Sepon kanssa meillä oli ainakin ihan mukava syksyinen ilta. Pikisaaressa ihailtiin ruskaa ja laskevaa aurinkoa, kaupungilla taasen katuvalojen helminauhaa. Rotuaarilla vähän jännitti poseerata, kun välillä vieressä tuijotti kymmeniä uteliaita silmäpareja. Onneksi tälläisissä tilanteissa tuttu kuvaaja luo turvaa, ja Sepon kanssa on aina mukava ja luonteva kuvata - ehkä siksi, että välillemme on muodostunut jo jonkinlainen kaverisuhde. Enää ei tarvitse jännittää.
Tänään valmistauduin pienen stressin alaisena kuvauksiin. Tarkoitus oli ottaa minusta mallikuvia. Kyseessä oli uusi kuvaaja, sekä uusi meikkaaja (joka oli järkännyt kuvauksen). Tykkään käydä eri kuvaajilla rakentamassa mallikansiotani, sillä jokaisella kuvaajalla on erilainen näkemys, ja se tuo kuviini monipuolisuutta. Vastahan minä harjoittelen poseeraamista ja kameran edessä olemista, mutta olen saanut jo ihmeen paljon myös työkeikkaa alalta. Lisää otan mielelläni vastaan! Tätä hommaa ei opi tekemättä...
Mutta tosiaan, tämän päivän mallikeikka osoittautuikin lopulta hius - ja meikkimallina olemiseksi. Minulla ei asiasta ollut mitään käsitystä aiemmin - tämä selvisi vasta paikan päällä. Kyllähän tuo jälkikäteen hävettää, että esittelin kuvaajalle vaatteeni ja kenkäni - ketä ne kiinnostaa meikkikuvassa!? Eihän niitä edes kuvata! Toisekseen minua ärsyttää suuresti, että minä, selkäsairas ihminen, kannoin painavaa laukkua, täynnä vaatteita ja kenkiä, aivan turhaan pitkin kyliä alistaen selkäni taas voimakkaalle kivulle. Kiva juttu. Voi sitä ärräpäiden määrää... Ihmettelen, miksei kuvauksen järkännyt meikkaaja kysynyt minua ihan reilusti tälläiseen kuvaukseen, tai maininnut asiasta edes ohimennen?
Tältä minä siispä lopulta näytin:
 |
| Ihanat ripseni ovat loihdittu JS Studiolla! (kuva siis itse otettu kotona kuvausten jälkeen.) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti! Pyrin vastaamaan myös kaikkiin kysymyksiin!