Talvea kohti.

Kuva: Seppo Hinkula

Niin se syksy vaihtui talveksi! Outoa, että nyt jo. Vastahan me odotimme, että tulisi vielä lämpimiä päiviä. Yht'äkkiä herätessäni maassa onkin vaalea peitto ja elämmekin lähes marraskuuta. Mihin kaikki se aika taas katosi?

Ulkona on kaunista. Valkoinen lumi pukee lehtensä menettäneitä puita, ja se kuulostaa kivalta kengän alla. Lapset leikkivät lumella ja mäenlaskupaikat houkuttelevat perheitä. Aion nauttia kirpeästä pikkupakkasesta ja ihailla lumipeitettä täysillä kyllästymiseen asti. Tiedän, että kyllästyminen on lähempänä kuin uskonkaan. Kun pakkaslukemat lähestyvät kahtakymmentä astetta, ei enää naurata - lumi ei enää olekaan kaunista ja kivaa. Kun pakkaslukemat alittavat kahdenkymmenenviiden, erakoidun peiton alle. Olen vilukissa.

Talvi antaa myös mukavan tekosyyn ostaa uusia vaatteita ja kenkiä. Täytyyhän nyt olla lämmintä puettavaa, kun pakkaset iskevät hampaansa ja viima pureutuu luihin ja ytimiin. Hyi. On siis ihan luonnollista uusia koko vaatekaappi, ihan sieltä pyjamasta alkaen... Eikö niin?

Talvi on myös parasta aikaa aloittaa uusia harrastuksia ja muokata kehoaan. Kesän tullessa ja vaatteiden vähentyessä, onkin kymmenen kiloa kevyempi ja triplasti energisempi! Talvi kannustaa myös hemmottelemaan itseään - mikä sen mukavampaa, kuin iltojen pimentyessä polttaa kynttilöitä, tehdä kasvohoitoja saunan lämmössä ja lukea muotilehtiä. Hmm. Ainakin tällä hetkellä ja näillä ajatuksilla talvi vaikuttaa ihan mukavalta asialta. Innolla odotetaan, mitä se tuo tullessaan...

Blogikilpailu (4)

Voit osallistua kilpailuun huolimatta siitä, onko sinulla blogspot - tunnuksia! Vastaukset suoritetaan facebookin Sana - sivun kautta, johon pääset täältä! Klikkaa oikealta "viesti" (kts. kuva) ja lähetä viestinä vain oikea vastausvaihtoehto, esim. A.



Oikein vastanneiden kesken arvotaan Kauneus - ja kynsistudio MiMin tuotepaketti! (Arvo n. 100e)

Vastaa kysymykseen oikein ja voit voittaa upean tuotepalkinnon!

Sanan uusimmat kynnet, Kynsistudio MiMi.

Kysymys:
Mitä väriä löytyy lähes kaikista Kynsistudio MiMin Sanalle tekemistä kynsistä, ja on samalla räppärin lempiväri?
A. Hopea
B. Pinkki
C. Turkoosi
D. Valkoinen  


Psssst.... Sanan facebook-sivun kuvia selailemalla saat apua vastaukseen. Pääset sivulle tästä!

Kilpailu päättyy 21.10.2013! Voittaja julkaistaan tässä blogipäivityksessä ja Sanan facebookissa kilpailun päätyttyä. Onnea!

*****
Kilpailu on päättynyt! Onnea Melina!

Angstia ja ajankohtaista.

Uusi olohuoneeni<3

Olen kärsinyt pari viikkoa flunssasta, ja viikonloppuna olotilan kruunasi vielä kuume. Eilinen meni täysin lepäillessä, ja tänään olo onkin jo hieman parempi. Ihanaa, että viihdyn näin hyvin uudessa asunnossani, eikä neljän seinän sisällä oleminen tunnu pakkopullalta - päinvastoin; kiva viettää aikaa kissojen kanssa ja löhötä uudella sohvalla. Hyvä välillä ottaa aikaa itselleen, levätä ja (yrittää) rentoutua.

Heti kun tästä toivun, aloitan uudessa työssäni. Työnkuvani on etsiä eräälle firmalle uusia työntekijöitä. Jos olet siis oululainen yli 16-vuotias henkilö, joka etsii töitä, ota minuun yhteyttä niin kerron lisää ( sana.music (at) hotmail.com ). Tehtävä vaatii rempseää luonnetta ja asennetta.

