Pikkujoulubileet lähestyy...

Huhhuh, niin se viikonloppu vierähti. Perjantaina olin promoamassa suklaata Kaakkurin Cittarissa ja lauantaina minut hälytettiin sairastapauksen vuoksi maistattamaan SodaStreamia Raaheen. Eilen taasen käytiin miesystäväni kanssa syömässä Fransmannissa käyttäen ravintolasta aiemmin saatu hyvityslahjakortti. Reissu ei taaskaan mennyt ihan nappiin, joten jätän asioinnin kyseisessä ravintolassa. Kirjoitin sinne pitkän palautteen asiasta ja odottelen mielenkiinnolla vastausta...

Tänään sitten lähti käyntiin melkoisen jännä ja kiireinen viikko! 

Kynnet tehty Kynsistudio MiMi:ssä.

Olen tehnyt geelikynsiä vaihtelevalla innostuksella muutaman kuukauden. Itselle ne on todella vaikea tehdä, tai ennemminkin vaikea saada näyttämään hyviltä. Tämän viikon perjantaina osallistun Oulun (varmasti) isoimpiin ja upeimpiin pikkujouluihin, joten tuleehan kyntenikin olla edustavat!
Niimpä päätin käydä ensimmäistä kertaa elämässäni laitattamassa kynteni liikkeessä. Kynsistä tuli juuri sellaiset kuin halusinkin! Kyllä nyt kelpaa esitellä näitäkin nakkisormia.



Tämä viikko on tosiaan melkoista vilinää ja vilskettä... Huomenna on kuntoutusjaksoni loppukeskustelu, lämpöpilates, fysioterapia ja palaveria yhteistyökumppanin kanssa. Keskiviikkona olen työkeikalla. Torstai onkin sitten pyhäpäivä, ja kaikki paikat ovat kiinni. Jospa kyseisen päivän aikana saisi treenattua keikkasettiä. Pitäisi myös äänitellä uusi kappaleeni kuultavaksi biisin tuottajalle.

Perjantaina mahassa lentelee varmasti satoja perhosia, ja ohjelmassa on mm. ripsien kunnostus, kampaajalla ja (toivottavasti) meikkaajalla käynti, Glitterin korujen valikointia ja illalla BILEET! Onneksi sentään pikkujoulumekko löytyi parin sattuman kautta jo kolmisen viikkoa sitten. Tosin naisen mielihän se ehtii muuttua vielä ainakin 15 kertaa ennen perjantaita...

Perjantaina tosiaan Oulussa on isot yksityiset pikkujoulut, joiden takana on yhteistyökumppanini JS Studio, sekä toinen oululainen yritys Erotiikan Aika. Tapahtumassa on mukana kymmenisen muutakin yritystä, mm. yhteistyökumppanini LadySlim sekä minuakin kuvannut LUMO Image. Toimin ns. klubiemäntänä ja esiinnyn tapahtumassa Tanja Vähäsarjan kanssa. Illan musiikista vastaa minunkin dj:nä tunnettu DJ Player One. Illasta tulee varmasti upea!

Energiaa arkeen.

Ompa aika kulunut... En ole ehtinyt toviin kirjoitella, sillä elämäni on ollut melkoista härdelliä viime aikoina. Olen hoitanut kamalasti kaikenlaisia työkuvioita ja joutunut reissaamaan Helsingissä. Nyt tuli viimein sopiva hetki kirjoitella viime aikojen kuulumisia. Pahimmat kiireet väistyvät taas hetkeksi, ja ehdin keskittyä harrastuksiin ja omaan hyvinvointiini.

Selkäsairauteni on kausittaista - välillä hyviä kausia, ja välillä huonoja. Huono kausi päättyi juuri ja pääsin vihdoinkin harrastamaan taas lämpöpilatesta (lämpökabinetissa tehdään pilates - tyylisiä liikkeitä.) Se on varmasti parasta liikuntaa mitä tiedän! Tosin parin kuukauden löhöämisen jälkeen lihakset olivat kovilla ja ilman kannustavaa ohjaajaa en varmasti olisi suoriutunut treenistä. Se on hyvä, ettei kunto-ohjelmasta pääse lipsumaan! Treeni on raskas, mutta sen jälkeinen 15minuutin rentoutuminen otsonihoidossa palkitsee. Ai että mä rakastan sitä! Halutessasi saat lisää infoa klikkaamalla tätä!

Kuvat kopioitu LadySlimin kotisivulta.

Selän huono kausi tuo mukanaan aina pari lisäkiloa, sillä liikunta - jopa kävely, on ajoittain mahdotonta. Välillä kivut ja kipujen tuoma masennus ajaa minut myös herkuttelemaan. Tätä tapahtui tällä kertaa yllättävän paljon, mutta uskon syksyn pimeydellä olleen osansa asiaan. Pimeys masentaa minua joka syksy. Toivon, että pysyvä lumi tulisi pian - pakkanen kun kuitenkin puree jo. Tänään oltiin pakkasen puolella 13 astetta. En ymmärrä miten selviän niistä kolmenkympin pakkasista, kun jo nyt olin jäätyä pystyyn. Onneksi ostin vasta uuden talvitakin - se lämmittää ainakin vielä!

Kuva kopioitu netistä.

Mutta palatakseni niihin lisäkiloihin ... Niitä ilmestyi tällä kertaa kolme. Taistelu niitä vastaan on jo käynnissä. Näistä on mielestäni turha repiä stressiä; jos ei voi liikkua, niin ei voi. Ja jos herkut tuovat lohtua kipeinä hetkiä, niin sitten niitä täytyy syödä. Mutta rajansa kaikella. Onneksi huonompi kausi on taas taltutettu ja pääsee normaaliin elämään kiinni. Liikunta on kuitenkin tärkeä osa elämääni oman hyvinvointini kannalta, kuten myös terveellinen ruokavalio. Tunnen itseni taas energiseksi ja iloiseksi.

Suosittelisin kaikille ihmisille ruokaremontin tekemistä. Voi miten paljon parempi olo siitä tuleekaan, kun syö terveellisesti! Pienilläkin muutoksilla saa ihmeitä aikaan. Vuodenvaihteessahan olisi hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä! Annan mielelläni vinkkejä parhaani mukaan joko facebookissa tai sähköpostitse sana.music@hotmail.com ! Voit kääntyä myös ammattilaisten puoleen, ja varata maksuttoman tapaamisen personal trainerin kanssa. Lisää infoa täältä!

Yhteistyökumppanini Axellus lahjoitti minulle selviytymispaketin!

Hampaiden valkaisu.

Olen aiemminkin puhunut jo piikki - ja hammaslääkärikammostani. Uskalsin tosiaan hammaslääkäriin viime kuussa, eikä se ollutkaan niin pelottavaa. Ensi kuussa edessä on juurihoito. Se vähän jännittää.

Pesen hampaani nykyään kaksi kertaa päivässä, mutta ne pääsivät menemään huonoon kuntoon nuorempana. Outoa on se, että vain yksi hampaani on juurihoitoa vailla. Muut olivat kunnossa. Tokihan se oli ihan hyvä uutinen, mutta ihmettelin sitä silti. En ollut käynyt lähes kymmeneen vuoteen hammaslääkärissä, sillä sain pienenä traumoja kun hammaslääkäri poistikin minulta väärän hampaan... Se harmittaa suunnattomasti edelleen, enkä tykkää tästä syystä hymyillä niin, että hampaat näkyvät.

Nykyään tosiaan haluan pitää huolta hampaistani. Entisenä kahvin ja tupakan suurkuluttajana operaatio oli aloitettava valkaisusta! Niimpä postiluukusta kolahti Xytol Whitening Strips - paketti. Jos haluat tutustua tuotteeseen Klikkaa tästä!

Tuote on myynnissä mm. Apteekissa!

Valkaisuliuskoja käytetään kaksi viikkoa. Pidempi liuska painellaan etuhampaiden päälle ja lyhyempi liuska alahampaisiin. Maku muistuttaa hammastahnaa ja liuskojen asettaminen on helppoa. Ensimmäinen kerta oli hieman epämiellyttävä, mutta jo toisella kerralla homma oli huomattavasti mukavampi. Älä siis luovuta heti ensimmäisen kerran jälkeen, vaan käytä paketti päättäväisesti loppuun. Kauneuden takia täytyy kärsiä. Tuotetta saa käyttää vain kaksi kertaa vuodessa, joten oletan, että valkoiset hampaat pysyvätkin jonkin aikaa - toki hoidan niitä säännöllisesti.

Olen käyttänyt tuotetta nyt kolmatta päivää. Tuloksia näkyi välittömästi, enkä malta odottaa lopullista tulosta! Esittelen valkoiset hampaani teille sitten parin viikon päästä. :)

Paketissa kätevä peili, ja suomalainen käyttöohje.

Dieettipossu ja kuvaukset.

Viikonloppu vierähti Helsingissä siskon luona, kavereita nähden ja bisneksiä hoitaen. Ennen reissua olin tottakai oikaissut ripseni JS Studiolla Satun hellissä hyppysissä, ja laitattanut kutrit kuntoon Jörö-Jukassa. Jörö-Jukasta mainittakoon mahtava pesupaikka, jossa on hierontatuoli! Koko pesun ajan saa siis selkähierontaa. Love it! Mahtava keksintö!

Reissu meni hyvin ja kerrankin sain olla isänpäivän perheeni luona. Iskälle olin ostanut lahjaksi dieetti-possun, joka aiheutti hieman hilpeyttä. Saa nähdä kauanko tuo röhkivä otus saa asua jääkaapissa. Heh. Isänpäivätarjoilujen jälkeen jäin itsekin kaipaamaan omaa dieettipossua.....

