista kasviskanagratiinia, keittoa, kanawokkia tai salaattia. Myös kalat ja vähärasvaiset jauhelihat sopivat. 

Minimoidakseen turhia hiilareita, kannattaa leipä ja turhat lisukkeet (peruna, riisi, pasta) jättää pois tai annostella lautaselle pienempi annos kuin oma nyrkkisi. Kovat rasvat on myös hyvä jättää, mutta öljyjä syötävä. Osta omega3- tabletteja (esim. Möller). Lisää annoksiin salaattia tai rehuja muussa muodossa. Opettele syömään aamiainen, jotta kehosi käynnistyy ja toimii oikein. Älä jätä lounasta tai päivällistä väliin, sillä muuten ahmit illalla kaksin käsin. Ruokailujen säännöllisyyttä ei voi painottaa tarpeeksi tässä kohtaan! Syö n. 3h välein, pienempiä annoksia. Älä napostele välissä. Mikäli annoskokosi on nyt luonnottoman iso, ala pienentämään sitä ruokailu kerrallaan poistamalla ensin ruokalusikallinen, sitten kaksi, kolme jne siihen asti, että annos näyttää kohtalaiselta (n. 100g lihaa, lisuketta max oma nyrkki, runsas salaatti/kasvispeti). Santsauskierrokset ovat nyt historiaa! Ruokarytmisi on nyt siis; aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Jos treenaat, juo palautusjuoma sen jälkeen tai syö rahkaa. Älä jätä ruokailuja väliin!

2012.

Esimerkki omasta ruokavaliostani:

Aamupala : Purkki maitorahkaa + hedelmiä, mehukeittoa tai jogurttia

Lounas: 100g vähärasvaista lihaa, kanaa tai kalaa. Runsas salaatti, raejuustoa, oliiviöljyä

Välipala: Hedelmä + 30g saksanpähkinöitä tai Nutrilett-patukka

Päivällinen: 100g vähärasvaista lihaa, kanaa tai kalaa + 200g wokkivihanneksia tai 1dl lisuketta + hedelmä

Iltapala: 100g raejuustoa tai rahkaa + 1,5dl marjoja tai hedelmiä

Kyse on elämäntapamuutoksesta, jolloin on hyvä tuntea kehosi, tiedostaa sen enegian tarve ja opetella syömään oikein. Nopeat laihdutuskuurit ovat erikseen, ja tuottavat hetkellistä tulosta. Pysyvä painonpudotus vaatii muutoksen koko elämääsi. Opettele siis ateriarytmiä ja terveellistä ruokavaliota, ja ota tarvittaessa avuksesi ateriankorviketuotteita, esim. Nutrilett. Varsinkin kiireessä Nutrilett korvaa kätevästi väliin jääneen aterian. Laihdutuksessa kun on ehdottoman tärkeää syödä kaikki viisi ruokaa. Jos jätät kokonaan syömättä, tuhoat kehoasi. Oikeanlainen ruokavalio kiinteyttää ja polttaa rasvaa, yhdistettynä liikuntaan saat hyviä pysyviä tuloksia! Tsemppiä. Jos minäkin pystyin siihen, sinäkin pystyt!

Henkilökohtaiset kysymykset voi lähettää suoraan os. elamantapamuutos@hotmail.com , joka on tehty kysymyksiänne varten - autan kaikkia henkilökohtaisesti parhaani mukaan, aikataulusta riippuen.

Älä elä syödäksesi, vaan syö elääksesi.

Rehellistä tekstiä.

Kyselin facebook - sivullani, mitä ihmiset haluaisivat lukea blogistani. Kannatusta sai se, että mistä ne sanat tulevat ja muotoutuvat biisiksi? Entä mistä sain innostuksen räpätä ja millaista on tehdä biisiä? Myös oman rap-uran aloitus mietityttää kuuntelijoitani. 

 

Mistä kaikki alkoi?

