Qstock!

Viikonloppuhan se vierähti Qstockissa! Viime vuoden tapaan olin töissä Rantalavan backstagella, juottamassa muita artisteja. Vitsikästä. En olisi uskonut sen päivän tulevan, kun tarjoilen omalle DJ:lleni lonkeroa tiskin takaa, mutta näin kävi. Pessi siis oli veljensä bändin Satellite Stories'in mukana Qstockissa.

Töihin Qstockiin oli päätynyt myös Riihimäkeläinen Emmi, jonka kanssa kemiat kohtasivat lähes välittömästi ja hengailimmekin yhdessä kokoajan työn ohella. Emmi oli sen verran rohkea, että uskalsi jopa pulahtaa uimassa työpisteemme läheisyydessä. Minä vilukissana jäin hihittämään rantaan, kun Emmi kirjaimellisesti ui mahapohjaa mutaisessa vedessä - onneksi parempi uintikohta löytyi, ja Emmi sai karistettua mudat päältään. Uskoisin, että kaveruutemme jatkuu tästä eteenpäinkin.

Qstockissa esiintyi myös läjäpäin tuttuja. Monikaan ei meinannut tunnistaa minua, sillä olenhan minä vähän muuttunut vuosien varsilla, heh. Oli varsin mukavaa nähdä pitkästä aikaa Kouvolan huikea rap-duo Nost3 & Protro. Pojilla oli yhteiskeikka Justimuksen kanssa, mikä toimikin erittäin hyvin! Mukana oli myös Justimuksen puolesta rumpali, jota ainakin itse seurasin mielenkiinnolla. Rummut toivat mukavaa syvyyttä kappaleisiin ja kohensivat meininkiä lavalla. Lavalta ei tosin meininkiä puuttunut - pojat hyppivät, riehuivat, huudattivat ja heittelivät sponsorin aurinkolaseja yleisöön. Yleisö kiljui raivokkaasti.

Turhaan Justimuksen Joose jännitti keikkaa etukäteen, sillä se meni loistavasti. Pakko kehua hieman kyseistä miestä ihanasta nöyryydestä, joka paistoi läpi myös lavalla. Kunnianhimoa löytyy, mutta jalat ovat todella visusti maassa. Tälläisiä persoonia Suomen artistitaivas kaipaa!

Qstockissa esiintyi monia kärkinimiä Suomesta ja muualta maailmasta, mutta väittäisin silti, että ehdottomasti kovimman keikan vetivät Ruudolf ja Karri Koira! Yleisö osasi ulkoa jokaisen rallin ja heiluivat mukana kuin viimeistä päivää. Taustatanssijat ja paidaton Ruudolf saivat yleisön totaalisen villiksi! Keikka oli aivan järjettömän upeaa katsottavaa! Harmittaa ihan mielettömästi, etten muka saanut kuvata puhelimen kameralla keikkaa, vaikka minulla on lupa julkaista pojista matskua blogissani, että terveisiä vaan sinulle korvaton järkkäri, joka asiasta valitit... Youtubesta onneksi löytyi teille nähtäväksi keikkavideo, jonka pääset katsomaan tästä!

Lauantain festaripäivää varjostivat hieman myrskyvaroitukset, jotka kuitenkin onneksi kiersivät alueen, eikä mitään suurempia toimenpiteitä tarvinnut tehdä. Festareiden jälkeen purkasimme aluetta, jolloin vettä alkoi satamaan kaatamalla ja ukkostamaan. Ärsyttihän se, mutta kaikki olivat kiitollisia myöhäisestä ajankohdasta. Asuvalintani ei sopinut oikein kaatosateeseen ja olin aivan totaalisen jäässä farkkushortsejeni kanssa. Onneksi kaverini Joni tuli hakemaan minut kotiin, eikä tarvinnut kävellä.





Festareista jäi kokonaisuudessaan todella hyvä maku suuhun, tiettyjä väärinkäsityksiä lukuunottamatta. Yllätyin, kuinka hyvin selkäni kesti pitkät työpäivät, eikä kivuista ollut juurikaan haittaa. Jalkani vain olivat täysin rakkuloilla, mutta nyt niitä ehtii parannella.  

Paluu arkeen ja muuttosähellys jatkukoon!

Vastauksia kysymyksiinne.

Miten, miksi ja koska päädyit alalle? 
Olin haaveillut räppärin urasta 7-vuotiaasta asti. Ollessani 12-vuotias, kokeilin ensimmäistä kertaa räpätä - äänitin sen c-kasetille. Pettyneenä lopputulokseen jätin rap-haaveet vuosiksi, kunnes v. 2005 pääsin studiolle kaverini kautta (Ville Vaatimaton). Ensimmäinen äänitykseni oli fiitti Villelle, jonka jälkeen palasin studiolle tekemään soolomateriaalia.