Lauantain vietin Espoon Sellossa ystäväni Neean kanssa. Olemme olleet kavereita monta vuotta, ja pienempänä teimme jopa musiikkia yhdessä. Kuten jokainen ystävyyssuhde - myös tämä, on ollut ajoittain myrskyinen ja välirikko ajoi meidät erilleen. Luojan kiitos, olen saanut ystäväni takaisin. Ehkäpä maailman lojaalein ja luotettavin ihminen.

Meillä oli Neean kanssa kamalasti puhuttavaa, sillä näemme pari kertaa vuodessa. Istuimme kahvilla pitkän tovin, jonka jälkeen lähdimme metsästämään minulle vaatteita. Neea kirosi Sellon maasta taivaisiin, mutta minusta se oli yllättävän mukava paikka - kai, kun siellä ei enää päivittäin käy.

Lopulta löysin Seppälästä ihanan paidan. Tai olin kuolannut samaa paitaa jo aamulla Forumissa, mutta onnekseni en sitä sieltä ostanut. Forumissa paidalla oli hintaa n. 18e, kun taas Sellossa saman sai kympillä! Mieleeni siis ei tullut säästää tässä kymppiä, vaan nappasin mukaani kaksi paitaa!

Uusi paita päällä lähdössä Glitterin kuvauksiin!

Paluu arkeen tapahtui mukavasti kuvauksien merkeissä. Kuvasimme siis Glitterissä ns. mainoskuvia. Kuvaajana toimi yksi luottokuvaajistani, eli Studio Salaman Juho. Tilanne oli todella jännittävä ja uusi, mutta tuttu kuvaaja loi taas turvaa. Kesti hetken ennenkuin osasin heittäytyä ja rentoutua, mutta sen jälkeen nautin kuvauksesta todella! Toivon, että lopputulos on hyvä ja tunteet välittyvät myös kuvasta.

Tämä päivä on vierähtänyt siivouksen merkeissä ja projekti varmasti jatkuu vielä iltaan asti. Selkävikani takia siivous on melko hidasta ja se täytyy tehdä osissa. Kyllä siitä vielä valmista tulee! Ei minun ensin pitänyt edes siivota tänään, vaan oli tarkoitus äänitellä Lucky Jayn kanssa uusi tuotos, mutta hän estyi tulemasta. Niimpä äänittelyt siirtyivät ensi viikolle.

HOX! Minulla on vielä myynnissä tosi paljon kaikenlaista tavaraa ja vaatetta. Jos haluat nähdä myytävät kohteeni Klikkaa tästä! Voit myös tinkiä. Pääasia on saada turhat pois nurkista. Ostaessasi tuotteen, varoitan jo nyt, että postitus kestää hieman. Tavaroita ja vaatteita on ostettu niin paljon, ja postitan niitä järjestyksessä.

Joulun odotusta.

Mikä juhlapyhä jakaakaan mielipiteet pahemmin, kuin Joulu - tuo stressin ja ruoan juhla! Joululaulut alkavat pyöriä radiossa ja tv:ssä tavattoman aikaisin, kaupat ja nettikaupat täyttyvät joululahjaideoista ja lapset kirjoittavat pitkiä toivelistoja joulupukille. Katukuvaan ilmestyy pimenevien iltojen iloksi jos jonkinlaista värikästä vilkkuvaa jouluvaloa ja ikkunoista loistaa kynttilöiden valoa. Rappukäytävään leijailee joulutortun ja piparkakun tuoksu, ja illalla viltin alla nautitaan kuppi kuumaa glögiä.

Ei kuulosta yhtään pahalta?

 

Kysyin muutamien ihmisten mielipiteitä Joulusta:

Tykkään antaa lahjoja, niin siitä kai se on kiva, ja joulu pitää viettää kotona äitin ja isin luona. En kuitenkaa tykkää "kaupallisesta joulusta". - avoliitossa asuva nainen

Siitä on tullut oikeastaan vaan tapa muistaa läheisiä lahjalla tai vastaavalla. - yksin asuva nuorimies

Ylikaupallinen kulutusjuhla, joka alkaa näkymään kaupoissa, lehdissä ja telkkarissa joka vuosi vaan aiemmin. Ja nykyään myös lahjoihin yms peitelty alkoholin kulutusjuhla. - yksin asuva mies

Eipä tuo sinänsä stressaisi, jos olisi rahaa, mutta luulenpa että lähes kaikkien perheiden äidit stressaa joulua niin, ettei ne melkein osaa siitä nauttiakaan. Me vietetään Joulu aina jommankumman porukoilla, niin eipä stressaa. Äitin luokse kun mennään, laitan hänen kanssaan yhdessä kaiken ja puolison vanhempien luona hänen äitinsä on jo kaiken hoitanut siinä vaiheessa kun sinne päästään. - avoliitossa asuva nainen, kaksi pientä lasta 

Mä rakastan joulua, koska sillon jokapuolella on nii ihanan rauhallista ja se tunnelma vaan on niin semmonen ihana! - yksin asuva nuori nainen

Entä minkälaisia Jouluperinteitä?

Aamulla syödään kevyesti, jotakin kalaa ja kinkkua, jonka jälkeen mennään aamusaunaan. Sen jälkeen käydään hautausmaalla ja sukulaisia moikkaamassa. Lopulta tullaan kotiin tai mennään veljelle avaamaan lahjat. Sitten me "lapset" lähdetään ryypylle. - yksin asuva nuori mies

Meillä yleensä ollaan mummolassa tai vanhempien luona, syödään perus kinkkua, laatikoita, pipareita ja torttuja, juodaan glögiä. Käydään hautausmaalla ja tämmösiä perus hommia. Joulupukki käy pikkulapsille tuomassa lahjat ja sitte availlaan niitä tms. - yksin asuva nuori nainen

Jouluvalot tuo piristystä pimeneviin iltoihin.

Itse rakastin Joulua pienenä - se kun enemmän on lasten juhlaa. Espoossa asuessani vietimme Joulut aina perheen kesken, mutta nykyään vietän Jouluni täällä Oulussa. Joulu ei stressaa minua, sillä en aio ostaa lahjoja monellekaan, enkä varmaankaan panosta myöskään jouluruokiin. Se on siis vain päivä toisten joukossa.

Heti kun illat hämärtyvät, alan polttamaan kynttilöitä. Rakastan kynttilöitä! Tuoksukynttilät ovat kaikista ihanimpia, mutta olen tarkka niiden tuoksuista. Pidän myös koristevaloista. Oikeastaan kaikki tunnelmallinen ja jollain tapaa romanttinen on minun mieleeni.

Talvessa siis parasta on kynttilät. On myös ihanaa käpertyä sohvalle viltin alle juomaan kuppi kuumaa kaakaota tai glögiä. Ja mikä maistuukaan luistinradalla paremmin kuin kuuma kaakao! Nam! Ja mikä sen hauskempaa liikuntaa talvisin kuin pulkkamäki! Taidan siispä sittenkin odottaa talvea, vaikka olen kuvitellut olevani todellinen kesäihminen. Mukavaa, että pimeyden ja kylmyyden keskelläkin on ihania positiivisia asioita!

Vaatehuoneen tyhjennystä.

Siivosin eilen taas vaatehuonettani ja yritin ottaa kaikki vaatteet sivuun, joita en ole käyttänyt vähintään vuoteen. Onnistuin melko hyvin. Tottakai monilla vaatteilla on tunnearvoa, ja osa tälläisistä jäi tyhjänpantiksi kaappiini, mutta osasta muistoista ja tunteista halusinkin päästää irti.

Vaatehuoneen jälkeen iskin näppini kenkälaatikoihini. Se se vasta riipaisi sydämestä... Kokeilin kenkiäni monta kertaa, enkä halunnut uskoa, jos ne olivat liian isot, pienet tai epämukavat. Jotkut kengistä päätyi silti takaisin kenkälaatikkoon... Niistä luopuminen on yllättävän vaikeaa. Tänään ensimmäiset kenkäni lähtivät uuteen kotiin. Olo oli haikea, mutta onneksi tuttuni osti ne. Ei siinä muuten mitään, mutta minulla on jonkinlainen kenkäfetissi. Yritän päästä siitä eroon, ja tämä oli nyt ensimmäinen askel. Olen alkanut myös saamaan itsekuria kenkien ostamisen suhteen.

Tässä osa myytävistä kengistä. Vasemman yläkulman kengät myyty.

Minun on muutenkin vaikea luopua mistään, siis. esim tavaroista, vaikka en käyttäisikään niitä tai tekisi niillä yhtään mitään. Tämän piirteen olen siis selkeästi perinyt mummiltani. Säästän siis aina kaiken ajatellen "jos vielä joskus tarvitsen tätä". Nyt siihen on tullut loppu. 

Poikaystäväni sai minut tajuamaan, että jos joskus satun tarvitsemaan jotakin - sen voi sitten ostaa. Kaikkea ei tarvitse säästää siksi, että jos joskus vaikka vahingossa tarvitseekin. Olen viimein sisäistänyt asian, ja tosiaan myynyt turhaa tavaraa ja vaatetta pois. Mukavampi, kun tarpeelliset vaatteet mahtuu hyllyihin, eikä kenkälaatikotkaan ole ylimiehitetty. Suosittelen samaa karsintatoimenpidettä muillekin säästämishulluille!