Oletko vailla töitä? Ota minuun yhteyttä!

Olen potenut stressiä flunssan ohella viime aikoina... Välillä tuntuu, ettei jaksaisi, tuntuu että antaisi vain kaiken olla. Ne on ikäviä hetkiä. Silloin olisi mukava soittaa ystävälle ja jutella. Tilannetta hankaloittaa se, että olen menettänyt ystäviäni viime aikoina läjäpäin - syystä jos toisesta, kaikkien välirikkojen syytä en edes tiedä, mutta useimpiin liittyy musiikkini tai uudet elämäntapani. Minun täytyy kartoittaa uudestaan ihmiset ympärilläni ja miettiä kehen pystyn luottamaan, sillä olen tullut petetyksi liian usein. Kuinkahan monta ihmissuhdetta vielä ajautuu karille musiikkiurani tai elämäntaparemonttini takia? Toivon, että ne todelliset ystävät pysyisivät rinnallani.

Laulajani Laura ja minä.

Kaikki ei todella ole niin mustavalkoista miltä näyttää. Kulissien takana yleensä kiehuu, oli kyse kenestä tahansa ihmisestä. Esitämme muille kaiken olevan hyvin ja vedämme jotain helvetin roolia. Miksi? Mielestäni on ihan kohtuullista ja ymmärrettävää, että jokainen meistä romahtaa joskus. Silloin nimenomaan pitää avata suunsa ja kertoa fiiliksensä - vain niin voi saada apua ja selvitä tilanteesta. Miksi siis kieltäisin fiilikseni? Nyt vähän masentaa, mutta eihän tästä ole kuin yksi suunta - ja se on ylös. Onneksi mieltä piristää kaikki ihanat kuuntelijani, kissani, miesystäväni, perheeni ja ystäväni<3 Vaikka olisi kuinka ikävä hetki, aina pitää miettiä elämänsä positiivisia puolia!

Ja vielä ajankohtaista:

Oulussa on tulossa kuukauden sisällä parikin keikkaa, olkaa kuulolla! Blogissa käynnistellään pian taas blogikilpailu, jonka palkintona on Kauneus - ja kynsistudio MiMin sponsoroima 100euron arvoinen tuotepaketti !! Myös musiikkivideo julkaistaan lähiaikoina ;) Jännät paikat edessä! Pysykää tukena ja turvana, olette rakkaita!

Roska päivässä.

Sain taannoin sähköpostia, jossa kysyttiin kiinnostustani lähteä Roska päivässä - hankkeen viralliseksi tukijaksi. Sitä ei tarvinnut miettiä sekuntia pidempään. Tottakai lähden! Mielestäni on kamalaa, miten sotkemme luontoa ja asuinympäristöämme. Teemme sillä pahaa lähtökohtaisesti vain itsellemme, sillä joudumme itse maksumiehiksi. Ympäristön puhtaanapito ei ole halpaa lystiä! 

Jos ihminen olisi vähän epäitsekkäämpi olento, asiat olisivat huomattavasti paremmin. Veisimme roskat roskiin, lasipullot keräykseen ja huonekalumme kaatopaikalle. Nyt rikomme pullot kadulle ajattelematta eläinten tassuja tai polkupyörien renkaita. Jätämme huonekalut taloyhtiön roskakatokseen tai lojumaan kierrätyskeskusten läheisyyteen, jolloin kyseiset toimijat joutuvat välittämään jätteen kaatopaikalle - ja maksavat siitä. Roskiksia on ympäri kaupunkia, ja silti ne roskat päätyvät vihreää nurmea rumentamaan. Miksi? Mikä siitä tekee niin vaikeaa, että veisimme roskat roskiin, säästäisimme luontoa ja selvää rahaa.

Asun Oulussa kävelymatkan päässä merenrannalta. Välissämme on ulkoilualue ja fresbeegolfrata. Mielestäni on ihanaa käydä aamuisin lenkillä luonnossa, joka ei ole täynnä ihmisten jätettä. Satunnaisesti törmään alueella oluttölkkeihin, jotka kuljetan lähimpään roskikseen. Tämä puoli lähiöstämme on siis kunnossa, mutta kun suunnataan toiseen suuntaan, kohti Siwaa, tulee vastaan kaaos... Roskaa on kaikkialla! Nappasin eilen kuvan Siwan edustalta, katsokaa nyt tätä... Kenen mielestä maisema on viihtyisä ja kutsuva? Kenen vastuulla alueen siivous on, kun se on jatkuvasti tälläinen?