Miten sinut otettiin vastaan?
Olin ylpeä tuotoksistani, mutta monet pitivät minua pilkkanaan. Ei tuohon aikaan otettu vakavasti räppäävää tyttöä, vaan minua pidettiin outona ja säälittävänä. Keikkoja riitti silti alusta asti, mutta niitähän nyt riittää kenellä tahansa niin kauan kun ilmaiseksi tekee. Keikoilla kävi useita ihmisiä, uskoisin, että osittain silkasta mielenkiinnosta.

Mikä on merkityksellisin kappaleesi?
Merkityksellisin kappaleeni - hyvä kysymys. Uskoisin, että Libertas on sanoitukseltaan kaikista henkilökohtaisin, ja täten minulle merkityksellisin. Elin vaikeassa suhteessa, olin masentunut, alkoholisoitunut ja niin väsynyt kaikkeen. Kappaleen teko todella avasi kahleeni, sillä sain yhteyden yläkertaan, kuten yritinkin.

Keksitkö itse sanat, ja mistä se inspiraatio tulee? 
Kirjoitan jokaisen kappaleeni sanat itse. Useimmat tekstit ovat suoraan elämästäni, toiset jotain aiemmin koettua, ja jotkut vain fiktiivisiä tarinoita, joiden aiheista haluan puhua. Inspiraatio vain tulee, en osaa siitä sanoa enempää. En kirjoita mitään väkisin, vaan annan tekstejen tulla sydämestäni.

Mikä on musiikinteossa tärkeintä? Millä tavoin musiikki on muuttanut elämääsi?  
Musiikissa tärkeintä on tunne ja sanoma. Haluan välittää musiikillani erilaisia tunnetiloja ihmisille. Haluan kertoa tärkeistä asioista, enkä jauhaa paskaa. Tärkeintä on, että pystyn auttamaan ihmisiä ja olla läsnä musiikillani. Musiikki on avartanut maailmaani todella paljon. Olen päässyt kokemaan niin hienoja asioita, mitä ilman musiikkia en olisi ikinä kokenut. Olen tutustunut uusiin upeisiin ihmisiin ja kokenut olevani tärkeä. Tämä on minun osani. Olen löytänyt itseni ja paikkani maailmassa.

Harkitsitko muuta uraa? Uskoitko lapsena tulevasi rap-artistiksi?
Rap-artistin haaveet heräsivät ollessani lapsi, enkä tainnut ikinä mitään muuta vakavissani haluta. Olen aina ollut kovapäinen, joten aloin pienestä pitäen kurkoittaa kohti haavettani - kyllä minä syvällä sisimmässäni tiesin, että räppäisin vielä joku päivä. En tosin varmasti uskonut, että kykyni kantaisivat tänne asti. Nykyään haluaisin työskennellä musiikin lisäksi näyttelijänä, mallina ja myyntialalla.

Miten puolikuuroutesi vaikuttaa musiikin tekoon?
Menetin vasemman korvan kuuloni lähes kokonaan ollessani teini-ikäinen. Piti opetella monia asioita uudestaan, musiikin saralla menetin rytmitajuni. Rap-lyriikoita oli siispä vaikea rytmittää alussa, jonka takia räppäsinkin pienenä off-beattiin (rytmin ohi). Nykyään rytmityksessä ei ole ongelmaa, mutta miksaaminen on hankalaa. Haluaisin myös itse säveltää, mutta taustojen miksaaminen olisi lähes mahdotonta, sillä en kuule kaikkia taajuuksia.

Minkä ikäisenä aloitit keikkailun? Mikä siinä on parasta? Eikö sinua alkuun hävettänyt esiintyä? Mitä mieltä olet faneistasi?
Aloitin keikkailun samana vuonna kuin räppäämisenkin, eli ollessani 15-vuotias. Ensimmäinen keikka jännitti, mutta paikalle oli kertynyt paljon perheestä ja kavereista koostuvaa tukijoukkoa. Ei minua hävettänyt yhtään, minua vain jännitti. Jännitys vähentyi vuosien varsilla, ja katosi lopulta lähes kokonaan. Nykyään en juurikaan jännitä, mutta muutamia perhosia pyörii vatsan pohjalla - se on ihan tervettä. Nautin esiintymisestä täysillä alusta asti, sillä silloin tunsin olevani elossa. Esiintymisen aikana vaipuu aina sellaiseen transsin omaiseen tilaan, se on upeaa. On myös hienoa nähdä, kuinka ihmiset nauttivat ja laulavat mukana. Sillä hetkellä minä annan kaikkeni heille, sillä olen siinä lavalla heidän takiaan. Rakastan ja arvostan jokaista faniani, te teitte unelmastani totta!