Myytävää sälää on vielä kamalasti. Löytyy vaatteita, kenkiä, kosmetiikkaa ja kaikenlaista tavaraa. Jos haluat nähdä myytävät tuotteeni; Klikkaa tästä!

Toivottuja tuloksia.

Nestedieetti on osaltani ohi, ja sain haluamani tulokset. Tosiaan, kokeilin dieettiä kolme päivää, maanantaista keskiviikkoon. Ideana oli siis syödä vain nesteitä, ei mitään kiinteää. Tämä dieetti sopii ihmiselle, joka haluaa kiinteytyä hetkellisesti esim. juhlia varten mahtuakseen mekkoon. Tai ihmiselle, joka haluaa turvotusta pois esim. treffejä ajatellen. Toki tämä dieetti toimii myös hyvänä starttina alkavaan painonpudotukseen, sillä tiputtaa senttejä ja kiloja nopealla aikataululla yllättävän paljon.

Kolmen päivän aikana minulta lähti vyötäröltä 2cm ja lantion kohdalta 4cm. Painoa putosi yksi kokonainen kilo! 

Olo oli kokoajan hyvä, eikä tässä dieetissä ole sellaista näännytyksen meininkiä. Toki kun ravinto on kokonaan nestepitoista, pitää varautua ravaamaan vessassa. Dieetti kannattaa siis ajoittaa sen mukaan... Olisin mielelläni jatkanut kokeilua viiteen päivään, mutta kuntoutusjaksoni alkaminen sotki hieman suunnitelmiani. Uskon, että viidessä päivässä ainakin kiloja olisi karissut enemmän.

Testiä suorittaa tällä hetkellä myös 23-vuotias 166cm pitkä ja 76,5kg painava nainen. Kahden päivän jälkeen kiloja on lähtenyt huikeat 1,4! Yhteensä 8cm on kadonnut mahan, lantion ja reisien kohdalta. Nainen suorittaa viiden päivän dieettiä, joten lopulliset tulokset selviävät vasta sunnuntaina.

Tässä koehenkilön eväitä.

Kyselin tiistaina ekan päivän kuulumisia:
Eipäs tässä erikoisempia toistaiseksi. Palelee, mutta mua palelee kyllä muutenkin aina. Eli toistaiseksi ei mitään sen erikoisempia tuntemuksia. Aamusella join muutaman kupin kahvia ja yhden pussipirtelön ja välipalaksi tuossa otin hetki sitten semmosen valion HEVI-hedelmä-vihannesjuoman. Pitää tässä illan mittaan yrittää syödä vähän enemmän, ettei ihan olemattomiin jää kalorimäärä tälle päivää.

Myös mielipide dieettipirtelöistä ilmeni:
Ihan hirveän makuista oli ainakin tuo allevon mustikka-mansikka-pirtelö, mutta kyllä sen lopulta alas sai. Entisenä karppaajana ei noita hiilareita niin osaa kaivatakkaan, mutta jonkin verran sokeria näytti kyllä olevan noissa pusseissa. Proteiininsaanti mua enemmänkin huolettaa, pitänee noita proteiinijuomia juoda ainakin yksi päivässä, ettei pelkällä sokerin voimalla mene. 

Eilinen oli jo parempi päivä:
Eilen oli ns "helpompi" päivä, virtaa riitti, vaikka piti käydä muuton takia siivoamassa ja hinkkaamassa kämppä lattiasta kattoon, ja hoito-koirankin kanssa jaksoi hyvin käydä muutaman kerran päivässä kävelyllä. Mahakin lopetti mölyämisen ja nälkä tuli vasta illalla. Nälkäisenä kun kävi kaupassa, olis tehny hirveästi mieli kaikenlaista, mutta kiltisti otin sen Lämmin Kuppi-paketin sieltä matkaan ja katselin kotona, kun ukko vetää makaroonilaatikkoa ja tädin tuomia tuliaislakuja.

Jäämme odottamaan mielenkiinnolla lopullisia tuloksia! 

 

Huomenna dieetin pariin uskaltaa 165,5cm pitkä ja noin sata kiloa painava naishenkilö. Hänestä lisää infoa dieetin edetessä. Myös kaikkien koehenkilöiden yhteenvedot julkaistaan jokaisen suoritettua nestedieetin.

 

************

Päivitys 31.10.2012

Koehenkilö suoriutui viiden päivän dieetistään ja paino putosi 2,1kg. Vyötäröltä lähti  2cm, lantiolta 4cm ja reisistä 3cm. Toinen koehenkilö ei voinutkaan lääkityksensä vuoksi osallistua dieettiin. Jätetään tämä kokeilu siis tähän.

Nestedieetti toimii siis erilaisiin vartaloihin lähes samoin tuloksin; poistaa muutaman sentin. Tätä siis kokeilemaan kun on tärkeät juhlat tiedossa lyhyellä varoitusajalla!

Positiivinen asenne.

Olen kyllä mielettömän onnellinen. Pakko siis vähän avautua. Tämä nestedieetti tuskin tekee minua onnelliseksi, mutta silti on ihmeen hyvä olo. Selkäkin on kipeä, viilsin kahteen sormeeni ikävät paperihaavat, koskenlaskijajuustoni putosi lattialle ilman pakettia, poltin käteni ja kieleni keiton kanssa ja flunssakin tuntuu olevan iskemässä. Eikä tietenkään unohdeta rahahuolia, työttömyyttä tai sairaslomaa. Mutta silti, olen onnellinen. Minulla on ihana mies, neljä karvakaveria, loistava perhe, iso asunto, mukavat harrastukset yms, listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin! Miksi ihmeessä siis masentua tai valittaa pienistä asioista ja epäkohdista? Ärsyttävän monet silti keskittyvät vain valittamiseen. Ehkä olisi fiksumpi vain elää!? 

Bengalini Fanni Esmeralda (s.2008) ja maatiaiskissani Fasu Casper (s.2009)

Mietitäämpä tälläisiä perinteisiä yleisiä tilanteita; olet saanut flunssan! Voih, se on harmillista, mutta ei siitä tarvitse päivittäin kitistä facebookissa. Ehkäpä keskittyisit valittamisen ja facebookkaamisen sijaan lepäämään ja parantelemaan flunssaasi! Toinen suhteellisen yleinen on, että valitat kun on tullut taas lisää kiloja! Voivottelet asiaa itseksesi ja jauhat asiasta kavereillesi, miehesikään ei jää rauhaan. Suruusi sitten syöt vähän suklaata. Hohhoi, ehkäpä valittamisen sijaan keskittyisit tekemään asialle jotakin, jotta saisit liikakilosi kuriin! Kolmantena mieleeni tulee valitukset siitä, että töitäkin on niin kamalasti ja töiden jälkeen väsyttää, eikä jaksa tehdä mitään. Kyllä, me kaikki teemme töitä; terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla parannat jaksamistasi ja oloasi! Huoh. Näitä esimerkkejä olisi satoja, mutta ymmärsit varmaan jo pointin?

Miksi ihmeessä pitää valittaa asioista, joihin voi itse vaikuttaa? No entä mikä järki on valittaa asioista, jotka eivät siitä valittamalla miksikään muutu?

Ihmisten pitäisi keskittyä elämänsä hyviin puoliin ja positiivisiin asioihin. Kukaan ei voi väittää, etteikö sellaisia olisi. Masennuksen hetkellä voi kirjoittaa vaikka paperille kaikkia kivoja asioita - se kohentaa mielialaa välittömästi. Hyviä asioita ei osaa aina ajatella, vaan monet miettii ettei elämässä olisi mitään hyvää. Kun kirjaat asioita paperille, näet mustaa valkoisella siitä, että elämässäsi on todella paljon syitä olla onnellinen!

American Curlini Fili Severius (s.2010) ja maatiaskissani Fido Arthur (s.2010)

Kenenkään elämä ei aina mene ihan putkeen, eikä kenenkään elämä ole liian helppoa. Sellaista elämä on. Kaikilla meillä on ongelmamme, mutta saamme olla onnellisia siitä, että elämme esimerkiksi ilman nälänhätää tai sotia. Nuorten ihmisten on ehkä vaikea kuvitella millaista elämä oli vuosikymmeniä sitten, eikä silloinkaan valitettu kuten meillä nykyään. Onko elämästä tehty "liian helppoa" ja tuotu kaikki valmiiksi eteen? Vai mistä johtuu jatkuva valitus pienistäkin asioista?

Itse uskon kohtaloon. Monet pitävät minua vähän tärähtäneenä sen takia, mutta kohtaloon uskominen on auttanut minut yli jokaisesta huonosta hetkestä, ja antanut voimaa sekä uskoa hädän hetkellä. Uskon siis, että kaikella on tarkoituksensa. Mikään ei ole sattumaa. Tämä ajattelutapa on pelastanut minut monelta surulta elämäni aikana. Esimerkiksi ihmissuhteen päätyttyä, mietin aina vain, että näin oli tarkoitus tapahtua, asialle ei voi mitään. Asia käsitelty, elämä jatkuu.

Elävä esimerkki kohtalon puuttumisesta peliin tapahtui viime vuonna. Tein elämäntaparemontin vuoden 2010 syksyllä; jätin tupakan, alkoholin ja epäterveelliset ruoat. Vuoden sitä kesti, kunnes repsahdin. Alkoholi astui kuvioihin ja grilliruoka maistui. Eräänä viinanhuuruisena baari-iltana törmäsin nykyiseen poikaystävääni. Aloimme tapailla kyseisen illan jälkeen. Repsahdus ei siis tosiaan jäänyt harmittamaan. Silläkin oli tarkoituksensa!

Minä ja poikaystäväni Jukka.