Rakkaat kanssa-asujat, voisitteko ystävällisesti viedä roskanne roskiin tai mikäli roskista ei ole näkökentässä, pistää roska esim. laukkuusi tai taskuusi odottamaan lähintä roskakoria. Meillä kaikilla olisi mukavampi elää ja liikkua siistissä ympäristössä.

HAASTAN SINUT keräämään maasta yhden roskan päivässä! Facebook-sivullani on päivitys, josta tykkäämällä lähdet haasteeseen mukaan ja olet mukana myös singleni arvonnassa! Tehdään yhdessä ympäristöstämme viihtyisämpi!

Piristystä syksyyn.

Ehdin viimein istua ihan ajan kanssa koneen ääreen ja kertoa teille kuulumisiani. Viikonloppu vierähti PK-seudulla, jossa äänitimme levyni loppuun. Kokonaisuus on upea! En malta odottaa, että se julkaistaan. Harmikseni julkaisu tosin siirtyy ensi vuoden puolelle. Hyvää kannattaa odottaa, ja tämä lätty tulee varmasti tyrmistyttämään lähes jokaisen kuulijansa. Ei paljasteta siitä sen enempää.

Viime viikko oli kiireinen, ja olinkin kokoajan menossa. Keskiviikkona kävin elämäni ensimmäistä kertaa sokeroinnissa! Tässä teille infopätkä, jos termi ei ole ennestään tuttu.

Sokerointi on karvanpoistomenetelmä, jossa ihokarvoja poistetaan sokerimassan avulla samaan tapaan kuin vahalla. Sokeroinnilla voidaan poistaa vahausta lyhyempiä karvoja, ja sokerointi sopii mille tahansa ihoalueelle. Sokerimassa tarttuu ainoastaan itse karvaan ja kuolleeseen ihosolukkoon, jolloin iho ei ärsyynny toimenpiteestä. Sokerointi ei aiheuta karvatupentulehduksia tai karvojen sisäänkasvamista. Sokeroimalla karva ei myöskään katkea toimenpiteen aikana kuten vahauksessa - tämän ansiosta iho pysyy sileämpänä. Sokerointimassa ei sisällä yleisesti allergisoivia aineita, ja sopii myös kuivaihoisille. Toimenpiteen on kerrottu olevan kivuttomampaa kuin vahauksen.

Minua hieman jännitti matkalla Kauneushoitola Beauty Alppiin, sillä en ollut ikinä edes vahannut jalkojani herkän ihoni vuoksi! Olin myös kuullut sokeroinnin olevan melko kivulias toimenpide. Jännitys oli huipussaan, kun saavuin kauneushoitolan tiloihin, jotka olivat todella viihtyisät. Liiketilat olivat vasta remontoidut ja yritys auennut kuukauden päivät sitten. Tuoreelle yrittäjälle hommat olivat kuitenkin tuttuja jo vuosien ajalta.

Toimenpide alkoi, ja olin jopa hieman hämilläni. Ei se tuntunut pahalta - vähän kutitti, ja välillä nipisti. Kivuliasta se ei ollut! Ihmisten ennakkoluulot ja kuulopuheet olivat siis pelotelleet minua aivan turhaan. Nyt se on itse koettu, se ei satu. Toimenpiteen jälkeen olin vielä enemmän hämilläni, sillä herkkä ihoni ei edes punoittanut. Iho ei ollut ärtynyt, eikä rikki kuten pelkäsin. Sokerointi siis sopii täydellisesti herkkänahkaiselle. Aion ehdottomasti hyödyntää sokerointia tulevaisuudessakin ja suosittelen samaa muillekin herkkiksille! Kauneushoitola Beauty Alpin facebookiin pääset tästä!

Seuraavana päivänä olikin edessä pitkä päivä, joka alkoi kynsihuollolla Kynsistudio MiMissä. En ollut ehtinyt juurikaan miettiä uusia kynsiäni, mutta onneksi yhteistuumin keksimme vikkelästi kynsiin kuvioinnin. Mirkka taiteili tuttuun tapaan upeat kynnet hetkessä! Kynsistä tehtiin pinkki-mustat, lisättiin glitteriä ja timantteja. Kynnet ovat todella näyttävät ja niissä on ripaus glamouria, joka on minun mieleeni. Näet oheisesta kuvasta maistiaisia kynsistäni. MiMi facebookissa!