Millaista musiikkia haluaisit tehdä, ja millainen on tulevan musiikkisi suuntaus?
Haluan tehdä voimaannuttavaa ja kannustavaa musiikkia. Haluan olla monipuolinen ja kertoa erilaisista asioista kaunistelematta tai kiertelemättä. Haluan avata maailmani teille, näyttää syvimmätkin ajatukseni ja tunteeni. Haluan auttaa kuuntelijoitani, mutta samalla ilahduttaa ja saada jalan vipattamaan. Voin paljastaa, että levyni tulee olemaan kaikkea tätä.

Onko sinua koulukiusattu?
Minua kiusattiin ala-asteella sen vuoksi, että olin hieman pyöreä. En minä muuten siitä olisi kritiikkiä saanut, mutta menin sekaantumaan tarkkisluokan poikiin, jotka sen jälkeen piikittelivät minua lopun ala-asteen ajan. Esitin kovaa ja välinpitämätöntä, vaikka oikeasti olin ihan rikki. Kolhaistu kuoreni kerrytti lisää kerroksia, ja hautauduin syvemmälle sen alle turvaan. Yläasteelle mennessä olin haudannut herkän puoleni kokonaan, eikä kukaan piikitellyt minua mistään. Asiaan tuli muutos silloin, kun aloin vuodattamaan herkät ajatukseni päiväkirjamaisesti räppiin. Kaikki koulustani kuulivat kappaleeni. Sain monien vihan niskaani, ja goottitytöt aiheuttivat päänvaivaa - jouduin jopa nyrkkitappeluun koulun aulassa, johtuen löysistä housuistani ja kiinnostuksestani räppiin.

Onko mielestäsi tärkeää näyttää räppäriltä?
Nuorena minulle oli tärkeää "näyttää räppäriltä", eli käyttää isoja vaatteita ja räppilippoja. Käytin isoja kuteita 18-vuotiaaksi, jolloin aloin vaivaantumaan siitä, että menetin naisellisuuteni vaatteiden alle. Muutin Ouluun ja samalla vaihdoin housut pienempiin. Aluksi tuntui oudolta kävellä koroilla, kireissä farkuissa ja käyttää naisellisia toppeja. Siihen tottui nopeasti ja sain huomattavasti enemmän huomiota miehiltä - olin imarreltu. Lihonut ulkomuotonikin sai kohennusta, kun en voinutkaan enää piiloutua säkkeihin. Nyt olen tyytyväinen vaatetyyliini, joka on yhdellä sanalla sanottuna melko rouhea. Tykkään herättää huomiota ja pukeutua räikeästi. Arvostan pukeutumisessa mukavuutta ja tyyliä.

Kuka on rap-idolisi? Entä suosikkilaulajasi?
Minulla ei valitettavasti ole rap-idolia. Tietenkin, jos joku pitää sanoa, sanoisin Eminem. Siinä vasta mahtava mies! Suosikkilaulajani on ehdottomasti Kaija Koo! Antaisin mitä vain, jos saisin Kaijan biisiini laulamaan. Arvostan kyseistä artistia ihan mielettömästi!

Mitä lemmikkejä sinulla on? Onko ollut muita? 
Minulla on neljä kissaa; bengalityttö Fanni Esmeralda, American curl-poika Fili Severius, sekä maatiaispojat Fasu Casper ja Fido Arthur. Kissani ovat minulle kaikki kaikessa, pienet kultapalleroni. Muita eläimiä minulla ei ole ollut, ellei lasketa kahta punakorvakilpikonnaa, jotka asuivat evakossa luonani viikon verran.

Mitä mieltä olet itsestäsi?
Olen kokenut kovia itsetunto-ongelmia nuorempana, mutta nykyään olen todella itsevarma! Olen itsevarma ja kaunis nainen. Oman elämäni sankari, oman tieni kulkija, joka pyrkii elämään elämäänsä täysillä, kokemaan, nauttimaan ja toteuttamaan unelmiaan! Olen tyytyväinen itseeni ja elämääni. En voisi toivoa enempää.

Mikä on suurin pelkosi? Onko elämä opettanut sinulle jotain kantapään kautta? Uskotko Jumalaan?
Suurin pelkoni on se, että menettäisin minulle rakkaan ihmisen (tai eläimen). Elämä on opettanut minulle todella monia asioita kantapään kautta, valitettavasti. Liian usein olen uskonut sinisilmäisesti ihmisiin, jotka ovat julmasti pettäneet minut. Ehkä vielä jokin päivä opin välttymään siltäkin. Uskon silti, että kaikella on tarkoituksensa ja otan mitä vastaan tulee. Uskon Jumalaan, ja tiedän, että Hän antaa minulle juuri sellaisen taakan, minkä tietää minun jaksavan kantaa.

Kiitos kysymyksistä! Toivottavasti vastaukseni olivat riittäviä!

Kuvauksia, kuvauksia.