Kokeile ihmeessä itsekin ajattelutapaani - jospa löytäisit siitä apua huonoina hetkinä, kuten minä löydän. Siihen täytyy todella uskoa, jotta se toimii. En osaa auttaa sen enempää, sinun pitää vain uskoa kohtaloon ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa.

Oman elämänsä sankari.

Laihdutuskokeiluni on herättänyt minussa paljon ajatuksia. Tai lähinnä ihmiset, jotka ovat tiedustelleet projektistani ja valittaneet omista kiloistaan. Monilla ihmisillä ei ole motivaatiota, tukea tai keinoja laihduttaa. Itse reilut 22kiloa pudottaneena haluaisin auttaa näitä ihmisiä. Toistan itseäni, mutta ylipaino on vakava ongelma meillä Suomessa. Ajattelin, että tekisin jatkossa enemmänkin laihdutuskokeiluja, jotta ihmiset pääsisivät kokeilemaan erilaisia keinoja - tukeni avulla.

Minä tiedän mitä ajatuksia nämä ylipainoiset naiset pyörittelevät päässään. Tiedän, kuinka itketään peilikuvaa katsoessa ja kuinka ylimääräistä läskiä pursuaa kourasta kun ottaa mahan kohdalta kiinni. Saunassa ei voi käydä tyttöporukan kanssa, eikä edes omalle miehelleen kehtaa näyttäytyä alasti. Tiedän kuinka se masentaa, ja kuinka suruun on helppo syödä suklaata, keksejä ja jäätelöä. Tiedän ne isot annoskoot, tiedän ne rasvaiset herkulliset grilli - ja valmisruoat. Tiedän, kuinka joka päivä päätetään, että huomenna se uusi elämä alkaa! Valitettavasti tämä sama lause todetaan joka päivä!

Naamakuvaa 2008 ja 2012.

En oikeastaan halua edes miettiä omaa entistä elämääni, sillä inhosin kaikkea siinä. Eniten minua kuvottaa se, mihin kuntoon olin itseni päästänyt. Olin siis reilusti ylipainoinen. Ainahan olen ollut vähän pullukka, mutta vuosina 2008-2010 painoin pahimmillani 84kg. Se on aivan kamalasti tämän pituiselta! Monet kaverini ovat sanoneet minulle painonpudotukseni jälkeen, että "ethän sä edes ollut lihava!". Läheisten ihmisten on vaikea nähdä muutosta. Monen kaverin suu loksahti auki, kun näki minusta ennen ja jälkeen kuvia. Itsekin ymmärsin hurjan muutoksen vasta kuvista.

En ennen välittänyt ulkonäöstäni tai terveydestäni. Tupakkaa paloi maxi-askin verran päivittäin, ja viikonloput olivat todella kosteita! Krapulassa sitten tuli syötyä roskaruokaa, eikä se arkiruokakaan mitään terveellistä ollut; valmisruokaa ja vaaleaa leipää. Suklaa kuului jokapäiväiseksi välipalaksi. En harrastanut edes minkäänlaista liikuntaa. Ainoa liikuntasuoritus oli ne harvinaiset rap-keikat, jolloin puhkuin hiestä märkänä, enkä pystynyt hengittämään kunnolla. Kaloreita tuli syötyä päivässä helposti 3000-4500. Kaikki lomat töistä kului alkoholia läträten. Olin pohjalla henkisesti ja fyysisesti.

Vuosilta 2009-2011. Alarivillä kuvia laihdutusprojektin varrelta.

Luojan kiitos tajusin ottaa itseäni niskasta kiinni v. 2010! Tai olinhan minä monesti sitä yrittänyt jo aiemminkin, en vain ikinä tarpeeksi tosissani. Päätös täytyy lähteä itsestä ja täytyy olla motivoitunut laihduttamaan. Vaikka välillä tulee takapakkia, täytyy saada taas ote elämästä ja hallita sitä itse! Minä en ainakaan halua, että alkoholi, suklaa tai ruoka hallitsisi minun elämääni enää. Minä olen oman elämäni sankari ja hallitsen sitä itse. Päätän itse omasta elämästäni!

Suurin motivaationi laihdutuksessa oli haaveet mallintyöstä. Toki halusin myös näyttää paremmalta ja voida hyvin. Sisäinen hyvinvointi on minulle nykyisin yksi tärkeimmistä asioista! Syömällä terveellisesti ja liikkumalla jaksaa ja voi paremmin. Selkäsairauteni takia liikkuminen on välillä mahdotonta, mutta hyvinä kausina pyrin treenaamaan ja liikkumaan mahdollisimman paljon.

Laihtumiseni myötä olen päässyt toteuttamaan haaveitani mallina!

Helppoja vinkkejä painonpudotukseen:
Jos et halua ruveta dieetille, pärjäät hyvin maalaisjärjellä. Suuria muutoksia ruokavalioon ei tarvitse edes tehdä, mietit vain mitä suuhusi laitat. Valmista ruokasi itse valmisruoan sijaan, ja syö ruoan kera aina myös kasviksia tai vihanneksia. Hedelmä sopii hyvin jälkiruoaksi tai välipalaksi. Vaihda esim. vaaleat pastat täysjyväpastaan, vaaleat leivät ruisleipään ja marinoitu kana maustamattomaan, juusto kannattaa vaihtaa vähärasvaiseen, kevyt maito rasvattomaan yms. Suklaahimon iskiessä kokeile juoda lasi kaakaota - se monesti helpottaa, eikä sisällä paljoakaan kaloreita. Lisää liikuntaa päivittäisiin askareisiin; kävele portaita hissin sijaan, jää työmatkalla yhtä tai kahta pysäkkiä aiemmin pois ja vie itse roskat miehesi sijaan! Siivoaminen kuluttaa myös tehokkaasti kaloreita. Näin helposti pudotat jo useamman kilon parissa kuukaudessa! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jo heti TÄNÄÄN!

Nestedieetti.

Eilisen blogini yhteydessä sanoin, että tänään aloitan nestedieetin, koska reissun aikana söin kamalasti! En ota sanojani takaisin, vaan todellakin aloitan nestedieetin ja raportoin siitä tänne. Pituudeksi arvioisin 3-5 päivää. Nestedieetti ei siis tuota mitään pysyvää tulosta, mutta poistaa tehokkaasti turvotusta. Dieetti on kätevä, jos on esim. juhlat tulossa. Testijaksoni on siksi niin lyhyt, että kuka vaan halutessaan pystyy suorittamaan dieetin myös. Omalla dieetilläni haluan siis vain kokeilla, minkälaisia tuloksia sen aikana syntyy. No okei, haluan myös reissun tuoman turvotuksen pois.

Ruokavalioni koostuu nyt tälläisistä herkuista!

Nestedieetistä puhuttaessa, monet ajattelee, että täytyy juoda vain vettä ja mehua. Toisille tulee mieleen keitot. Itse taas tykkään juoda ateriankorvike pirtelöitä, sillä niissä on kaikki tarvitut ravintoaineet, mutta vain vähän kaloreita. Dieetin aikana ei tulisi syödä mitään kiinteää, mutta itselleni sallin kasvikset, vihannekset ja hedelmät (ei banaania), mikäli on pakko saada pureskella jotain. Varsinkin vesimeloni ja kurkku ovat hyviä, sillä poistavat nestettä. Ananas toimii hyvänä nesteenpoistajana myös, mutta sisältää kuulemani mukaan paljon hedelmäsokeria, eikä täten ole hyväksi paljon syötynä.

Nämä ovat hyvänä lisänä dieetissäni!

Oma nestedieettini alkoi tänään! Aamupalaksi join Naturdietin suklaapirtelön, joka pitää minut kylläisenä useamman tunnin ajan. Etsin testiini vielä kahta koehenkilöä, jotta saadaan parhaat mahdolliset tulokset eri kokoisten ihmisten muutaman päivän dieeteistä! Mittaukset ja punnitukset suoritetaan nestedieetin jälkeisenä aamuna ja ilmoitetaan täällä! Myös dieetin ruokapäiväkirja julkaistaan.


Olen 22-vuotias, 168cm pitkä, aamupainoni tänään 60,2kg.
Vyötäröni 67cm ja lantioni 84cm.

Dieettiä ja inspiraatiota.

Aloitin tänään nestedieetin kokeilun, johon etsin kahta muutakin henkilöä mukaan. Suosio yllätti minut totaalisesti ja kymmenet naiset ottivat minuun yhteyttä facebookin kautta. Mutta missä miehet? Selkeästi siis naisia harmittaa enemmän vyötärölle kertyneet kilot.

Monet naiset valittivat raskauskilojen jääneen, ja toiset taas ovat lihoneet seurustelusuhteen aikana. Oli miten oli, ylipaino on kuitenkin vaarallista jos sitä kertyy tarpeeksi. Siksipä on hyvä ottaa itseään ajoissa niskasta kiinni.

Nestedieetti on hyvä startti pysyvään painonpudotukseen, sillä se pudottaa tehokkaasti kiloja ja senttejä lyhyessä ajassa - turvotus katoaa. Näin ollen ihmisen motivaatio kasvaa ja into painonpudotukseen aktivoituu. Kadonneiden senttejen innoittamana liikkuminen tuntuu paremmalta ja terveellinen ruokakin maistuu entistä maukkaammalta. Nyt testataankin, miten nestedieetti todellisuudessa toimii!

Itse olen todella motivoitunut kokeilemaan dieettiä keikkaviikonlopun jälkeen, sillä turvotus kuvottaa minua ja olo ei ole parhaasta päästä, kun on ahtanut itsensä täyteen roskaruokaa ja herkkuja. Valitettavasti pitkät automatkat houkuttavat minua aina huoltoaseman karkkihyllylle..