Aloitetaan kertomalla mistä sain innostuksen musiikin tekoon ja miten se kaikki sitten lopulta alkoi. Musiikki on aina ollut osa elämääni. Jo vaippaikäisenä tanssin huonosti horjuen musiikin tahtiin, ja oppiessani ääntelemään tykkäsin laulaa. Muistan aina, kuinka vuonna 1995 Kuopion torilla radiolähetystä tehnyt nainen pyysi minua laulamaan, ja lauloin ääni täristen Hämähäkkiä - myöhemmin kirosin, että miksi en laulanut Anna mulle tähtitaivas, joka oli lempparibiisini. Se oli ensimmäinen esiintymiseni. 

Sanna 14v.

7-vuotiaana aloin kiinnostumaan enemmänkin rytmisestä laulusta, jota räpiksi kutsumme. Lapsen korvaan nopea tempo ja ovela rytmitys kuulostivat hauskalta. Tuolloin totesin ensimmäisen kerran, että minusta tulee isona räppäri. Kavereiden ystäväkirjat saivat hieman poikkeavan vastauksen minulta kohtaan "Minusta tulee isona...", mutta en minä juurikaan haaveillut muusta - vaikka välillä yritinkin ajatella jotain "normaalia ammattia".

Olen pienestä asti ollut rääväsuinen ja luova, mutta kovan kuoreni alla todella herkkä. Saatoin esittää vahvaa ja horjumatonta, kenties johtuen vanhempieni erosta, jota en lapsena osannut käsitellä. Purkasin pahaa oloani kirjoittamalla runoja ja piirtämällä. En kertonut kavereille runoharrastuksesta, sillä häpesin sitä - se oli nörttejen puuhaa! Ala-asteella silti liityin kirjapiiriin, jolloin monien käsitys minusta muuttui. Olinkin ihan normaali herkkä pieni tyttö.

Runot vaihtuivat rap-sanoituksiksi ollessani 10-vuotias. Innostus lähti siitä, että olin kuunnellut räppiä jo vuosia ja puhelaulanta miellytti korvaani. Kuvittelin jossain vaiheessa, että osaisin itsekin räpätä. Niimpä aloimme työstämään yhdessä siskoni Kiiran kanssa minulle ensimmäistä biisiä. Se kertoi sydänsuruista, kuolemasta ja ongelmista. Ajatus kappaleesta hymyilyttää nytkin. Kiira kirjoitti kertosäkeeseen englantia ja jopa espanjaa, jota minä sitten hölmönä yritin c-kasetille räpätä. Lopulta biisi oli purkissa. Se oli kamala. Perheeni tyrmäsi rap-haaveeni, ja niimpä räppääminen jäi ammattilaisille.

Konfirmaatio 2005.

Yläasteella jatkoin rap-sanoitusten tekoa. Kirjoitin elämästäni ja kuvitteellisista tapahtumista. Monet kappaleet käsittelivät sitä, että olen paras tai kovin. Tyhmää uhoa. Onneksi mukaan mahtui myös herkkää pohdintaa elämästä, parisuhteista ja ihmisarvosta. Minulla on edelleen tallessa jokaikinen kirjoittamani sanoitus.

Kasin lopulla törmäsin bussipysäkillä vanhaan ystävääni, ja kysyin kuulumisien ohella mistä hän oli tulossa; "Studiolta", hän vastasi. Katsoin kysyvästi, ja hän kertoi tekevänsä räppiä. Onnenpotku! Sanoin, että olen itsekin kirjoittanut sanoituksia ja kokeillut räpätä. "Tuu fiittaa kertsiin", hän sanoi. Se oli elämäni käännekohta. Sillä sekunnilla. Siinä bussipysäkillä.

Dicon lavalla 2005.

Kului viikon päivät, ja olinkin studiolla Villen kanssa. Minua jännitti kamalasti. Äänitimme kappaletta, joka kertoi pettämisestä. Minä räppäsin kertosäkeessä, ja pari kohtaa säkeistössä. Olin onneni huipulla, kun kappale oli valmis. Soitin sitä kotona isälleni, kavereilleni ja kaikille tutuille. Olin kuin mikäkin iso stara, vaikka räppäsin offbeattiin tönköllä äänenkäytöllä.