Kävimme eilen kuvauksissa Studio Salamassa Antin (Dj Mixtacy) ja uuden laulajamme Lauran kanssa. Pääsimme Lauran kanssa heti tekemään lähempää tuttavuutta, kun hän päätyi myös assarikseni auttamaan vaatteideni kanssa, mm. korsetti olisi ollut mahdoton pukea itse - varsinkin ilman aiempaa kokemusta tai tekniikkaa. Kuteet saatiin niskaan ja kuvauksissa oli mielettömän hauskaa! Tuntui, kuin tämä jengi olisi ollut aina kasassa, vaikka Lauran kanssa näimme toista kertaa, eikä Anttikaan ole pitkään ollut mukana. Kemiat kohtasivat välittömästi, enkä minäkään ujostellut kameran edessä, kun muut katsoivat poseeraamistani. Ehkäpä asiaa helpotti myös se, kun olemme tulleet tutuksi kuvaajan kanssa. Suosittelen Studio Salamaa lämpimästi, oli sitten kyse vauvakuvista, rippikuvista tai mallikuvista. Siinä on mies, joka osaa todella kuvata ja tekee sen sydämestään!

Olin valmistautunut kuvauksiin käymällä meikissä Make up storessa, jossa Paula taiteili minusta erittäinkin rouhean prinsessan! Silmämeikkini oli tumma, ja näyttävät tekoripset viimeistelivät lookin. Täydellistä. Antin kaveri Janne kiharsi hiukseni, ja sitten olimmekin valmiita lähtöön. Laurakin oli laittautaunut kauniisti. Antti sen sijaan totesi, että valmistautui kuvauksiin käymällä suihkussa. Miehet...

Huomisiin kuvauksiin päätin valmistautua vielä enemmän. Varasin ajan Parturi-kampaamo MAGGIsta, ja kävin Xen-Tan rusketushoidossa! Henkilökunta oli iloista ja mukavaa, ja tilat olivat viihtyisät. Paikasta tai palvelusta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Nyt vain odotellaan minkä värinen minusta tulee. Ainakin yleensä kyseinen rusketus on tasainen ja luonnollinen. Mitenhän käy minun, kuiva - ja herkkä ihoisen? Se selviää illalla. Kirjoitan ja nappaan kuvia teille tuloksista myöhemmin! MAGGIn facebookiin pääset tästä!

Rusketuksen lisäksi menen huomenna taas Make up storeen meikattavaksi, ja Janne tulee kuvauspaikalle laittamaan minun ja mallejeni hiukset. Otamme kuvat Oulun Edenissä, sillä hotelli ja sen ympäristö ovat uskomattoman upeita! Siinä siis hyvä lomakohde, jos Oulussa vierailee. Uskoisin, että kuvista tulee kaikinpuolin hienoja, sillä meillä on mahtavan miljöön lisäksi paljon kauniita naisia. Toivottavasti tunnelma on vapautunut ja ilmapiiri hyvä! Odotan huomista innoissani.

Päänsärkyä, leffailua ja ostoksia.

Jou! Olen kärsinyt kaksi päivää jäätävästä päänsärystä, mutta nyt se tuntuisi jo alkavan helpottaa. Eilen jouduin jättämään Serefestit väliin, sillä liikkuminen oli räjäyttää pääni. Niimpä ilta meni rauhallisesti kotona kissojen kanssa elokuvia katsellen. Tv:stä tulikin yksi ihan kelpo pätkä, The Condemned - juoni tosin muistutti turhan paljon Nälkäpeliä, mutta Nälkäpelihän se uudempi elokuva on, joten ei jätä arvailujen varaan mistä ovela kilpailu oli keksitty. The Condemned on ihan suositeltava elokuva, mutta ei sovi herkimmille. Itsekin piti ajoittain sukeltaa peiton alle piiloon.

Ostimpa viime viikolla uuden imurin! Entinen ei oikein soveltunut neljän kissan kotiin pölypussin vuoksi, joka oli jatkuvasti täynnä kissojen karvaa ja hiekkaa. Löysin alennuksesta Dysonin pölypussittoman imurin, eikä tarvinnut kahta kertaa miettiä otanko vai en! Varmasti paras ostokseni aikoihin (sitten kenkien, korujen, farkkushortsejen, lippalakin ja aurinkolasejen jälkeen....)! Imuri puhdisti tuhoontuomitun plyysimattoni hetkessä, ja siitä irtosi karvaa vähintäänkin toisen Pömpän verran! Myös sohvani puhdistui karvoista. Mahtavaa!

Ostin viime viikolla myös Glitteristä korurasian, sillä olin jo pidempään sen perään haikaillut, kuten blogiani lukevat jo tietävätkin. Korurasialla oli hintaa vaivaiset 25€! Ilokseni suurinosa koruistani mahtui sinne, mutta aion jossakin vaiheessa ostaa korurasialleni kaverin. Rasiassa on myös kätevä irroitettava osio, jonka voi ottaa mukaan reissuille. Minulla kun erikseen on jo pieni korulaukku, niin erilliseen osioon sai kivasti säästöön kaikki lävistyskoruni. Ei siis ole pelkoa, että pienet lävärit menee hukkaan muiden korujen joukossa. Korurasia on tyylikäs ja yllättävän tilava, suosittelen! Tälläinen kun vielä tulisi pinkkinä, niin leijuisin taivaassa...