Viikonlopun pysähdyksistä yksi kiinnitytti huomioni muuhun kuin herkkujen ostoon. Pihtiputaalla silmääni iski Lumenen Outlet myymälä. En oikein tiennyt mitä odottaa, kun lähdin katsomaan myymälän antia. Ilokseni siellä oli kymmeniä tuotteita täysin pilkkahinnoin! Haalin kourani täyteen tavaraa mahdollisimman vikkelästi, jotta pysähdys ei venyisi turhaan. Saaliiksi sain läjän meikkejä.

Onneksi siis päädyin meikkimyymälään sen herkkuhyllyn sijaan.

2 x huulten rajauskynä, 2 x nestemäinen luomiväri, 2 x kiiltohuulipuna, 2 x huulikiilto, 2 x luomiväritrio = 21,60€!

Reissaamista ja keikkaa.

Huhhuh olipa viikonloppu. Perjantaina keikkailtiin Pessin kanssa Oulussa. Tapahtumapaikkana oli Toppilan kulttuurisiilo. Se oli hieman erikoinen keikkapaikka, mutta varmasti tähän astisista paikoista yksi mieleen jäävin. Vettä satoi kaatamalla. Siilon katosta valui vettä läpi, ja ämpäreitä oli ympäriinsä. Siiloahan ei ole kunnostettu vielä, joten eihän siellä mitään lämmitystäkään ole - mahtoi olla pakkasen puolella. Keikka piti vetää toppatakki päällä ja hanskat kädessä. Tuntui, että äänikin jäi kurkkuun kylmyyden vuoksi. Meillä oli silti todella hauskaa ja yleisön osallistumisesta päätellen heilläkin oli!

Toppatakki ei kuulu yleensä keikka-asusteisiin...

Oulun keikan jälkeen käperryimme Jukan kanssa sohvan pohjalle nauttimaan kuumaa glögiä. Olimme niin kylmissämme. Seuraavana aamuna olisi lähtö Hyvinkäälle, mutta palelemisen ja väsymyksen vuoksi päätimme lähes välittömästi mennä lämpimän peiton alle nukkumaan. Jännitin kuitenkin niin paljon seuraavan päivän keikkaa, että en saanut juurikaan nukutuksi.

Nousin aamulla kahdeksan aikaan pakkaamaan ja meikkaamaan. Herätin Jukan yhdeksältä, ja kympin aikaan lähdettiin hakemaan Pessiä. Sittenhän meidän matka kohti Hyvinkäätä alkoi.

Matka kesti yhteensä n. 7,5h, mutta pysähdyttiin tunnin verran. Tapahtumapaikalla huomasin kauhukseni, että kaikilla esiintyjillä on yhteinen backstage - se on aina inhottavaa. Omaa rauhaa ei saa. Näin ollen jouduin vaihtamaan keikkavaatteetkin vessassa, siis yleisen wc-tilan pienessä vessakopissa. Kiva. Sitä ennen käytiin kuitenkin kiinalaisessa ravintolassa syömässä, sillä bäkkärin sämpylät ei reissaajan masua täytä.

Rela ilmoitti olevansa myöhässä, järjestäjä taasen pyysi meitä aloittamaan etuajassa. O-ou. Aloitimme lähes sovittuun aikaan, ehkä paria minuuttia aiemmin. Relaa ei näkynyt. Onneksi hän vierailisi vasta viimeisissä biiseissä...

Tämä oli ensimmäinen kertani isolla lavalla yksin. Ihan yksin ilman tuplaajaa. Se oli jännittävää ja samalla todella pelottavaa. Taisin silti pärjätä ihan hyvin. Kyllähän Pessi piti showta DJ-pöydän takana, mutta yleensä mukana on myös ollut erikseen tuplaaja tai laulaja. Nyt me hoidettiin kaikki Pessin kanssa kaksin. Varsinainen tehokaksikko!

Setti lähestyi loppuaan, eikä Relaa näkynyt. Jännitystä oli ilmassa. Edettiin silti sovitusti setissä eteenpäin - toki pieniä viivästyksiä pyrittiin tekemään. Viimeinen biisi, ennen Relan vierailua, oli päättymässä, kun näin hänen viimein ilmestyvän saliin! Huh. Ajoitus oli kohdillaan... Vedettiin yhdessä kolme biisiä ja lavalla ainakin oli huikea meininki. Myös yleisö nautti showsta ja säesti taputtaen viimeisiä kappaleita. Suosion osoitusten takia vedettiin hieman extempore-vetona vielä Viiden Tähden Kusipää. Järjestäjäkin kiitteli kovasti, mutta harmitteli vähäistä yleisöä. Pienenä vinkkinä järjestäjille; tapahtumia kannattaa mainostaa muuallakin kuin facebookissa, esim. julisteet ovat edelleen kova juttu.

Kaikki hyvin tänään! Rela, Sana & DJ P1.

Hyvinkään keikka siispä saatettiin kunnialla päätökseen. Keikan jälkeen kirjoitin parit nimmarit ja vaihdettiin fiiliksiä Relan kanssa. Sen jälkeen olikin aika suunnistaa vanhempieni luokse Espooseen. Vettä satoi kaatamalla, ja näkyvyys oli huono. Eksyimmekin pariin otteeseen matkalla. Lopulta päästiin perille, syötiin iltapalaa ja juteltiin vanhempieni kanssa. Menin pitkäkseni ja nukahdin lähes välittömästi. Olin aivan poikki.

Aamulla heräsin ennen yhdeksää. Jukka olikin jo syömässä aamiaista vanhempieni kanssa. Pessi taaseen kuorsasi viereisessä huoneessa vielä. Kymmenen jälkeen päästiin lähtemään Oulua kohti. Matka oli pitkä ja väsyttävä. Tuli taas mussutettua jos jonkinlaista herkkua matkalla, jotta pysyi hereillä. Huomenna sitten taas nestedieetin pariin heh...

Kuuden jälkeen olin kotona, ruokin kissat ja avasin tietokoneen. Nyt ajattelin irtautua tietokoneelta suihkun puolelle, ja sitten sänkyyn katsomaan tv:tä. Matkustaminen on yllättävän rankkaa.

Sana @ Hyvinkää.

Keikkakynnet.

Tänään esiinnyn ensimmäistä kertaa kahdestaan Pessin (DJ P1) kanssa, ja olen ihmeen tyyni - ainakin vielä. Jännittävää, että minun täytyy nyt yksin ottaa koko lava haltuun. Keikkasetin uudet biisit soi taustalla, ja tein itselleni uudet geelikynnet. Halusin kokeilla uusia kynsilakkoja. Kynsistä ei tullut ihan toivotun näköiset, mutta jospa nuo nyt jonkin aikaa kelpaisi. Kyllästyn nopeasti. Se on toisaaltaan huono asia, sillä geelikynsien teko itselle on melko haastavaa.

Innostuin geelikynsistä kesällä, kun ajankuluksi lakkasin omia kynsiäni. Kynsistäni tuli todella hienot, ja harmittelin kun lakkaus ei kestä hyvänä kauaa. Mutta geelilakkaus kestäisi! Niimpä tartuin tuumasta toimeen ja tilasin monen sadan euron laitteet hetken mielijohteesta. Ensimmäiset kynnet olivat kamalia... Ihmettelen miten kaverini uskalsivat antaa kätensä minun käsittelyyn - silloin kun ei juurikaan tietoa ollut, mitä tulisi tehdä. Onneksi nykyään homma sujuu jo paremmin, mutta opeteltavaa on edelleen todella paljon! Mitään kurssia en siis ole käynyt. Tekemällähän sitä parhaiten oppii. Koekäsikseni pääsee pienellä korvauksella, joka kattaa laite - ja koristekulut. Nyt olen tehnyt tasan viidetkymmenet kynnet!

Mutta tosiaan. Valitsin tänään itselleni kolme kynsilakkaa, joista halusin musta-pinkit glitterkynnet. Tänään ja huomenna on keikkaa, joten tottakai haluan itselleni mahdollisimman näyttävät kynnet. Kädet ovat muutenkin ihmisen käyntikortti, joten mielestäni kynsien tulee olla hoidetut ja kauniit.

Lakkasin ensin pinkillä koko kynnen, jonka päälle lakkasin mustaa. Musta lakka hajoilee kuivuessaan kauniisti ja epäsymmetrisesti. En ollut ennen kokeillut vastaavaa, mutta tämä oli positiivinen yllätys! Taidan haalia näitä useampia värejä... Pariin kynteen laitoin punaisen tähtitarran. Tarkoitus oli lakata hopeaa glitter-lakkaa päälle, joka loistaa eri väreissä valon osuessa. Mutta tuli pari muuttujaa. Käytinkin puna-mustan glittergeelin jämän, jota tupsuttelin siveltimellä sinne tänne. Itse en henkilökohtaisesti pidä siitä, jos kynnet ovat liian symmetriset ja tarkasti tehdyt. Minulle sopii paremmin eläväinen tyyli ja hieman rikottu lakkaus. Haluan, että kynteni ovat räväkät ja ns. minun näköiset.

Kynnet valmistuu tässä.