Äänityssession jälkeen palasin studiolle viikottain tekemään soolomateriaalia ja julkaisin sitä netissä. Ongelmani oli vasemman korvan kuuroutuminen ja menetetty rytmitaju. Ei se minua lannistanut, yritin vain harjoitella kovasti. Kappaleiden julkaisun jälkeen perääni huudeltiin törkeyksiä ja sain kuulla musiikkini ohella hieman pyöreästä ulkonäöstäni ja isoista housuistani oikein olan takaa. Yritin vain kestää palautteen ja jatkaa unelmani perässä. Olin räpännyt vasta pari kuukautta, kun esiinnyin ensimmäisen kerran - rippileirilläni. Sen jälkeen vierähti reilu kuukausi, ja nousin Dicon lavalle ystävieni kannustamana. Siitä se sitten lähti, meikäläisen räppiura.

Harrastukseni, jota uraksikin kutsutaan, lähti siis käyntiin aika luontevasti. Se oli haaveeni, jota seurasin väsymättä. Sain kuulla todella paljon negatiivista, joka oli musertaa minut, mutta musiikki sai minut pidettyä pystyssä. Kirjoitin päiväkirjamaisesti nuoruuteni ongelmista, ja sen avulla selvisin niistä. Koko elämäni nuoruudesta aikuisikään on kappaleina, jokainen elämänvaihe, jokainen tunne ja kyynel. On outoa, mutta upeaa, että monet teistä ovat sanoneet kasvaneensa kanssani - nuorina kuunnelleet pikku-Sannaa, ja nyt vanhempana kuuntelevat tekstejäni, jotka ovat kasvaneet kuten minäkin. Läheskään jokainen artisti ei koe tälläistä, ja olen todella kiitollinen, että minä saan kokea sen.

Mitä pääni sisällä tapahtuu?

2006.

Siirrytään sanoituksiin. Kyllä, kirjoitan kaikki itse ja useimmat kertovat omasta elämästäni. Nuorena kaikki tekstini tulivat suoraan elämästäni ja siitä, mikä minua vaivasi, mutta nykyään osaan ajatella asioita kokonaisvaltaisesti ja kirjoittaa myös sellaisesta, mikä vaivaa muita. Nykyään haluan enemmänkin kannustaa muita ihmisiä selviämään ongelmista, kun taas nuorena keskityin vain purkamaan omaa pahaa oloani. Voisiko tätä kutsua myös niin, että olen nostanut katseen navastani? Haluan enemmänkin auttaa ja tsempata teksteilläni, toimia hyvänä esikuvana ja olla nöyrä. Ne ovat urani kulmakivet, eikä siitä tingitä.

Tekstit ovat jotain mitä käyn parhaillaan läpi; vaikea elämäntilanne tai onnenpotku. Tekstit voivat myös olla jotain, mikä koskettaa minua, vaikka en itse ole kokenut samaa. Tarina voi olla tapahtunut kaverilleni, tai haluan vain puhua tärkeästä aiheesta, ja keksin siitä kappaleeseen fiktiivisen tarinan. Kaikki aiheeni silti ovat elävästä elämästä, ja sellaista rehellistä tekstiä, johon lähes jokainen elämässään törmää. Toivon, että kappaleeni auttavat vaikeiden tilanteiden keskellä, ja että joka tilanteeseen löytyy sopiva biisi. Uskoisin, että urani aikana tekemistäni biiseistä löytyy joka makuun.