Mitähän sitä muuta kertoisi.. Hmm. Kirjoittelin tänään levyn viimeisiä biisejä kasaan, ja täytyy myöntää, että levystä tulee ihan törkeän kova! Aihepiirit ja tulkinnat varmasti koskettavat monia ja tanssihitit saa jalan vipattamaan. Huippua. Puhumattakaan upeista vierailijoista.. Ai että minä odotan levyn valmistumista! Uskon, että jokunen teistäkin odottaa, mutta siihen asti kuunnellaan netissä olevia biisejä ja nautiskellaan älykkäistä blogiteksteistäni. :)

Vein viime viikolla läjän vanhoja vaatteitani myyntiin Second Hand Storeen, Oulun keskustaan. Pöydästä 34 voit käydä kurkkimassa vaatteitani. Kirpparin facebookiin pääset tästä!

Kotimatka tyssäsi.

Eilen keikkailimme Piippolassa yhdessä VOF-menestyjä Tanja Vähäsarjan kanssa. Olin pettynyt tapahtuman markkinointiin ja puuttuviin backstage-tarjoiluihin, mutta laadukas pa-laitteisto ja osaava ääniteknikko saivat pisteitä.

Olimme vetäneet settiämme hyvällä meiningillä vasta muutaman biisin verran, kun Pessin langaton mikki päästi poks-äänen ja hiljeni. Tilalle tuli pienen selvittelyn jälkeen langallinen. Miksi emme ikinä välty näiltä teknisiltä ongelmilta? Tilanteen jälkeen kutsuimme lavalle iki-ihanan Tanjan ja vedimme loppusetin hyvällä energialla, vaikka lava olikin todella pieni. Keikan jälkeen sain kirjoitella läjäpäin nimmareita, vaikka nopeimmat olivatkin hakeneet ne jo ennen tapahtuman alkua.

Tanja veti oman cover-settinsä upeasti, ja sai aikaan kylmiä väreitä. Siinä on nainen, joka osaa todella laulaa ja esiintyä! Esityksen jälkeen Tanja jäi vielä juttelemaan ihmisten kanssa, jonka jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut, ja pakkauduimme pienehköön autoomme.



Kotimatka saikin hieman nolon ja epäonnisen käänteen, kun pari kilometriä ajettuamme keikkapaikalta auto hajosi tien varteen. Onneksi vauhtia ei ollut paljoa, sillä auton ohjaus petti; kovemmassa vauhdissa olisi voinut käydä hullusti. Muut alkoivat työntämään autoa sivuun, ja minä keskityin varoittamaan muita autoilijoita huitomalla.




Hetken ihmeteltyämme rekka lähestyi meitä kovaa vauhtia ja huidoin minkä ehdin. Viime hetkellä rekka lähti vaihtamaan kaistaa, mutta hetken luulin, että rekan toinen vaunu suistuu kaistalta ja tulee meitä päin. Hyi helvetti. Kuten kaikki arvaa, niin ei käynyt, kun kirjoitan tätä tekstiä.


Pian kohdallemme pysähtyi auto täynnä paikallisia poikia amistelemassa. Pyysimme heiltä apua kyydin kanssa ja he yrittivätkin soitella kavereilleen, jotka kuitenkin vaativat hirveitä rahoja 9km matkasta ABC:lle. Päädyimme tilaamaan taxin.
 
ABC:lle päästyämme olimme helpottuneita. Olimme sisällä lämpimässä ja saisimme syödäksemme. Vastaan tulikin yllättäen nuoruuden tuttuni, joka olikin ajanut kyseistä rekkaa, joka meni ohitsemme. Hän sanoi, ettei auringon vuoksi nähnyt koko autoa, vain minut huitomassa. Hui. Siinä olisi voinut käydä huonosti. Rekkakuski oli suuntaamassa Ouluun, ja ottikin kiireisimmät kyytiin. Näin DJ:ni ja Tanjan kitaristi pääsivät matkaan.

Jäimme syömään Tanjan ja kuskimme kanssa, ja odottamaan Oulusta tulevaa kyytiämme. Ruoka tosin ei ollut hääviä; pihvi oli niin sitkeä ja kuiva, ettei sitä voinut syödä, ja siitäkin syödystä osasta kitalaki tuli kipeäksi. Noh, ehdimme juuri syödä ja juoda kahvit, kun jo pääsimmekin matkaan. Olimme Oulussa vain pari tuntia ajateltua myöhemmin. Ei paha.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta kyllä sitä silti miettii, että miten hullusti siinä olisi voinut käydä... Oli suojelusenkeleitä mukana. 