Työhuoneeni on kaaos, kuten kuvastakin jo vähän näkee. Kolmioni toinen makuuhuone on siis omistettu kokonaan musiikille ja kynsille - ja kaikille muille projekteilleni. Huoneessa yhdistyy "musiikki - ja kynsistudiot". Huone on kissavapaata aluetta, sillä pienet karvapalloni varmasti sotkisivat ja hajottaisivat kaikki kynsilaitteeni. Ennen kynsiharrastusta kissat saivat kyllä oleskella työhuoneessa, jolloin bengalini Fanni aina tykkäsi sulkea tietokoneeni... Välillä se osui pahaankin paikkaan. Parempi siis näin, saan rauhan työskennellä tietokoneella tai kynsien parissa. Rauha tosin rikkoutuu pieneen (tai vähän isompaan) maukumiseen ajoittain, sekä siihen kun maatiaiskissani Pömppä (Fido) raapii ovea.

Nyt pitänee lopetella kirjoittaminen ja alkaa valmistautua keikkaan. Huomenna sitten lähdetään aamusta ajelemaan Hyvinkäälle. Tosi jännää! En ole keikkaillut etelässä sitten vuoden 2009 jälkeen, joten odotan sitä innolla! Toivon, että setti miellyttää kuuntelijoita ja paikalle tulisi paljon ihmisiä. Uskon, että saadaan keikat vedettyä kunnialla Pessin kanssa kahdestaan. Hyvinkäällä tosin kolmen biisin verran vierailee Rela! Kirjoitan Hyvinkään reissusta sitten sunnuntai-iltana tai maanantaina!

Tänään Sana & DJP1 Oulussa ja huomenna Hyvinkäällä!

Musaa, kenkiä ja kirppistelyä.

Empä ole hetkeen kirjoitellut. Olin Kemissä Jukan luona lataamassa akkuja pari päivää. Sitä edelsi työntäyteinen viikonloppu. Nyt ehdinkin hyvin kirjoitella ennenkuin lähden kuntosalille ihanaisen Johannan kanssa. Sen jälkeen olisikin tiedossa keikkatreenit, ja jospa ehtisin kahvitella sitten vielä Jannikan kanssa. Pitäisi myös hoitaa keikkakuvioita Lauran (Relan) kanssa, ja tehdä vielä muutamia keikkaversioita viikonlopun keikkoja varten. Minun ja Tanjan uusi biisikin lähestyy valmistumista uuden miksaajan hellässä huomassa. Miksaajaa siis piti vaihtaa kesken projektin, sillä edellinen miksaaja ei kertakaikkiaan saanut aikaiseksi tehdä tuotosta valmiiksi. Käsittämätöntä.

Tässä onkin sattunut kaikenlaista viime päivinä. Pahin isku oli, kun Minna ilmoitti, ettei ehdi enää jatkaa musakuvioissa. Opiskelujen jatkaminen ja työt vievät liikaa aikaa. Näin ollen meidän kolmen vuoden yhteistyö päättyy tähän. Asiaa oltiin mietitty jo aiemmin, puolin jos toisin, joten uutinen ei tullut yllätyksenä. Hyviä muistoja jäi kasapäin, ja kuuden vuoden ystävyys toivottavasti säilyy. 

Tästä lähtien keikkailen Pessin (DJ Player One) kanssa, ja etsin uutta mimmiä meidän tiimiin!

Kuva: Petra Pöyliö / Ouluhalli 2009 Minna Kristiina & Sana.

Mennään sitten vähän iloisempiin asioihin; käytiin sunnuntaina Haaparannalla Jukan kanssa shoppailemassa. Tai tarkoitus ei ollut shoppailla, mutta jostain syystä se lähes aina menee siihen... Löysin kahdet ihanat kengät! Myönnettäköön, minulla on kenkäfetissi. Kenkiä pursuaa joka paikasta, vaikka käytän niistä vain muutamia. Olen sentään astunut askeleen eteenpäin, ja saanut myytyä jo muutamat kengät pois. Muovikassillinen vielä odottaa ostajaansa. Tai jopa kaksi muovikassillista... Ota ihmeessä yhteyttä, jos olet kiinnostunut, koon 37-40 kenkiä, vink vink.

Minulla on aina ollut kenkäfetissi. Tai ei aina. Mutta ainakin viimeiset kolme vuotta kenkien ostaminen on ollut jollain tapaa jo pakkomielteistä. Kengät ovat niin ihania, ja täytyyhän olla vaihtelua ja joka asuun sopivat jalkineet. Huonon rahatilanteeni vuoksi olen alehaukka, enkä tosiaan ostele mitään kallista. Haaparannalla olin todella hurja, ja maksoin huikeat 39e kengistä (tingittyäni niistä 5e pois). Kyseiset kaunokaiset ovat paras ostokseni samalla reissulla Torniosta löytyneen musta-pinkin kolitsihaalarin lisäksi.

Viimeisimmät kenkäostokseni.

Tykkään käydä kirpputoreilla. Monet vierastavat kyseisiä paikkoja, niin minäkin ennen. Nykyään ostan lähes poikkeuksetta kaikki vaatteeni kirppareilta. Kirpputoreilla tekee yllättävän hyviä löytöjä, kun pitää vaan silmänsä auki. Kävin Kemin kirppiksellä maanantaina ja löysin ihanan laukun (10e), sekä Onlyn uudehkon näköisen mustan talvitakin. Talvitakin löytyminen viidellä eurolla pelasti minut varmalta konkurssilta, sillä talvitakit ovat yleensä todella arvokkaita!

Kirppari-vaatteet ovat lähes aina ehjiä ja puhtaita, mutta tämä kannattaa silti tarkastaa ennen tuotteen ostamista! Pari kertaa olen meinannut ostaa rikkinäisen vaatteen, mutta onneksi tapoihini kuuluu tarkastaa vaate saumoja myöten. Näin ei tule myöhemmin pettymyksiä. Vaatteet kannattaa myös aina pestä kotona, vaikka tuotteet ovatkin useimmiten pesty juuri ennen kirppikselle viemistä. Pitää muistaa, että meitä on täällä joka lähtöön ja toiset meistä eivät ajattele tuotteen uutta ostajaa - vaan rahaa. 

Suosittelen lämpimästi tutustumaan kirpputoreihin, sillä sieltä monesti löytyy laadukkaita vaatteita ja asusteita pilkkahintaan. Kun tarkastat tuotteen kunnon ja peset sen kotona - se on kuin uusi. Jos viet itse kirppikselle tavaraa, huomioi ystävällisesti muut ihmiset ja vie vain ehjää ja puhdasta tavaraa myyntiin. Kirppiksellä ei myöskään päde tunnearvohinnat, vaan tuote tulee hinnoitella edullisesti. 

Tässä uusin kirppislöytöni! Tuliterä iso ihana laukku vain 10€!

                                

Pelkotiloja.

Tänään sitten "pääsin" sinne hammaslääkäriin. Aamusta asti olin aivan kalpea ja jännittynyt. Pelotti ihan hirveästi, sillä olen aina pelännyt hammaslääkäriä ja sitäkin enemmän piikkejä! Jukka yritti rohkaista minua, ja lupasi tuoda palkkioksi Haaparannalta ilmasuklaata, joka on suurta herkkuani! Bussipysäkillä tapasin onnekseni Patten, joka oli myös matkalla Tuiran terveyskeskukseen. Oli mukavaa, kun sai puhua pelostaan jollekin juuri ennen toimenpidettä. Menin hammaslääkäriin puolta tuntia ennen aikaani, esilääkitystä varten. En ollut käynyt hammaslääkärissä varmaan kymmeneen vuoteen. Odotusaulassa olin tuskastunut ja Patte sitten kertoi vielä omia tuoreita kauhukokemuksiaan hammaslääkäristä. Se oli todella lohduttavaa.

Pian kello löi 11.00 ja minut kutsuttiin huoneeseen. Olin pienoisessa paniikissa. Taisin höpöttää lääkäreille vaihteeksi tyhmiä. Sitten istahdin tuoliin ja ajattelin kuolevani. Pistin mp3-soittimeni kuulokkeet korvilleni ja suljin silmäni. Puudutus oli nopeasti ohi, eikä se edes tuntunut pahalta. Avasin silmäni ja näin kuinka kaksi lääkäriä tunki erinäisiä vekottimia suuhuni. Hyi. Päätin sulkea silmäni loppuajaksi. Musiikki peittosi poraamisen äänen. Muistan välillä yrittäneeni sanoa lääkäreille, että naama ei saa turvota, sillä minulla olisi kuvaukset huomenna! Onnekseni naama ei turvonnut.

Pian se oli ohi. Mitä? Nyt jo. Olin helpottunut. Suuni ja poskeni olivat tunnottomia, hörppäsin vettä ja yritin epätoivoisesti levittää huulirasvaa. Juttelin lääkäreiden kanssa tovin; joulukuussa olisi aika juurihoitoon. Se ei kuulemma tunnu miltään, kun puudutetaan hyvin. Toivon sitä todella. Aion kyllä turvautua jälleen esilääkitykseen, vaikka en huomannutkaan sen vaikuttavan muuhun kuin jalkoihini. Jalat tuntuivat hyytelöltä.

Minulla on piikkikammo. Aivan kamala piikkikammo. Se on ollut pienestä asti. Viime syksynä se joutui koetukselle, kun minulta otettiin verikokeita harva se päivä. Ensimmäiset verikokeet olivat pahimmat. Muistan kuinka itkin ja huusin lääkäreille, Minnan nauraessa vieressä. Tälläistä pelkoa on mahdotonta ymmärtää, jos ei ole henkilökohtaista kokemusta. Lopulta puristin Minnan kättä ja katsoin muualle, jolloin verikoe saatiin otettua. Sitten vielä verikoe toisesta kädestä! Sama paniikki oli taas edessä. Verikokeiden jälkeen oloni oli heikko ja taju oli lähteä. Jännitys oli lauennut. Mutta eihän se ilo siihen päättynyt, sitten laitettiin vielä kanyyli käteen, jolloin olin varma kuolemastani. Lääkärillä oli jo mennä hermot kanssani, joten oli pakko leikkiä tosi urheaa. Minna taas kiltisti piti kädestäni kiinni.