Kun kynnet olivat valmiit nappasin blogipalkintopussin mukaani MiMistä ja kiiruhdin Parturi-kampaamo Jörö-Jukkaan. Tällä kertaa vakikampaajani Marianne ei päässytkään käsiksi hiuksiini, vaan aika oli varattuna Katille. Ihan mukavaa välillä saada toisenkin kampaajan näkemystä väriin ja leikkaukseen, vaikka menimmekin lopulta aika samoilla linjoilla edellisen leikkauksen kanssa. Kasvattamisen takia kun hiuksia ei juurikaan voi lyhentää - siistiä vain.

Kun värit olivat aikansa vaikuttaneet, oli jälleen kohokohdan vuoro, eli pesupaikalle mars! Nyt jokainen lukija miettii hölmistyneenä, että olenko tosissani? Kuka nyt odottaisi pesupaikalle pääsyä - sitä niska - ja selkäkivun määrää.... Jörö-Jukassa asiat ovat kuitenkin toisin, ja pesupaikan ihana hierova tuoli meinasi taas nukuttaa minut selkähieronnan ohella. Ei voi kuin ylistää tuota nerokasta keksintöä. Kampaamokäynnit ovat aina todella positiivisia kokemuksia ihanan henkilökunnan, miellyttävien tilojen ja tämän mahtavan hierovan tuolin ansiosta! Rehellisesti voisin sanoa, että Jörö-Jukka on Oulun paras parturi-kampaamo! Käy kurkkaamassa täältä mitä muita palveluja Jörö-Jukka tarjoaa.

Väri pysyi intensiivisen punaisena, ai että rakastan sitä! Uutta hiuslookia lähdettiinkin heti kuvauttamaan Jörö-Jukan toimesta Keräsen Kuvaamoon. Minua hieman jännitti, vaikka kuvaaja olisi tuttu ja olisimme ihan vain kahden. Pelko epäonnistumisesta painoi takaraivossa. Mussutin välipalaa matkalla kuvaamoon, johon saapuessani ryhdyimmekin heti hommiin. Saana (kuvaaja) laittoi valot kohdilleen ja sitten alettiinkin jo räpsimään fotoja. Kuvaussessio meni ihan mukavasti, ja toivon, että Jörö-Jukka sai haluamaansa materiaalia minusta. Peukut pystyyn!

Tämän blogin kuvituksena teille nähtäväksi kuvauksesta pari vedosta (raakoja käsittelemättömiä kuvia, kuvaajana Saana Luukkonen / Keräsen Kuvaamo). Kuvissa näkyvä ihana sormus ja strassikorvikset ovat Glitterin valikoimaa.

Päivä oli pitkä ja raskas, mutta samalla olin taas kokemusta rikkaampi. Lisäksi omistin taas kadehdittavan upeat kynnet ja räiskyvän tukan. Elämäni ei pyöri ulkonäköni ympärillä, mutta onhan se aina ihana tunne, kun on panostanut itseensä. Tälläiset pienet asiat kohottavat huimasti itsevarmuutta. Pimeä ja kylmä vuodenaika on sitäpaitsi parasta aikaa hankkia uusi hiuslook piristämään!

Kuntosali - ei missikisat.

Käyn salilla laihtuakseni, kiinteytyäkseni ja kohentaakseni kuntoani. Näin tekee myös kymmenet tuhannet muut suomalaiset. Ei sitä turhaan kutsuta kuntosaliksi. Me kaikki menemme sinne sellaisena kuin olemme ja meistä jokainen haluaa yhtälailla muuttaa jotain osa-alueitaan; oli kyse sitten mahamakkarasta, reisistä tai henkisestä hyvinvoinnista. Pointti on se, että olemme siellä lähtökohtaisesti samasta syystä - kuntoilemassa. Emme mene sinne etsimään uusia ystäviä tai esittelemään vaatekaapin upeinta vaatekappaletta.

Kuntosalilla kuntoillaan. Tuliko se jollekin yllätyksenä? Kuntoillessa on täysin normaalia, ja suotavaa vetää päälleen mukavat ja viihtyisät kuteet - harvoin juoksulenkilläkään vedetään ykköset päällä. Toinen viihtyy väljässä tai toinen tiukemmassa - tämä on jokaisen oma henkilökohtainen valinta. 