Musavideoreissu.

Olipa reissu perkele! Perjantaina lentoni lähti aamulla puoli yhdeksältä Helsinkiin, josta isäni tuli hakemaan minut. Menin vanhempieni luokse, jossa yöpyisin reissun ajan. Meikkailin ja lähdin ystäväni Neean kanssa kahvittelemaan kauppakeskus Selloon. Juttua riitti, kun harvoin nähdään.

Tapaamisen jälkeen oli aika palaveerata erään tanssiryhmän ja managerini kanssa. Kuviot saatiin kuosiin, ja lähdin Helsinkiin laitattamaan kynsiäni Kynsistudio Saoon. Olin eksyksissä. Lopulta löysin perille. Paikka oli viihtyisä ja työntekijät mukavia. Kynsistä tuli ihan mielettömät!

Kynsistudiosta lähdin suoraan Meilahteen, jossa kuvaisimme musiikkivideon ensimmäisen pätkän. Olin jo aivan poikki. Meinasin nukahtaa meikissä, mutta yritin sinnitellä. Viimeisissä pätkissä minua alkoi jo kiukuttaa, mutta kai filmille päätyi ihan kelpomatskua. Pääsin nukkumaan puoli kahdentoista jälkeen, ja simahdin samantien.

Seuraavana aamuna kello soi aikaisin. Torkutin pari kertaa, mutta sitten oli pakko nousta. Olisi suuri päivä; musiikkivideon kuvaukset. Neean pikkuveli heitti meidät Hietsuun, jossa Pinup-tyttöjen meikkaukset olivat jo täydessä touhussa parkkipaikalla. Meikkaus aikataulut olivat hieman sekaisin ja pääsin meikkiin sovittua myöhemmin. Sitten kohtasimme ensimmäiset vastoinkäymiset. Meikkaajani teki työnsä niin kiireellä, että lopputulos oli kamala. WTF? Miksi pääsolistin meikin kanssa kiirehdittiin? Kyseisen meikkarin käsiin en halua enää ikinä. Toinen meikkaaja joutui tekemään meikkini kokonaan uudestaan, ja aikataulusta jäätiin heti aamusta pahasti jälkeen.

Ensimmäistä kohtausta alettiin kuvaamaan, eikä kukaan oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, miten kävellä tai olla. Tunnelma oli jännittynyt. Kohtauksen jälkeen kehoitin kuvaamaan sen uudestaan parempien ohjeiden saattelemana, mutta ohjaajan mielestä siihen ei ollut tarvetta. Asia jäi vaivaamaan monia. Toinen kohtaus meni jo paremmin, kun olimme ohjeistaneet Pinup-tyttöjä yhdessä Sini Tarkkisen kanssa.
 

Meikin korjaukset alkoivat, ja silloin taivas repesi. Alkoi aivan jumalaton kaatosade. Ihmiset säntäsivät Hietsun kahvilaan suojaan. Sade kesti n. 10-15min, ja palasimme takaisin meikkipisteelle. Minut saatiin juuri valmiiksi, kun uusi sadekuuro iski. Juoksimme suojaan. Aloimme valmistautua Sinin kanssa henkisesti siihen, että kuvaamme sateessa, sillä vaihtoehtoja ei tuntunut olevan. Juuri kun olin siihen valmis, sade loppui ja pääsimme takaisin kuvaamaan. Korkkarit saivat jäädä, sillä kallio oli sateen jäljiltä liukas. 

Viimeinen kohtaus kuvattiin koko porukalla, ja osittain hieman märkä jengi biletti hyvillä mielin. Kuvauksia lannisti pula avustajista, joka kärjistyi minun ja ohjaajan yhteenottoon. Pahoittelin suorasanaisuuttani myöhemmin, mutta pidän tiukasti periaatteistani kiinni. 

Kuvaukset olivat ohi, hyvästeltiin Pinup-jengi ja lähdettiin Neean kanssa suunnistamaan keskustaan. Meillä ei ollut hajuakaan miten pääsisimme Kamppiin, mutta onneksi eräs Pinup-neito opasti meitä. Jalkani olivat täysin rakkuloilla, joten kävelimme hitaasti. Vettä alkoi tihkumaan, ja tarjosin sateenvarjoni Neealle, sillä hänellä oli valkoinen paita. Jonkin aikaa sateessa käveltyäni tajusin, että perhana, minullakin on valkoinen paita! Voi idiootit.. Kumpikaan ei sitä jotenkin älynnyt. Ei se mitään. Tihkusade yltyi kaatosateeksi ja jäimme sateensuojaan jonkun katoksen alle. Pian ukkonen iski ja kiljuimme kuin kakarat. Olemme molemmat ukkoskammoisia, joten yritin pysyä rauhallisena, ettemme molemmat sekoaisi. Ukkonen oli ihan päällämme, hyi helvetti!