Näitä seurannut verikoe otettiin kotonani kotihoitajan toimesta. Se meni todella hyvin, ja selvisin pintapuudutteen voimin - ilman minkäänlaista paniikkia. Saman kaavan mukaan meni seuraava kerta. Tuttu ympäristö mahtoi luoda turvallisuuden tunteen. Seuraavat verikokeet otettiin terveyskeskuksessa, eikä lääkärit aina meinanneet uskoa piikkikammoiseksi; niin hienosti annoin kokeet ottaa!

Uskon, että syksyn piikitysten määrä (42) lievensi kammoani. Tajusin, ettei se tunnu miltään ja on hetkessä ohi. Pelkotiloja ei silti voi selittää ja niihin on lähes mahdotonta keksiä ratkaisua. Ihminen, joka ei itse pelkää samaa asiaa, ei voi ymmärtää miksi toinen pelkää. Miksi minäkin pelkään jotain niin olematonta kuin piikit? Tai jotain niin suloista kuin koirat? Ei sitä voi selittää tai puolustella - eikä tarvitse.

Minna ja minä vuonna 2009.

                                            

Kiputiloja.

Aamulla soitin hammaslääkäriin heti ajanvarauksen auettua. Jätin soittopyynnön, sillä arvelin jonoa olevan paljon. Puolen tunnin kuluttua sieltä soiteltiin takaisin, eikä aikoja enää tälle päivää ollut. Aikani meni joulukuulle. Hampaan kipeytyessä pahemmin pitää varata aika päivystykseen - siis juuri siihen, mitä tänäänkin yritin varata. Huoh.

Tälle päivää iski kamala päänsärky. Johtuneeko sekin hampaastani vai onko taas jokin flunssa iskenyt? Oli pakko jättää se kovasti odottamani lämpöpilates haikein mielin väliin. Toivottavasti torstaina onnistuu! Aion kyllä mennä kuntosalille illalla jos tämä hedari tästä helpottaa. Kunnonpaikassa on alkanut uutena nyt myös virtuaali Spinning; sitä on pakko päästä kokeilemaan.

Tällä hetkellä nämä kuntoiluhaaveet tuntuvat turhankin kaukaisilta, sillä oloni on todella voimaton. Elättelin eilen toivoa, että saisin tänään asuntoni kunnolla siivottua. Suursiivous olisi edessä. Mutta ei tänään.

Kipeänä ja voimattomana tekee aina kummasti herkkuja mieli. Johtuukohan se siitä, kun muuten on niin kehno olo? Herkkujen uskotellaan parantavan edes vähän olotilaa ja mieltä. Myönnän kyllä itsekin sortuneeni tähän samaan monta kertaa. Mutta nyt en. Nyt tekisi vain mieli nukkua tämä päänsärky pois.

Hommaa olisi vaikka kuinka paljon. Ensi viikon keikkojen myynti on vielä kesken, eli kiire tulee! Kaikki jää aina viime tippaan... Vaalikampanjointikin on niin pahasti vaiheessa, että ihan itkettää. Olisi niin paljon tekemistä, ja juuri silloin kärsin aivan kamalasta hedarista. Se on sitä minun tuuriani...

Toivottavasti saadaan keikka-asiat kuntoon! Jospa Minna olisi reipas ja ehtisi hoitaa niitä. Taidan lähteä nyt lepäämään ja ottamaan särkylääkettä... Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

                        

Kuntoilua ja hammaslääkäripelkoa.

Viikonloppu vierähti tuttuun tapaan nopeasti. Perjantaina olin työkeikalla Motonetissa, minkä jälkeen mentiin Jukan kanssa katsomaan Ismo Leikolaa Rioon. Se oli todella viihdyttävää! Lauantaina käytiin vanhempieni kanssa syömässä Amarillossa, voi että oli herkullista! Illalla Satu loihti minulle uudet ihanat ripset JS Studiolla. Sunnuntai meni tuttuun tapaan rentoutuen ja löhöten. 

                                       Tässä kuva minusta uusien ripsien kera:

Tämä viikko lähti käyntiin taas huonosti nukutun yön jälkeen. Aamulla lähdin kuntosalille tekemään jalkatreeniä ja sen jälkeen yritin vähän imuroida tätä kaaosta. Miten neljä kissaa voikaan sotkea niin paljon? Siis enhän minä sotke.. Vaan kissat. Noh, ehkä vika on meissä kaikissa. Siivouksesta ei tullut juuri mitään, vaan ryhdyin myymään keikkoja. Siitäkään ei sitten lopulta tullut mitään, kun innostuinkin kirjoittamaan biisiä. Sekin keskeytyi kun iski nälkä, ja piti lähteä kauppaan. Melko turha päivä siis, en saanut mitään fiksua aikaiseksi.

Ensi viikonlopulle sain sentään pari työkeikkaa. Perjantaina kokeilen ensimmäistä kertaa jätskin maistatusta ja lauantai kuluu tuttuun tapaan SodaStreamin merkeissä. Jännää! Seuraavan viikon viikonloppuna lähdemmekin etelään keikkailemaan!

Tänään tosiaan kävin pitkästä aikaa Kunnonpaikassa. Viime aikoina aika ei ole tahtonut riittää kuntosalilla käymiseen, mutta nyt yritän taas puristaa sitä aikaa jostakin. Outoa, ettei minulla ole muka aikaa. Ja vielä oudompaa, että tuntuu kuin olisin loman tarpeessa. Enhän minä juuri muuta tee kuin lomaile?

Huomenna pääsee sitten taas LadySlimiin lämpöpilates - tunnille. Tai ei se suoranaisesti ole lämpöpilatesta, mutta kutsun sitä sillä nimellä. LadySlimissä siis on lämpökabinetteja, joihin kroppa menee - pää jää ulos. Kabinetissa on reilut 30 astetta lämmintä, ja siellä sitten tehdään Pilates-tyylisiä liikkeitä. Se on todella tehokasta, mutta yllättävän mukavaa! Tämän jälkeen mennään "Vibra Trim" - alustalle, jota minä kutsun tärinäkoneeksi, se on hauskan tuntuista. Treenin kruunaa kuitenkin "Ozone-terapia", jota minä tuttavallisemmin kutsun otsonihöyryiksi. Koneessa saa rentoutua 15 minuutin ajan ja tuntea kuinka lämmin ilma sivelee kehoa. Se on ihanaa!

Tässä LadySlim - palvelut vielä oikeilla nimillään:

TPM: Lämmitetyissä TPM –kabiineissa teet täsmäliikkeitä tehokkaasti ja turvallisesti vastushihnojen avulla. Lämpö edistää verenkiertoa sekä nopeuttaa aineenvaihduntaa, samalla se ehkäisee lihaskipuja ja parantaa kehon liikkuvuutta. Kesto n. 20-40min.

Vibra Trim: Vibra Trim käsittelyssä seisot tärisevällä alustalla jolloin koko vartalosi aktivoituu. Tämä käsittely ehkäisee mm. korkeaa verenpainetta, vähentää stressihormonien tuotantoa, sekä ehkäisee tutkitusti Osteoporoosia. Kesto n. 10min.

Ozone: Ozone –terapia on revoluutio ihollesi! Otsooni avaa ihohuokoset ja edistää kuona-aineiden poistumista ihokerroksista; ihosi kiinteytyy ja saa uutta hehkua. Terapia auttaa myös pääsemään eroon ikävästä selluliitti-ihosta. Kesto n. 15min.

Treeniä odotellessa pelkään kuollakseni mahdollista huomista hammaslääkäriä.... Viime kerrasta on jo lähemmäs 10 vuotta aikaa. Yksi hampaani on aivan palasina, josta aiheutuu nyt voimakasta poski - ja korvasärkyä. Huoh, kumpa olisin käynyt hoidattamassa sen heti silloin, kun hampaaseen reikä ilmestyi...

               

    Ps.  American Curlini Fili Severius juhlii tänään 2-vuotispäiväänsä <3

Selkävaivoja ja haaveita mallintyöstä..

Eilen käytiin kuvailemassa Sepon, siis luottokuvaajani, kanssa syksyistä Oulua. Outoa ajatella, että parin kuukauden päästä on Joulu. Vastahan odotin kesää. Kesä meni nopeasti, eikä aurinkoa juuri näkynyt. Mahtoi Kouvolan pojat (Nost3 & Protro) manata kesän tekemällä kesähitin "Paska Kesä"... No toivottavasti ei tule paskaa talvea. Eikä paskaa syksyä sitä ennen.

Sepon kanssa meillä oli ainakin ihan mukava syksyinen ilta. Pikisaaressa ihailtiin ruskaa ja laskevaa aurinkoa, kaupungilla taasen katuvalojen helminauhaa. Rotuaarilla vähän jännitti poseerata, kun välillä vieressä tuijotti kymmeniä uteliaita silmäpareja. Onneksi tälläisissä tilanteissa tuttu kuvaaja luo turvaa, ja Sepon kanssa on aina mukava ja luonteva kuvata - ehkä siksi, että välillemme on muodostunut jo jonkinlainen kaverisuhde. Enää ei tarvitse jännittää.