Uudempi tuotantoni ei tietenkään ole mitään teiniangstia. Olenhan jo 23-vuotias nainen. Tämän takia olen menettänyt paljon nuoria kuuntelijoita, sillä he eivät pidä "aikuisemmasta" matskustani. Ok, that's it, kuuntele vanhempaa tuotantoa. Olen aina tehnyt musiikkia fiilispohjalta, enkä lähde väkisin vääntämään mitään. En nuoleskele ketään, enkä yritä pakottaa ketään kuuntelemaan. Teen päättäväisesti omaa juttuani välittämättä vihaajista, ja olen otettu, että se miellyttää edes joitakin. Tottakai yritän pitää musiikkini monipuolisena, ja aiheet laajoina, mutta aina ei voi kaikkia miellyttää. Levyni tulee olemaan kattava paketti nuoren aikuisen naisen elämää ongelmineen, miehineen ja iloineen. 

Olen ollut viime aikoina esillä hieman enemmän, ja se on tuonut kimppuuni ahdistelijoita, stalkkereita ja läjäpäin vihaajia. En ymmärrä, miksi vihaajat kuuntelevat, jos ovat jo päättäneet asenteensa minua kohtaan. Miksi eivät vain ignooraa minua, ja kuuntele mielimusiikkiaan? Kyllä, minulla on myös S-vika, joka johtaa juurensa siihen, kun pienenä sain raudat suuhuni - niiden jälkeen olinkin pahasti S-vikainen, eikä puheterapia auttanut. Olen sujut asian kanssa, en kai minä räppäisi julkisesti jos en olisi?
 

2009.

Miten kappale tehdään?

Biisin tekeminen edistyy yleensä niin, että kuulen hyvän taustan / sävellyksen, ja kuuntelen sitä hetken. Yleensä lähes heti iskee inspiraatio, ja alan kynä sauhuten kirjoittamaan tekstejä. Sovellan tekstiä samalla räpäten. Parhaat sovellukset äänitän välittömästi kotistudiossani, etten unohtaisi niitä - olenhan vähän hajamielinen. Hion tekstiä ja räppään sen läpi monta kertaa, sitten demotan kappaleen. Nykyään biisiprojektit ovat paljon pitkäkestoisempia kuin ennen, sillä haluan panostaa musiikkiini ja kappaleet miksataankin muualla. Laatu korvaa määrän.

Kappaleiden teko on kokonaisuudessaan mukavaa, ja lopputulos kannustaa tekemään parhaansa. Välillä on päiviä, kun räppi ei luista, eikä äänityksistä tule mitään. Silloin on parempi siirtää äänityset toiselle päivälle, ettei biisistä tule väkisin väännetyn kuuloinen. Haluan, että kuuntelija kuulee tunteeni kappaleesta, tuntee sen ja voi silmät sulkiessaan jopa nähdä ilmeeni. Haluan olla teksteissäni hyvin sisällä - en halua vain esittää niitä.

Olen räpännyt nyt aktiivisesti tarkalleen 8 vuotta, mutta voisin väittää tajunneeni räpin salat vasta viime vuonna. Räppääminen ei ole niin helppoa, kuin luullaan. Suomi on täynnä räppäreitä, joiden räpit ovat teknisesti täyttä kuraa - minä en halua kuulua tähän kastiin. Monikaan ei oikeasti osaa räpätä. Massaa onkin helppo miellyttää hyvillä teksteillä, ei kuuntelija niinkään välitä teknisyydestä, vaan koskettavista sanoituksista. Se oli onneni nuorena, sillä pelkillä olemattomilla taidoillani en olisi saanut yhtään kuuntelijaa, enkä tuulta purjeisiin keikkailun suhteen.

Nyt olen vetänyt satoja keikkoja, tehnyt satoja biisejä, tehnyt yhteistyötä upeiden artistejen kanssa ja nähnyt Suomea, saanut uusia kokemuksia ja tutustunut paljon uusiin ihmisiin. Olisin missannut kaiken tämän, jos en olisi sinä keväänä törmännyt vanhaan kaveriini bussipysäkillä. Hassua? Mutta kuten aina sanon, kaikella on tarkoituksensa.

Miten aloittaisin urani?