Pääsimme jatkamaan matkaa, kun sade hieman laantui. Kipitimme vauhdilla Kamppiin ja menimme kahville. Oli pakko lepuuttaa jalkojani. Hyppäsimme Kampista bussiin. Leppävaarassa kävimme ostamassa kasoittain herkkuja leffailtaa varten.

Sunnuntai meni leppoisissa fiiliksissä. Nukuin pitkään, näin kavereitani ja otin aurinkoa. Illalla lähdimme rannalle, jossa uskalsin jopa kastella varpaani veteen - se oli kylmää! Päivä oli mukava, eikä ehtinyt edes koti-ikävä tulla. Oli ihanaa nähdä ystäviäni ja viettää aikaa heidän kanssaan.

Tänäänkin menin vielä Neealle kahville ennen kotiin lähtöä. Näin myös Jaanikaa (JaneLy), jonka kanssa olemme tekemässä yhteistyötä. Matka sujui hyvin, ja oli ihan parasta tulla kotiin! Karvainen nelikkoni oli heti ovella vastassa. Reissu oli upea, mutta oma koti on aina paras paikka.

Kiitos musiikkivideon kuvausryhmälle, Sinille ja Pinupeille! Kiitos yhteistyökumppaneille!

 

Making of kuvat: Risto Piiroinen

Born to shop.

Nyt on ratsattu kesän alennusmyyntejä ihan tarpeeksi. Kulunut melkoinen summa rahaa, mutta en kadu yhtäkään upeaa löytöäni! Fiksumpihan se on shoppailla silloin, kun tuotteet ovat edullisempia - saa samalla summalla enemmän! Hahah. Nyt menee rahahanat kiinni ja keskityn säästämään edes hieman, sillä tarkoitus olisi elokuussa lähteä pienelle kesälomareissulle miesystäväni kanssa. En ole hyvä säästämään, ja kuten miesystäväni minulle ostamassa säästöpossussakin lukee "Born to shop". Minkäs sille voi, että kyllästyy helposti ja rakastaa vaatteita, kenkiä ja koruja. En minä kuitenkaan typerä ole, vaan on minulla aina laskut maksettu ja rahaa säästössä loppukuuksi - älkää pelätkö.

Alennusmyyntejä on parhaillaan lähes joka kaupassa, mutta kyllä ykköseksi yltää ehdottomasti Glitter, jossa on 75% alennukset! Aivan hullua. Tuotteita saa ihan pilkkahinnoin, joten tottakai kävin kartuttamassa koruvalikoimaani. Olin pitkään silmäillyt eräitä korviksia, joiden oikea hinta oli n. 24€, en vain ikinä raaskinut niitä ostaa - nyt ilokseni ne sai noin kuudella eurolla, eikä riemullani ollut rajoja! Mukaan tarttui myös upeita sormuksia ja kaulakoruja. Olen onneni kukkuloilla! Suosittelen vikkelästi juoksemaan lähimpään Glitter - myymälään, sillä fantastisia koruja saa ihan parilla eurollakin!

Kotona yritin järjestellä hieman korujani, sillä niitä on kertynyt aikamoinen määrä... Tarvitsisin jätti-ison korurasian avukseni. Nyt koruja löytyy vessan peilikaapin lisäksi kahdesta erillisestä korurasiasta. Toimivan säilytystilan puute vaikeuttaa hieman korujen löytämistä, joten päätin tänään lajitella pieneen korurasiaan korvakorut ja sormukset, ja isompaan käsi - ja kaulakorut. Pienen korurasian tila tosin loppui kesken, ja isompaan rasiaan päätyi myös useita korvakoruja. Mahdanko muistaa paikkoja sitten, kun alan tiettyjä koruja etsimään? No en. Ehkäpä käyn shoppailemassa Glitteristä vielä sen upean ison korurasian...

Nyt kun puhutaan kerrankin koruista, niin haluaisin samalla esitellä teille kivoimpia kaulakorujani.

 

Ensimmäisenä esittelen teille nimikoruni, joka on tilattu Nimesi.fi - sivustolta. Koruja saa tilattua eri teksteillä, kultaisena, hopeana tai värillisenä, timanteilla tai ilman. Valikoima on kattava, ja koru on loistava vaihtoehto esim. lahjaksi! Voit itse luoda uniikin nimikorusi täällä!

 Toisena haluan esitellä teille Glitteristä ostamani upean korun, jossa on mottoni! Olin aivan äimänä, kun törmäsin tähän tekstiin liikkeessä. Sen enempää miettimättä nappasin korun matkaan, sillä teksti on minulle todella tärkeä. Jokaisen pitäisi olla ylpeä siitä, kuka on.

Kolmantena Glitterin upea pääkallokaulakoru. Pääkallo saa asusta kuin asusta rouhean, ja sopii monen vaatteen kanssa. Minulla on meneillään jonkinlainen pääkallokausi, joten asusteistani löytää väkisinkin ainakin yhden pääkallon!