Tänään valmistauduin pienen stressin alaisena kuvauksiin. Tarkoitus oli ottaa minusta mallikuvia. Kyseessä oli uusi kuvaaja, sekä uusi meikkaaja (joka oli järkännyt kuvauksen). Tykkään käydä eri kuvaajilla rakentamassa mallikansiotani, sillä jokaisella kuvaajalla on erilainen näkemys, ja se tuo kuviini monipuolisuutta. Vastahan minä harjoittelen poseeraamista ja kameran edessä olemista, mutta olen saanut jo ihmeen paljon myös työkeikkaa alalta. Lisää otan mielelläni vastaan! Tätä hommaa ei opi tekemättä...

Mutta tosiaan, tämän päivän mallikeikka osoittautuikin lopulta hius - ja meikkimallina olemiseksi. Minulla ei asiasta ollut mitään käsitystä aiemmin - tämä selvisi vasta paikan päällä. Kyllähän tuo jälkikäteen hävettää, että esittelin kuvaajalle vaatteeni ja kenkäni - ketä ne kiinnostaa meikkikuvassa!? Eihän niitä edes kuvata! Toisekseen minua ärsyttää suuresti, että minä, selkäsairas ihminen, kannoin painavaa laukkua, täynnä vaatteita ja kenkiä, aivan turhaan pitkin kyliä alistaen selkäni taas voimakkaalle kivulle. Kiva juttu. Voi sitä ärräpäiden määrää... Ihmettelen, miksei kuvauksen järkännyt meikkaaja kysynyt minua ihan reilusti tälläiseen kuvaukseen, tai maininnut asiasta edes ohimennen?
 
                                                       Tältä minä siispä lopulta näytin:

  Ihanat ripseni ovat loihdittu JS Studiolla! (kuva siis itse otettu kotona kuvausten jälkeen.)

                                             

Kuuntelijoiden kysymyksiä.

Kysyin eilen Facebook - sivullani ( www.facebook.com/sanarapmusic ) , mitä kuuntelijani ovat aina halunneet tietää minusta.Valitsin kysymyksistä mielenkiintoisimmat ja vastasin niihin.


Mitä sulle kuuluu?
* Mulle kuuluu oikein hyvää! Kävin tänään harrastamassa ns. lämpöpilatesta LadySlimissä, ja samaan settiin kuuluu sellainen ns. otsonihöyryhoito, jossa on mukava vaan olla ja rentoutua. Siitä tulee todella hyvä olo! Äsken tein tuossa geelikynnet ja kohta pitäisi syödä jotain. Kuntosalille jos vielä ehtisi tälle päivää! Huomenna on työkeikka SodaStream -esittelijänä, ja odotan sitä innolla! Ylihuomenna vuorossa on ihoanalyysiä ja sitten menemme syömään vanhempieni kanssa. Kaikki on siis hyvin, todella hyvin. :) Kiitos kysymästä, toivottavasti sinullekin kuuluu hyvää.

Kuinka kauan oot ollu räppärinä ja mitä muuta teet sen lisäksi ?
* Sanoituksia ja runoja aloin kirjoittamaan jo ala-asteen puolella. Ekan kerran kokeilin räppäämistä 12 vuotiaana, mutta se jäi tuolloin yhden kerran kokeiluksi. 15-vuotiaasta asti olen tehnyt musiikkia aktiivisesti ja keikkaillut. Musiikin lisäksi harrastan kuntosalilla ja ns. lämpöpilateksessa käyntiä, geelikynsien tekoa, mallintöitä ja kissojeni kanssa puuhailua. Myös muoti kiinnostaa. Selkävikani takia en vielä voi tehdä kunnolla töitä, joten teen vain satunnaisia työkeikkoja.


Miksi/miten alotit räppää ja huomasit olevas hyvä siinä? Mistä sait innostuksen ruveta laulajaksi?
* Aloin ala-asteen ekoilla luokilla kuuntelemaan suomalaista räppiä, ja olin sen takia vähän sellainen musta lammas. "Räppäsin" aina mukana. Olen tykännyt esiintyä pienestä asti, ja omia sanoituksia aloin kirjoittamaan jo n. 10 vuotiaana. Ensin kirjoitin runoja, sitten lauluja ja lopulta aloin rimmaamaan. 12 vuotiaana kokeilin äänittää omaa räppiä c-kasetille, mutta se jäi tosiaan yhden kerran kokeiluksi ja skeittaaminen vei mielenkiintoni. 15 vuotiaana kuulin, että kaverini harrasti räppäämistä, ja ilokseni pääsin hänen kauttaan studiolle tekemään fiittiä. Se oli varmasti elämäni jännittävin kokemus! Todella huonohan minä olin, mutta biisiä piti silti soitattaa pitkin kyliä ja kuunnelluttaa vanhemmillani yms. Olin siitä silloin niin ylpeä. Kyseisen fiitin jälkeen aloin äänittämään omia kappaleita, ja pikkuhiljaa kehittyä siinä. Tieni räppäriksi oli siis melko luonteva, ja halusin sitä pienestä pitäen. "Räppäämisen salat" taisin tajuta vasta viime vuonna, enkä mielestäni vieläkään ole hyvä. Teen musiikkia harrastuksena ja pyrin kehittämään itseäni jatkuvasti. Viime aikoina olen saanut paljon mediahuomiota ja biiseihini mukaan upeita fiittejä mm. Tanja Vähäsarjan ja Panama Rayon; kyllä se kertoo vähän siitä, etten minä enää huono ole. Olen vain itsekriittinen.

Kuinka monta keikkaa olet elämässäsi heittänyt? Keskimäärin. 
* Varmaankin noin sata. Nuorempana tuli keikkailtua paljon etelässä, sillä olen Espoosta kotoisin. Viimeisen vuoden ajan olen kuntouttanut selkääni, joten keikkailu on jäänyt vähemmälle. Toivottavasti asia korjaantuu nyt tulevan talven aikana ja saadaan myytyä todella paljon keikkoja eri puolille Suomea!

Kenestä kertoo biisi "Mun on mentävä"?
* Biisi kertoo minusta. Kappale käsittelee sitä, kuinka paha minun oli olla Espoossa - entisessä elämässäni. Toisin kuin monet ovat luulleet, kappale ei käsittele itsemurhaa - vaan muuttoani Ouluun. Tykkään kirjoittaa biisejä niin, että jokainen voi ymmärtää ne omalla tavallaan.  

Mistä tai kenestä 'Satoi lunta hiljalleen' kertoo?
* Voivoi, miten vanha biisi! Vuoden 2006 alussa tehty biisi kertoo nuoruusvuosieni poikaystävästä / "ensirakkaudestani". Kuten sanoistakin ymmärtää, kaikki ei mennyt kuten elokuvissa. Kyseinen henkilö petti minua. Se jätti arvet ja kyseenalaisti luottamukseni muita ihmisiä kohtaan.

Aiotko joskus tehdä yhteisen biisin Nost3 & Protron kaa?
* Voi kuinka mielellään tekisin, mutta taitaa pojilla olla melko kiireistä! Olemme muutenkin musiikillisesti aika kaukana toisistamme, mutta siviilielämässä olemme kavereita ja tulemme hyvin toimeen. 

Koska tulee uutta matskuu? Mielellään vähän vaihtelua niihin "itkuvirsii".
* Itkuvirsiä? Koskahan minä viimeksi olen tehnyt "itkuvirren"? En edes muista. Meneeköhän se jopa viime vuoden puolelle? Et ole ilmeisesti kuunnellut uudempia biisejäni, joten suosittelen tutustumaan niihin ensin, esim. Pyysin Poistumaan, Puolet Huolista, Hävettäis Olla Sinä, Kun Keskityt Muhun, Kun Me juhlitaan. Uusi kappale on miksattavana ja julkaistaan lähiaikoina. Kappaleessa jälleen mukana Voice Of Finland - kisasta tuttu Tanja Vähäsarja.

Mitä muuta tykkäät tehdä? 
* Tykkään monenlaisista asioista... Esim. jo aiemmin mainitsemani liikuntaharrastukset ja kissat ovat lähellä sydäntäni. Rakastan myös jokaista hetkeä mieheni ja perheeni kanssa. Tykkään myös laulaa karaokea, käydä baarissa tanssimassa ja ostaa uusia vaatteita ja kenkiä. Tykkään auttaa ihmisiä, ja autankin aina kun mahdollista. Tykkään järjestää tapahtumia ja juhlia. Tykkään olla kuvattavana ja rakastan esiintymistä! Hmm. Tykkään kaikesta, mistä saan nautintoa ja tulee hyvä olo. Näitä asioita olisi tooodella paljon. Olen niin pienestä iloinen, ja nautin jokaisesta päivästä. Vielä yksi asia on silti sanottava; tykkään teistä kuuntelijoista tosi paljon, olette niin ihania kun olette aina tukemassa! Suuri kiitos ja halit kaikille!

Keikoista kysyttiin paljon, joten yleisesti vielä sanon, että keikkailen ympäri Suomen ja tulen esiintymään joka paikkaan, johon minua pyydetään! Jos haluat minut kotikulmillesi keikalle, käy ehdottamassa Sanaa esiintyjäksi kuntasi nuoriso - tai kulttuuritoimeen, tai jollekin muulle tapahtumatuottajalle, esim. ravintolaan. Keikka voi olla juuri SINUSTA kiinni, joten tartu toimeen välittömästi!


Kiitos kysymyksistä! Toivottavasti vastasin mieltänne askarruttaviin asioihin!

                                          
                                

Näköislehden kuva hieman rakeinen... Aukeaa isommaksi klikkaamalla!