Henkilökohtaisiin valintoihin kuuluu myös esimerkiksi se, ajeletko säärikarvasi salille lähtiessä, kun pistät capri-malliset housut jalkaasi? Entä käytkö solariumissa siksi, että kaksi kertaa viikossa treenaat kuntosalilla shortsit jalassa? Harvat meistä välittävät siitä, mitä muut kuntoilijat ajattelevat salilookistamme vai ajattelevatko mitään. Emme ole siellä miellyttämässä toisiamme, vaan kuntoilemassa! Olemme siellä itsemme takia. Jokainen panostaa itseensä ja omaan tekemiseensä, ei toisen vaatteiden, tukan tai meikin arvosteluun. Emme ole missikisoissa, olemme jumalauta hikoilemassa kuntosalilla!

Useiden (ellei kaikkien) kuntosalien jäsensopimuksesta käy ilmi, että luvatta valokuvaaminen salilla on kielletty. Tämähän on itsestäänselvyys, eikö? Miksi kukaan edes kuvaisi salaa toisen treeniä? Miksi ketään kiinnostaisi? En ymmärrä.

Asia sai eilen uudet mittasuhteet kun internetissä uutisoitiin laajalti erään "julkisuuden henkilön" facebookiin lisäämästä kuvasta. Kuvassa näkyi kuntosalilla treenaavan miehen alavartalo kuvattuna takaapäin, ja teksti oli tuntematonta henkilöä ulkonäön vuoksi pilkkaavan sävyinen. Miehellä oli suomalaiseen tapaan hyvin vaalea iho, lyhyehköt väljät shortsit ja polvisukat - en nähnyt tässä mitään ihmeellistä. Kommenteissa naurettiin miehelle ja kuva keräsi tykkäyksiä kymmenittäin. Onneksi mukaan mahtui läjäpäin fiksujakin, jotka paheksuivat kuvaajan lapsellista käytöstä. Kuva lähti leviämään sosiaalisessa mediassa, ja ennen niin positiivisen julkisuuskuvan omannut nainen oli pian menettänyt kasvonsa. Hän poisti kuvan, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Vahinko, nimenomaan. Niin hän itse sen muotoili. Miten kukaan voikaan ihan vain vahingossa napata tuntemattomasta henkilöstä kuvan ja jakaa sen facebookiin. Kyllä siinä välillä pitäisi jo jotain aivotoimintaa tapahtua. Ja miten kukaan "julkisessa asemassa" oleva edes kehtaa arvostella ihmistä julkisesti ja vielä niinkin naurettavin perustein, kuin salivaatetus? Arvostelija itse on kaiken lisäksi tunnettu fitness-tähti, joten hänenlaiseltaan ammattilaiselta odottaisi neuvoja, eikä pilkkaamista! Minkälaiset traumat tälläinen kiusaaminen jättää uhriin? Kehtaako hän enää lähteä uudestaan kuntosalille? Miltä sinusta tuntuisi, jos joku levittäisi sinusta vastaavaa kuvaa?

En tunne kyseistä arvostelijaa, enkä uhria. Olen vain nähnyt facebook-päivityksen ja lukenut uutisoinnin. Minulla ei ole mitään henkilökohtaisesti ketään vastaan. Mielestäni asiasta on vain hyvä puhua, jotta meistä kukaan ei sortuisi vastaavaan jatkossa. Ihmisten ulkonäköön kohdistuva arvostelu on yksi pahimpia asioita, jotka nostavat karvani pystyyn.

Me kaikki olemme mitä olemme, ja viimeinen paikka, jossa meidät pitäisi tuomita tai meitä voisi pilkata on se, kun olemme tekemässä muutosta parempaan! Jokaiselta pitäisi löytyä järjen lisäksi tilannetajua. Kaikenlainen kiusaaminen tulisi saada kuriin, eikä tälläinen tempaus ole hyvää esimerkkiä pikkutyttöjen idolilta. Autetaan ja tsempataan toinen toisiamme sen sijaan, että keskittäisimme energiamme toisten pilkkaamiseen tai arvosteluun.

Toivon, että arvostelija otti asiasta opikseen ja esittää julkisen anteeksipyyntönsä. Minulla, kuten tuhansilla muillakin, on sympatiat täysin uhrin puolella, ja voisinkin huomenna vetää salille kalpeiden säärieni kaveriksi mikroshortsit ja polvisukat!

Kuntosalietikettiin tulisi lisätä kohta; keskity vain siihen omaan treeniisi, äläkä jumalauta toisten arvosteluun.