Kuuntele itseäsi ja sydäntäsi. Hakeudu paikkaan, jossa ajatus lepää ja voit keskittyä vain itseesi. Mitä mietit, mikä sinua masentaa tai miksi olet onnellinen? Aloita siitä, ja kirjoita ajatuksesi paperille. Muotoile se lopulta riimeiksi. Ala kirjoittamaan päivittäin, tai edes viikottain omia tuntemuksiasi ylös. Pohdi riimepareja. Ajan kanssa kehityt kirjoittajana, ja sitten seuraava askel onkin se, mitä sieltä suustasi päästät ulos!

Haluatko minut avuksesi?

Vedän rap-työpajoja ympäri Suomen, joissa autan nuoria aloittamaan rap-harrastuksen, annan neuvoja ja kannustan. Työpajassa käydään läpi mm. räpin tekniikkaa, äänenkäyttöä, heittäytymistä ja itsevarmuuden kohentamista. Nuorisotoimet ja koulut tilaavat työpajoja useimmiten, joten jos kiinnostuit, käy ehdottamassa työpajaa nuorisotoimeen, ja pyydä heitä ottamaan yhteyttä minuun; Sanna Rönnberg / 045-8013700 / sana.music@hotmail.com

Kurkkaa keikkakalenteriin täältä!

Nähdään keikoilla!

Toinen Mahdollisuus.

Jee, vihdoin ja viimein uusi biisi on julkaistu! "Toinen Mahdollisuus" - nimeä kantava herkkä kipale kertoo perinteistä tarinaa siitä, kuinka suhde hajoaa ja toinen osapuoli haluaa vielä sen kuuluisan toisen mahdollisuuden. Lähes jokainen on varmasti tilanteeseen törmännyt (tai iän myötä törmää), ja osaa samaistua sydäntä särkevään suruun ja vakuutteluun siitä, kuinka parantaa tapansa. Toisinaan nämä tilanteet päättyvät ikävästi, mutta joskus kumppani suo toisen mahdollisuuden. Kappale on suunnattu lähinnä nuoremmalle kuuntelijakunnalle, ja kertosäkeessä on mukana aivan fantastinen Tanja Vähäsarja, joka nähtiin viime kaudella Voice Of Finland - ohjelmassa. Kuuntele kappale täältä!

Parisuhteeni voi hyvin, ei hätää. Tämän kappaleen oikeastaan kirjoitin puhtaasti kuuntelijoille. Olen toiminut viime aikoina monen virtuaalisena olkapäänä, ja kuunnellut sydänsuruja facebookin kautta. Olen koittanut auttaa ja tsempata, mutta tiedän kyllä, kuinka paljon hajonnut parisuhde masentaa. Jokainen meistä on yksilö, ja me kaikki koemme asian omalla tavalla. Ei ole mitään tiettyä kaavaa. Toinen saattaa itkeä silmät päästään useita viikkoja, kun taas toinen itkee hetken ja jatkaa. Joku taas peittää tunteensa, eikä ole moksiskaan, vaikka on sisältä rikki. Minun neuvoni on, että käsittelet suruasi itsesi ja ystäväsi kanssa. On hyvä tiedostaa, ettei maailma kaadu siihen. Minun ajattelutapani on, että kaikella on tarkoituksensa - se on kantanut minut tänne asti ohi ongelmien. Kokeile sinäkin; eron tullen siis mietit, että näin oli vain tarkoitus tapahtua. Kaikella on tarkoituksensa, ja tämän seurauksena tapahtuu jotain - mutta mitä? Sen näyttää vain tulevaisuus!

Olen itse 23-vuotias nainen. "Ensirakkauteni" koin ollessani 6-vuotias. Ihastuin palavasti naapuriini Topiin, joka oli minua vuotta vanhempi. En uskaltanut edes pussata, heh. Suureksi surukseni heidän perheensä muutti pois, enkä ikinä saanut tietää minne. Sydämeni särkyi ensimmäistä kertaa, vaikka olin vasta pieni lapsi. Kirjoitin Topista vuodet päiväkirjaani, ja itkin tapahtunutta monesti. Nyt tuntuu oudolta, miten lapsi voi kokea sellaisia tunteita, mutta muistan sen aidosti.