Hypätäämpä korujen maailmasta sitten hiusten pariin, sillä kävin tänään Jörö-Jukassa uusimassa hiustyyliäni. Tai tyyliä ja tyyliä, väriä lähinnä. Yritän meinaan kasvattaa hiuksiani, joten niitä ei parane pahemmin leikellä. Toivon todella, että ne kasvaisivat pian, vaikka kesällä onkin ihan kivaa ja käytännöllistä pitää lyhyttä kuosia. Ajattelin laittaa pidennykset, mutta toistaiseksi tukkani on niin lyhyt, ettei pidennyksiä saa laitettua. Hmm. Pakko tyytyä kohtaloonsa ja jatkaa haaveilua pitkistä kutreista. Kyllä ne vielä kasvaa, hitaasti, mutta varmasti. 

Viimeisimmissä promokuvissa sain elää hetken pitkähiuksisena Glitterin hiuslisäkkeen avulla.

Jörö-Jukassa luottokampaajani Marianne taas taiteili minulle upeat värit hiuksiini. Pesutuolissa olisi voinut viettää aikaa pidemmänkin pätkän, sillä hieronta tuntui todella hyvältä! Nerokas keksintö laittaa (yleensä niin inhoittaviin) pesupaikkoihin hierova tuoli! Kyllä Jörö-Jukan pesupaikalla kelpaa köllötellä, ja monestihan siihen meinaa nukahtaakin. Heh. Kiitos upeasta väristä Jörö-Jukan Marianne! <3 Jörö-Jukka facebookissa!

Ylihuomenna on sitten lähtö Helsinkiin, ja huomenna on vielä paljon puuhaa edessä. Työhaastattelun lisäksi stylistini tulee tonkimaan vaatekaappini, ja etsimme edustavia asuja musiikkivideoon ja promokuvauksiin. Vaatteiden löydön jälkeen meidän tulee kipittää Glitteriin hakemaan asuihin sopivia koruja. Toivottavasti ehdimme tehdä kaiken. Jännitän reissua jo kovasti!!

Grillimaisteri.

Eilen sitten oli taas koko kesän kohokohta, eli Lidlin Grillimaisteri! Hassun hauska leikkimielinen grillauskisa, johon osallistuin toista vuotta peräkkäin. En ymmärrä, miten ne aina minut sinne haluaa urpoilemaan, mutta piristin jälleen varmasti monen päivää osallistumisellani. 

Ensimmäisen erän pohjalta olin ehtinyt hieman miettiä mitä aion valmistaa, mutta kauhukseni tänä vuonna raaka-aineet vaihtuivatkin! Ou nou. Olin lähtöpisteessä. Paniikki alkoi iskeä.

Paikalla oli sadoittain ihmisiä, ja useita sellaisia, jotka tulivat katsomaan juuri minua. En voinut tuottaa pettymystä, vaan ajattelin pistää parastani olemattomista kokkaustaidoistani huolimatta - meillä Jukka aina hoitaa kokkaukset. Minä kun en ole mikään kodin pieni hengetär.

Erä starttasi ja nakkasin perunat grilliin. Enempää en muista, sillä olin hieman jännittyneessä tilassa. Kuvasimme koko kisan videolle, joten tästä päätellen tanssahtelin ja lauleskelin, pilkoin tuotteita ja liekitin vähän väliä jotain grillissä. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä olin tekemässä. Kunhan heitin pakolliset aineet grilliin ja ylimääräistä perään. Ammattikokkien joukossa paikkani kisassa oli jo ennestään selvä, joten yritin vain pitää hauskaa ja haastaa itseni. Sain yleisön puolelleni, ja kiltit rouvat neuvoivat minua.

Aika alkoi loppua. Unohdin puolet raaka-aineista, joita minun oli tarkoitus käyttää. Unohdin marinoida perunat ennen grilliin menoa. Unohdin maustaa kanan. Yritin korjailla mokiani, mutta ajattelin pelin olevan menetetty. Olin kämmäillyt ihan liikaa. Se vain on tapani - olla kävelevä katastrofi. Positiivisin mielin mentiin silti loppuun asti ja saatiin sapuskat lautaselle! Maku olisi mysteeri, sillä unohdin maistaa ruokiani, heh. Ammattikokin ainesta...

Tuomaripöydän ääressä en juuri osannut kertoa ruoasta. Suureksi yllätykseksi ruoka keräsi kehuja! Ei se siis ihan penkin alle mennyt! Jatkopaikkaa ei tietenkään irronnut, mutta kokemuksena kilpailu oli hauska. Pekkalan Janne sanoi minun kehittyneen viime vuodesta, joten ehkä minä opettelen grillausta vapaa-ajallani, ja yllätän kaikki ensi vuonna ;)