Ala-asteella minulla oli kaksi poikaystävää, mutta se oli vain ns. pelleilyä. Oli coolia "olla kimpassa", ei siinä mitään tunteita ollut. Yläasteellakin seurustelin parin rinnakkaisluokkalaisen kanssa, mutta sekin oli vain kulissia - oli hienoa, kun seurusteli. Sillä todisti koulumaailmassamme olevansa "suosittu". Ensimmäisen kerran Topin jälkeen koin ihastumisen tunteita tutustuessani Vammalalaiseen pari vuotta vanhempaan poikaan netissä, ollessani 15-vuotias. Juttelimme ensin netissä, sitten puhelimessa ja pian hän tuli tapaamaan minua. Olin myyty! Vuorottelimme toistemme luona viikonloppuisin, sen jälkeen kun olin saanut vanhempani hyväksymään suhteen. Olimme luonteeltamme melko samanlaisia, ja hänkin oli alkanut vasta räppäämään - kuten minäkin. Kaikki vaikutti täydelliseltä.  

Sanna 16v.

Pian maailmani kuitenkin sortui. Kuulin, että hän oli pettänyt minua. Olin shokissa. Muistan edelleen ne tunteet, muistan sen tuskan. Se oli kamalaa. En halua enää ikinä kokea sitä, enkä toivo sitä kenellekään. Hän kuitenkin myönsi tapahtuneen, pahoitteli ja lupasi, ettei se enää ikinä toistu - jos hän vain saisi vielä mahdollisuuden. Olin vasta lapsi, mitä minä olisin osannut sanoa tai ajatella? Kumpa olisin puhunut asiasta esim. äitihahmolleni Annelle, mutta enhän minä nuorena halunnut kertoa asioitani vanhemmilleni... Sinisilmäisenä annoin anteeksi, eikä mennyt kuukauttakaan kun hän jo kosi minua - ja minä suostuin. Muistan vieläkin, kuinka epäilin häntä, enkä olisi halunnut suostua kosintaan. Siinä hän oli huoneessani sormus rasiassa. En voinut kieltäytyä.

Se suhde ei kauas kantanut, vaan erosimme muutaman kuukauden jälkeen kosinnasta. Olin totaalisen rikki. Muistan, kuinka isäni lohdutti ja sanoi, ettei maailma kaadu siihen. En uskonut, itkin vain. Minua loukattiin verisesti, ja jätettiin sitten ilman syytä yksin. En voinut käsittää. Olin hajalla. Nyt voin sanoa, että uskon isäni sanat, sillä eihän se maailma siihen kaatunutkaan. Erotilanteessa se vaan tuntui siltä.

Minulla on oikeastaan ollut tapani mukaan niin huono tuuri, että lähes jokainen suhteeni on ollut jollain tapaa huono. Liikaa alkoholia, liikaa riitelyä, liikaa mustasukkaisuutta... Silti olen selvinnyt voittajana kaikista, kasvanut vahvemmaksi ja oppinut virheistäni. En olisi minä, jos en olisi käynyt kaikkea sitä läpi. Olen tavallaan kiitollinen entisille kumppaneilleni kaikesta siitä, mitä tapahtui, vaikka olenkin saanut turpaani, kahlittu kotiini, tullut petetyksi ja palannut kotiin, jossa kaikki on hajoitettu. Ilman sitä kaikkea, olisin edelleen se sinisilmäinen alkoholiongelman kanssa kamppaileva ylipainoinen naisenalku, vailla järkeä, vastuuntuntoa tai unelmia.

Nyt elän ensimmäistä kertaa mahtavassa parisuhteessa, voin hyvin, uskon vahvasti unelmiini ja olen asettanut elämälleni tavoitteet. Ikinä ei pidä antaa periksi vaikean tilanteen tullen, sillä tulevaisuudessa sinua odottaa parempi huominen.

Kaikilla asioilla on positiiviset puolensa.